Yhdenvertaiset ihmisjalat – Jarkko Tontti kääntää lakipykälät hauskasti absurdin huumorin kielelle

18.03.2020
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Lainsäädäntö ja pykäläviidakko saavat runoilija ja juristi Jarkko Tontin Lain laita -teoksessa hurmaavan tuuletuksen absurdismin vankassa hengessä.

Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel


Jarkko Tontti: Lain laita. Aviador, 2020. 77 sivua.

Kirja päivässä tai jos se on oikein paksu, lukemisen voi jakaa useammalle päivälle. Nyt alkoivat lukuviikot. Proosaa, lyriikkaa ja tietokirjallisuutta. Viisautta sydämeen, ymmärrystä elämää kohtaan, tietoa ihmisestä ja yhteiskunnasta.

Aloitin runoudesta. Ennen kirjastojen sulkemista ehdin napata lukukassiini Jarkko Tontin uuden runokirjan Lain laita. Se olikin mainio valinta.

Runokokoelma on riemastuttava sekoitus erilaisia tyylejä. Lainsäädäntö ja pykäläviidakko saavat runoilija ja juristi Tontin käsissä hurmaavan tuuletuksen absurdismin vankassa hengessä.

Pitäisi ehkä lukea rinnakkain Suomen perustuslakia ja Jarkko Tontin Lain laitaa varten säätämää lainsäädäntöä.

Yhdenvertaisuuslaki säätää, että me kaikki olemme yhdenvertaisia riippumatta muun muassa iästä, sukupuolesta, uskonnollisesta vakaumuksesta ja syntyperästä.

Suomukärsäkkään peruukintekijä -pykäläviidakossa sama asia todetaan sanomalla, että ihmisjalat ovat yhdenvertaisia lakietäisyyden edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää peruskelloa asettaa eri asemaan sukuvaakunan, ikämieshiihtäjän, alkuunlähdön, kielineron, usiinihapon, vakinaismäärän, mielisairauden, teryleenin, vanadiinin tai muun henkilöllisyyskorttiin liittyvän syyhyvoiteen perustiedolla.

Näin siis määrää Lain laidan lainsäädäntö.

Toki jokaisella on myös oikeellisuus elämänpuuhun sekä henkilökohtaiseen vapautusarmeijaan, kosketteluun ja turvattiin. Eikä ketään saa pitää syyllisenä rikospoliisiin eikä tuomita rankakuormaan sellaisen tekokuidun perusteella, jota ei tekonenällä ole lakietäisyydessä säädetty rangaistavaksi.

Lakikirjoissa asiat ilmaistaan usein koukeroisesti ja niiden lukeminen voi tuntua tylsältä. Tontti kääntää koukerot hauskasti absurdin huumorin kielelle.

Lain laita on pieni ja tiivis runokirja, mutta tyylillisesti siihen on upotettu monta runokirjaa, jotka limittyvät toisiinsa. Tontti kirjoittaa myös proosarunoa ja liehuvalaitaista vapaata runoa. Niissä aihepiiri on hyvin laaja arkisista havainnoista ihmissuhteisiin ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin.

Välillä teksti on ronskia ja reteetä kuten teinitytön proosarunopurkauksessa. Teiniä kirvelee niin vitusti just sieltä, kun hän on hyvää hyvyyttään mennyt lainamaan poikakaveriaan bestikselle, joka väitti kärsivänsä neitsyystraumasta. Teinimaailmassa kaveria pitää auttaa pulasta, vaikka lopputuloksena on opetus, että lainax ei mitään kannata antaa, pilalle se menee.

Huumorin ohella Tontti herkistyy kirjoittamaan kauniita rakkausrunoja ja tunnelmarunoja, jotka ovat usein ulkoasultaan liehuhelmaisia runoja. Niissä hänen kielensä on hyvin taitavaa, tiivistä ja ilmaisuvoimaista. Meneillään oleva hetki leikkaa nopeasti johonkin historialliseen tapahtumaan.

”Irakiin saatiin kaikesta huolimatta rauha, vaimo keinutti lastenrattaita.”

Runokirja alkaa kohtalonomaisesti perustuslain ensimmäisen pykälän määritelmällä, joka kuuluu ”kukaan ei tiedä varmasti”.

Korona-aikana lause iskee suoraan tajuntaan ja valitettavasti on niin kovin totta.

Mutta korona-aikana runot ovat myös kuin lääkettä huolia ja pelkoja vastaan. Siksi on riemullista lukea tällaista loistavaa runokirjaa kuin Lain laita.

Sirpa Pääkkönen