Automatkalla jossain päin Suomea hortoileva Presidentin kyyditys yrittää liikaa olla hauska

Kaappari Elias Salonen. Kuva: Stanislav Honzik

Presidentti K. J. Ståhlbergin lokakuussa 1930 tapahtunut kyyditys ei ollut pikku juttu. Se oli suomalaisen äärioikeiston demokratianvastainen suora hyökkäys, jolla oli kytköksiä armeijan johtoon; käytännössä vallankaappaushanke, jolla Suomen vasemmisto piti hävittää.

Kyydityksestä on tehty komedia, mitä hiukan ihmettelen. Periaatteessa ymmärrän, että kotimaisilla elokuvantekijöillä on halu saada mahdollisimman suuri yleisö elokuvilleen. Tässä se on ratkaistu tekemällä tympeän huumorin kannattelema farssi Suomen poliittisen historian aidosti vakavimmista tapahtumista.

Draamana Presidentin kyyditys keskittyy huumoriksi tarkoitettuun melskaamiseen. Ståhlbergin kyyditsemisen taustahahmot, korkeissa asemissa olleet upseerit näyttäytyvät tasavaltaan ja etenkin demokratiaan pettyneinä vahvan johtajan kaipaajina. Elokuvassa heistä keskeiseksi nostetun Jussi Vatasen esittämän eversti Kuussaaren luonteeksi on kirjoitettu alinomainen kauna: tunne siitä, että hänelle ollaan velkaa ylennys, parempi elämä, asunto, varallisuus ja asema. Häntä ja hänen upseeritovereitaan yhdistää ylemmyydentuntoisuus kaikkia muita kohtaan.

Kyydityksen takana piileskelleet upseerit vahvistivat toistensa uskoa suureen tulevaisuuteen. Kuva: Stanislav Honzik

* *

Ehkä elokuvan käsikirjoittajat ovat osuneet oikeaan siinä, että elokuva pitää kyydityksen alkuun panevana voimana upseerien turhautuneisuutta ja kaunaa, ja kun he sattuvat päissään puhumaan sivu suunsa, ei tarvita kuin muutama nuori koheltaja innostumaan ennenaikaisesti ylempiensä asialle.

Tapahtumien varsinaisena primus motorina esitetään Suomen armeijan yleisesikunnan päällikkönä toiminut Kurt Wallenius (Aku Sipola), jonka apureiden, muiden muassa Kuussaaren, sotilasunivormu heijastaa Suomen armeijan läheistä historiaa Saksaan, olivathan jääkärit Saksassa koulutettuja. Sotilasunivormujen kenttäharmaa väri tuli keisarillisesta Saksasta Suomeen, samoin kuin saksalaiselle sotilasmuodille tyypillinen asetakkien jäykkä pystykaulus.

Ester Ståhlberg (Riitta Havukainen) ja puolisonsa K. J. Ståhlberg (Pertti Sveholm) pysyvät tyyninä. Kuva: Stanislav Honzik

* *

Presidentin kyyditys -elokuvaa ja sen tekijöitä ei kiinnosta kyyditykseen johtaneen tilanteen laajempi konteksti, vaan koko jutun nykyaikaisin silmin nähty spedeily. Farssimaisia piirteitä liioitellen elokuva päätyy kummalliseksi sekoiluksi. Pertti Sveholmin ja Riitta Havukaisen esittämä Ståhlbergin pariskunta pysyy tyynenä ympärillään riehuvasta sirkuksesta hätkähtämättä.

Ohjaaja Samuli Valkama on aiemmin tehnyt road-movien ja draamakomedian yhdistelmän Saattokeikka (2017), joka oli hyvää tarkoittava, mutta hampaaton road-movien ja komedian yhdistelmä rasistin ja maahanmuuttajanuoren yhteisestä automatkasta. Valkamalta, jolla on verraten paljon aiempaa kokemusta mainosohjaajana, ja käsikirjoittaja John Lundstenilta, joka suuntautuu halukkaimmin komediaan, on ehkä turha odottaa valmiutta älykkään draaman luomiseen niin, että se olisi myös katsojaystävällinen.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua