Sirpa Pääkkönen kirjoittaa kolumnissaan koronaviruksen takia lomautetuista ja moninaisista selviytymiskeinoista, joita ihminen poikkeustilassa keksii
Olisipa ihanaa tehdä työtä. Tai tavata työkavereita, vaihtaa muutama sana työpaikan kahviautomaatilla, tsempata työkaveria vaikeassa projektissa. Pärjäät kyllä, sen olet näyttänyt ennenkin.
Työttömillä ja lomautetuilla on paljon kokemuksia näistä yksinkertaisista haaveista ja perustarpeista. Ihminen haluaa tehdä työtä ja kokea olevansa hyödyllinen.
Kun keräsin syrjintää kokeneiden naisten tarinoita tietokirjaani Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä (Avisado, 2020), vastauksissa nousi voimakkaasti esiin tarve olla hyödyllinen. Hyvin loukkaava sen sijaan on väite, jonka mukaan työttömät olisivat laiskoja vapaamatkustajia, jotka pummaavat yhteiskunnalta rahaa voidakseen maata päivät pitkät sohvalla telkkaria tuijottamassa.
Nyt nuo työttömille tutut tunteet tulevat tutuiksi monille ihmisille, joita lomautetaan koronavirusepidemian takia. Turvattujen tulevaisuudensuunnitelmien tilalle astuu epävarmuus ja pelko. Romahtaako talous, kestääkö terveys?
* *
Etätöissä työt jatkuvat ja monet voivat pitää videokokouksia, mutta työkaverin kasvot eivät ole vieressä vaan ruudun takia. Spontaani muutaman minuutin jutustelu ei enää onnistu.
Somessa näkyy päivityksiä siitä, miten ihmisillä on ikävä työkavereita. Sen ymmärtää. Ihminen on sosiaalinen olento.
Poikkeustila on alussa, eikä rajoitusten tarkkaa kestoa pystytä ennustamaan. Sen voi kyllä sanoa, että kärsijöitä tulee olemaan paljon, kuten kulttuuriala, ravintolat ja jo ennestään työmarkkinoilla huonossa asemassa olevat pätkätyöläiset ja itsensätyöllistäjät.
Samalla ihmiset keksivät valtavasti selviytymiskeinoja. Laita nalle ikkunalle ilahduttamaan ohi kulkevan perheen lapsia, taputa iltaisin urheille ja upeille terveydenhoitoalan työntekijöille, kanna karanteenissa olevalle naapurille kauppakassi, osallistu verkossa voimalaulajaisiin.
Nämä teot antavat hetkeksi muutakin ajateltavaa kuin sen, että minkä puskan takana se iljettävä pöpö vaanii.
Epidemian jälkeen samanlainen luovuus ja yhteishenki ovat tarpeellista, kun yhteiskuntaa ja työelämää aletaan elvyttää muutenkin kuin nyt tosi tarpeellisilla tukitoimilla.
Sirpa Pääkkönen