Raid-sarjan Mari Rantasila ja Kai Lehtinen. Kuva: Yle

1

Terveet Kädet -leiristä kuuluu mielenkiintoisia uutisia. Syksyllä 2027 koittaa Terveet Kädet -yhtyeestä ja sen laulajasta Läjä Äijälästä kertovan pitkän dokumenttielokuvan ensi-ilta. Sen ohjaa Jukka Kärkkäinen, joka on ohjannut myös Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä kertoneen Kovasikajuttu-dokumenttielokuvan (2012).

Terveet Kädet julkaisi hiljattain helmikuussa ilmestyvän Subterra-nimisen albuminsa ensimmäisen singlen. Nylkijä on taattua, voimakkaasti metallivaikutteista TK-tuotantoa. Sen perusteella tuleva TK-albumi on kovaa kamaa.

Biisin oli tarkoitus tulla Lapin Helvetti -yhtyeen kakkosalbumille, mutta siitä sovitettiin suoraviivaisempi versio. ”Alun perin ajattelin, että koko biisin olisi voinut jättää levyltä pois, mutta kas: siitähän tuli perkeleen mainio ralli”, Nylkijän säveltänyt TK-kitaristi Ilari Kinnunen kertoo Kaaoszinen artikkelissa.

Kuten aiemmin, ensikuulemalla kappaleen sanoista ei saa selvää. Biisin nimen ja pahaenteiseltä kuulostavan kitarariffin perusteella on kuitenkin selvää, ettei tälläkään kertaa lauleta teinirakkaustarinasta. Yksityiskohdat selviävät bändin omaa käsialaa olevalta musiikkivideolta: S/M-leikeistä on leikki kaukana, tarinan päähenkilö tarvitsee toisen ihmisen kärsimystä ollakseen onnellinen.

2

Satunnainen kanavasurffailu kannattaa. Äskettäin minulle selvisi, että televisiossa ja Yle Areenassa on nähtävissä toiveuusintana todellinen suomalainen televisiosarjaklassikko, Tapio Piiraisen ohjaama Raid (2000). Sarja voitti vuonna 2001 neljä Venla-palkintoa, ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen suosituimmista suomalaisista televisiosarjoista.

Lähes 30 vuotta vanha sarja on yhä katsomisen arvoinen, eikä ajan hammas ole purrut siihen. Raidin vahvuuksia ovat jännittävä ja mukaansa tempaava tarina, lakoninen huumori sekä värikkäät henkilöhahmot. Heitä tulkitsevat hienosti Oiva Lohtander, Kai Lehtinen, Juha Muje, Esko Salminen, Mari Rantasila ja muut vuosituhannen vaihteen nimekkäimmät suomalaisnäyttelijät.

Henkilökohtaisesti osa sarjan viehätystä ovat tutut maisemat. Asuin nimittäin Kalliossa Raidin kuvausten aikaan. Loskainen Kallio näyttää televisiossa yhä kotoisan ankealta ja pornokauppias Sundmanin Susanna Q -liike sijaitsi Vaasankadulla työmatkani varrella.

Vahva suositus.

LoveProge: Jukka Gustavson (vas.), Timo Kämäräinen, Sami Kuoppamäki, Emma Salokoski, Lauri Porra, Tuomo Prättälä ja Pepa Päivinen. Kuva: Eero Lehtonen

3

Eräs aforismi määrittelee progressiivisen rockmusiikin seuraavalla tavalla: jos kappaletta voi tanssia, se ei ole progea. Mikäli taas tahtilajia ei voi erottaa eikä sanoista ymmärrä mitään, kyseessä voi hyvinkin olla proge.

Basisti Lauri Porran LoveProge-yhtyeen lähes loppuun myyty konsertti Espoon Kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa (9.9.2026) esitteli hienosti Wigwamin, Jukka Tolosen, Pekka Strengin, Tasavallan Presidentin ja muiden suomalaisten 1970-luvun progesuuruuksien taiteellista ja kunnianhimoista tuotantoa.

Kuva: Yrjö Lehtonen

Nimensä mukaisesti LoveProge-bändi on erikoistunut legendaarisen Love Records -levy-yhtiön artistien tuotantoon. Vuonna 1979 toimintansa lopettanut Love Records oli aikoinaan Suomen ylivoimaisesti tärkein vaihtoehtoisen ja marginaalisen musiikin julkaisija, ja se oli keskeinen vaikuttaja suomalaisen progressiivisen rockin syntymässä ja kultakaudella.

Parhaat konsertit toimivat kuin porttiteoria. LoveProge-konsertin innostamana olen aloittanut tutkimusmatkan Suomi-progen ytimeen. Artistit ja bändit ovat toki vähintään nimeltä tuttuja, mutta esimerkiksi Wigwamin Nuclear Nightclub (1975) tai Jukka Tolosen Tolonen!-albumi (1971) ei ole aiemmin soinut stereoissani. Nyt soivat.

Yrjö Lehtonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua