Toisin kuin muissa Pohjoismaissa annetaan Suomessa demokratian ja sivistyksen peruspalikan murentua

STT:llä tutkitaan Telex-tulosteita 1967. Kuva: Wiki Commons

Tiesitkö muuten, että Suomessa maksettiin viime vuonna suoraa uutismediatukea 500 000 euroa? Ruotsissa sitä maksettiin 72 miljoonaa, Tanskassa 60 miljoonaa ja Norjassa 40 miljoonaa. Tähän ei ole laskettu epäsuoria tukia, kuten arvonlisäveroetua. Tosin verotuksellinen tilannekin taitaa olla Suomessa selvästi kurjempi kuin näissä muissa maissa.

Toisin kuin esimerkiksi valtionvarainministeri Riikka Purra (ps.) julistaa, ei mediatuki ole tekohengittämistä. Se on moniäänisen, demokraattisen sekä informaatioturvallisen ja -omavaraisen yhteiskunnan ylläpitämistä tilanteessa, jossa markkinat eivät yksinkertaisesti pysty asiaa hoitamaan. Ja tilanteessa, jossa ulkoa päin tulevia uhkia riittää. Informaatiosotaa käyvät myös Suomessa niin Kiina, Venäjä kuin Yhdysvallatkin.

* *

STT:n uutistoiminnan päättyminen ei tarkoittaisi suomalaisen journalismin kuolemaa, mutta kyllä se sitä heikentäisi. Eivät mediatalojen omat uutis- ja urheiludeskit ikävä kyllä pysty ihan yhtä laadukkaseen seurantaan ainakaan jos eivät saa järjestettyä siihen nykyistä parempia resursseja. Ja tällä hetkellä on vaikea nähdä, mistä ne lisäresurssit tulisivat.

Esimerkiksi paikallis- ja kaupunkilehdissä kyllä edelleen seurataan paikallisasioita ihan samalla tavalla, mutta esimerkiksi maakuntalehdillä on jatkossa vaikeampi paikka tarjota sekä maakunnallinen että kansallinen uutistarjonta. Eivätkä maakuntalehdet voi käpertyä pelkästään oman alueensa asioiden kertojiksi. Eivät tilaajat halua sitä eikä se olisi yhteiskunnallisesti hyvä asia.

Yleisradiota Suomessa on rahoitettu vahvemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Sen voi ajatella hiukan kompensoineen tilannetta. Petteri Orpon (kok.) hallitus taitaa muuttaa tämänkin tilanteen. Paljonkos nyt taas oltiin Yleltä leikkaamassa, kun sitä aiemmin on jo kerta toisensa jälkeen kurjistettu?

* *

Tässä on nyt pudoteltu nimiä ja puolueita, mutta en oikein osaa odottaa kummoista parannusta tilanteeseen, vaikka hallitusvastuussa olisi seuraavaksi SDP. Tai oikein mikään muukaan eduskuntapuolueista. Suomalaisilla poliitikoilla olisi merkittävän ryhtiliikkeen paikka.

Tätä nykyä puutteellista journalistista tarjontaa paikataan jo talkoovoimin. Siitä voi mainita esimerkkinä vaikka Kulttuuritoimituksen, johon toimittajat kirjoittavat etupäässä pro bono asioista, jotka kokevat tärkeäksi ja joista monesta ei muuten kerrottaisi.

On tärkeää ja ihanaa, että tällaista tehdään, mutta talkootyön varaan ei voi rakentaa niin tärkeää asiaa kuin journalismi. Ei, koska on tullut selväksi, että sitä ei voi rakentaa edes markkinoiden varaan. Erilaisten säätiöiden ja rahastojen apurahainstrumentit eivät nekään ongelmaa ratkaise, vaikka mielettömän tärkeitä ovatkin.

* *

Tyhjiöt kyllä täyttyvät. Kuten esimerkiksi turvallisuuspolitiikan ja informaatiovaikuttamisen asiaantuntija Janne ”Rysky” Riiheläinen tapaa vanhaa ajatusta siteerata, on maassa aina uutistoimisto, joko oma tai vieras. Saman voi sanoa tiedonvälityksestä laajemmin.

Informaatio kyllä kulkee maassa ja uutisaavikot täytetään. Mutta millaiset, mistä päin maailmaa tulevat ja millaisia agendoja ajavat tekijät sen täyttävät, jos journalistiset tekjät on kuristettu henkihieveriin? Ei puskaradioista, äxistä, tiktokeista ja muista hevosmiesten tietotoimistoista saa samaa kuin journalistisen etiikan ja hyvän journalistisen tavan mukaan toimivasta mediasta.

Sivistyneessä, koulutuksellaan ylpeilevässä maassa pitäisi päättäjillä olla tästä vankka ymmärrys. Ikävä kyllä ei näytä olevan.

Sivistyneessä, koulutuksellaan ja medialukutaidollaan ylpeilevässä maassa pitäisi myös äänestäjien osata vaaliuurnilla ja julkisessa keskustelussa vaatia päättäjiä varmistamaan suomalaisen, moniäänisen ja alueellisesti kattavan journalismin jatkuvuus. Ilman sitä ei demokratia toimi ja oikeusvaltio horjuu. Mutta onko asia edes vaaliteema ensi kevään eduskuntavaaleissa?

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua