Tekstit ja käsityöt sulautuvat kauniisti yhteen. Kuvat: Sirpa Pääkkönen
NÄYTTELY | Tiina Hallakorpi rinnastaa Karjalan evakkojen ja nykypakolaisten kokemukset tekstiä, kuvaa ja musiikkia yhdistävässä yhteisötaideteoksessa.
Tiina Hallakorpi ja Minna Raskinen: Oma koti kullan kallis Helsingin Kanneltalossa 27.10.2026 asti.
”Meillä on lapsesta asti kerrottu tarinoita siitä, kun oli kaksi tuntia aikaa teurastaa karja ja polttaa koti. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että kaikilla ei taida olla tällaisia iltasatuja”, kertoo Karjalan evakko.
”Isä sanoi nyt sinun pitää lähteä, mutta menin vielä naapuriin tervehtimään serkkuani. Sitten sota olikin levinnyt jo meidän kadulle emmekä päässeet enää ulos. Laitoimme kaikkia painavia huonekaluja oven eteen ja pelkäsimme”, kertoo nykypakolainen.
Sitaatit ovat osa Kanneltalossa esillä olevaa Oma koti kullan kallis -näyttelyä. Kuva- ja yhteisötaiteilija Tiina Hallakorven näyttely rinnastaa karjalaisten evakoiden ja Suomessa asuvien pakolaisten kokemukset siitä, millaista on jättää oma koti sodan tai muun konfliktin takia.
Koti merkitsee käsityön tekijälle rauhaa.
Tunnetasolla kokemukset ovat hyvin samankaltaisia olipa lähtöpaikka Irak, Somalia, Kosova, Palestiina tai rajantakainen Karjala. Juuriltaan repäisy ja entisen elämän menettäminen jättävät jälkeensä trauman, surun, tuskan ja kaipuun.
Näyttelyä varten on haastateltu pakolaisia, evakoita ja heidän jälkeläisiään. Heidän tarinansa on tiivistetty pieniin, katsojaa koskettaviin sitaatteihin, jotka on liitetty osaksi taideteoksia esimerkiksi kirjailemalla lauseet käsitöihin.
”Olin vielä onkimassa kun piti lähteä. Kissalle piti saada ruokaa kun sitä ei saanut ottaa mukaan.” Teksti on kirjoitettu lapsen käsialalla kehystettyyn teokseen, jonka kuvassa pieni poika onkii veneessä kalan.
”Koti on rauha”, lukee kauniissa Lähi-itään viittaavassa kankaassa.
Vanha kuva herättää muistot Karjalaan jääneestä kissasta.
Idea näyttelyyn on tullut Tiina Hallakorven kuulemasta tarinasta Espanjan Gironasta. Sinne palaa yhä vuonna 1492 karkotettujen juutalaisten jälkeläisiä, joilla on mukanaan suvussa sukupolvelta toiselle siirtynyt osoite ja joskus jopa avain. Hallakorpi alkoi ajatella Suomessa asuvia ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa.
Kanneltalon galleriaan on rakennettu pitkä käytävä, jonka seinällä roikkuu avaimia. Käytävä kuvaa kerrostaloa, jossa on asuntoja. Viidestä ovesta mennään sisään eri tiloihin, joista jokaisella on oma teemansa. Teemat ovat lähtö, matka, aina vieras, kaipuu ja oma koti. Jokaisessa huoneessa evakoiden ja nykypakolaisten tarinat käyvät vuoropuhelua teeman mukaisesti.
Yhteisötaideprojektissa kävijät voivat ripustaa näyttelyseinään avaimia ja lapun, joka kertoo kävijän suvun taustasta.
Näyttelyyn liittyy Minna Raskisen ääniteos, joka osaltaan kuvaa pakoon lähteneiden kokemuksia.
Oma koti kullan kallis antaa hienosti äänen kotinsa menettäneille ihmisille. Tekstit ja taustamateriaali avaavat kokemusta pakolaisuudesta ja herättävät myötätuntoa katsojassa.
Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Afroamerikkalainen taiteilija Howard Smith työskenteli myös Vallilalle ja Arabialle – retrospektiivi EMMAssa
KUVATAIDE | Espoon EMMA-museo esittelee materiaaleihin ja tekniikoihin uteliaasti suhtautuneen yhdysvaltalaitaiteilijan elämäntyötä 90 teoksen retrospektiivillä.
Palava taivas on kahden taiteilijan vuoropuhelua yli vuosikymmenten – Markkula ja Ala-Maunus HAMissa
KUVATAIDE | Petri Ala-Maunukselle ja Mauno Markkulalle yhteistä on tunne, josta he ammentavat kuviin maisemista. Taiteen kieli sen sijaan on kummallakin omanlainen.
Taiteen voimaa, vimmaa ja valoa – HAM, Serlachius ja Sara Hildén
KUVATAIDE | Magdalena Abakanowizcin näyttely Helsingissä, Anish Kapoor ja Viljami Heinonen Serlachiuksella sekä Vastamaalattua Sara Hildénillä.
Olemisesta kohti mahdotonta – Mäntän XXX kuvataideviikot ojentaa kättä yli taidemuotojen rajojen
KUVATAIDE | Mäntän kuvataideviikot jatkuvat Pekilossa vielä elokuun loppuun. Paljon keskustelua herättänyt näyttely kutsuu ajattoman ihmettelyn äärelle.