Äänisuunnittelija Maura Korhonen luo soivia kudoksia ja kaipaa äänisuunnittelulle myös kritiikin huomiota

Äänisuunnittelija Maura Korhonen. Kuvat: Maura Korhonen

Mikä ääni?

Juttusarjassa kurkistellaan äänten, äänitaiteen ja äänisuunnittelun maailmaan. Kirjoittaja on saanut juttusarjan tekemiseen Suomen arvostelijain liiton myöntämän Kopiosto-apurahan. Lue kaikki sarjan jutut tästä.

* *

Kikka Holmberg, teksti

– Kollegani Mia Wennerstrand kirjoitti kerran, että äänisuunnittelu on sitä, mitä äänisuunnittelija tekee. Se on mielestäni ihana ajatus siitä, että suunnittelun väline voi olla mikä tahansa, sanoo äänisuunnittelija Maura Korhonen.

Tekniikan kehittyessä äänisuunnittelun työkalut ovat jatkuvassa muutoksessa.

– Idea on se, mitä halutaan toteuttaa, Korhonen korostaa .

– Työkalut ovat välineitä, mutta oleellinen osa lopputulosta. Äänellinen idea vaatii tekniikan tai jonkinlaisen välittimen, jolla se tuodaan julki. Sillä tekniikalla, mitä kulloinkin käytetään, on tosi iso merkitys siinä, minkälainen lopputuloksesta tulee. En ole pystynyt yhtään suunnitteluani tekemään niin, että tekniikka ei jollain tavalla ohjaisi lopputulosta.

* *

Maura Korhonen aloitti opinnot Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitoksella 19-vuotiaana. Valmistuttuaan hän on työskennellyt vierailijana suurissa ammattiteattereissa sekä vapaalla kentällä. Lisäksi hän on kiertävää lastenteatteria valmistavan Kuskit Companyn jäsen.

– On ollut aikoja, jolloin puhelin on soinut niin, että on ollut jopa riittävästi töitä.

Nyt tilanne on toinen.

– Kulttuurileikkaukset osuvat nimenomaan freelance-taiteilijoihin ja vapaan kentän toimijoihin. Tällä hetkellä teatterikentällä vallitsee jännä pelon ilmapiiri. Kun teattereilta on leikattu rahoitusta ja lupailtu, että leikkauksia tulee lisää, niin kaikki pitävät nyt ovensa visusti kiinni ja säästävät rahaa siltä varalta, että joudutaan vielä pahempiin tilanteisiin, jottei tarvitse karsia omasta henkilöstöstä, kuvailee Maura.

– Toki myös kustannusten nousu on vaikuttanut teattereiden talouteen.

– Katsotaan, miten tulevaisuudessa käy, mutta tällä hetkellä meitä on tosi monta, jotka ollaan pahassa tilanteessa, huokaa Korhonen ja kertoo hakeneensa kuluneena keväänä ainakin kolmeakymmentä työpaikkaa.

– Niistä kaikki eivät suinkaan ole teattereihin, hän tähdentää.

Myös jatkokoulutusmahdollisuudet ovat mielessä.

– Monet ovat tehneet niin, että ovat hankkimassa tai hankkineet toisen ammatin äänisuunnittelijan työn kylkeen.

Kulttuurileikkaukset osuvat nimenomaan freelance-taiteilijoihin ja vapaan kentän toimijoihin, muistuttaa Maura Korhonen.

* *

Musiikilla marinoiduksi itseänsä luonnehtiva Korhonen harrastaa musiikkia ja on sitä opiskellutkin. Hän ei kuitenkaan sävellä soittimille.

– En myöskään sävellä siinä perinteisessä mielessä, miten sävellys musiikillisesti mielletään. Meidän kentällä käydään toisinaan mietintää siitä, mikä on musiikin ja äänen rajamaasto, koska sitä ei varsinaisesti pysty erottamaan. Olen tullut siihen lopputulokseen, että luon soivia kudoksia, jolloin pakenen tätä määrittelyä jollain tavalla, nauraa Korhonen.

Teatteriesityksen äänisuunnittelu lähtee liikkeelle tekstin lukemisella.

– Jos kyseessä on puheteatteri, kuten minulla usein on, lähden etenemään lukemalla plarin ja puran sen ”lakanalle”. Lakana on työkalu, jossa kaikki osa-alueet luetellaan erikseen. Kirjaan, onko ohjaajan suunnitelmassa jotain, mikä kannattaa ottaa huomioon, esimerkiksi, jos kohtaus pitää tehdä mönkimällä ja vaikka maan alla, havainnollistaa Korhonen.

”Lakana” on äänisuunnittelijalle tärkeä työkalu.

– Tämän vaiheen jälkeen lähden miettimään, mitä erilaisia dramaturgisia linjoja tekstin sisällä kulkee ja hahmottelen partituuria. Kokonaista teatteriesitystä on vaikea hahmottaa jatkumona. Minulla on pinoittain papereita, teen muistiinpanoja ja tarvitsen myös visuaalisen hahmotuksen, jotta näen kokonaiskaaren.

– Ennakkosuunnitteluuni kuuluu myös itse äänimateriaalin valinta. Lähtökohtanahan voi olla mikä vain, joten rajaus on tehtävä jo työskentelyn aluksi. Välillä sitä saa leikkiä oman elämänsä foley-artistia (elokuvien jälkiäänitettävien kohtausäänien tekijää) ja äänittää märkiä hanskoja kattilassa, välillä tuottaa materiaalia virtuaalisilla instrumenteilla. Jokaisessa suunnittelussa pitää olla kuitenkin joku uusi kiintopiste, mitä itse haluan tutkia tai kokeilla, jotta työ pysyy mielenkiintoisena. Työn antoisuushan syntyy lopulta siitä että joku oli haastavaa, mutta siitä mentiin onnistuneesti yli, Korhonen sanoo.

Äänisuunnittelun työvaiheita.

* *

Itsenäisen työskentelyn rinnalla kulkevat taiteellisen työryhmän – yleensä ohjaaja, lavastaja, äänisuunnittelija, pukusuunnittelija ja valosuunnittelija – tapaamiset. Joskus mukana voi olla myös koreografi, videosuunnittelija tai joku muu oman alansa ammattilainen.

– Yhdessä puretaan ja suunnitellaan, tuodaan ideamme yhteen ja ideoidaan lisää. Mallipalaverissa lavastaja esittelee omat suunnitelmansa.

Taiteellisen ennakkosuunnittelun jälkeen alkavat harjoitukset.

– Harjoituksissa kokeilen, soitan, korjaan ja luon uutta materiaalia niin että se asettuu suhteeseen muiden esityksen osa-alueiden kanssa. Sitten yhdessä harjoitetaan luovaa ongelmanratkaisua siinä, miten asiat saadaan toimimaan niin, että lopputulos on sujuva. Ja tässä on se hämmästyttävin hetki esittävien taiteiden tekemisessä: se miten useamman pään lyöminen yhteen luo yhteisen intuition siitä mikä toimii ja mikä ei. Joskus sitä miksi joku ei toimi on mahdotonta pukea sanoiksi, sen vain tietää.

– Se on upea vaihe jokaista prosessia, kuin tanssia parhaimmillaan. Ja toki tosi raskasta myös, edetä yrityksen ja erehdyksen kautta maaliin.

Vieraileva äänisuunnittelija rakentaa valmiit äänet ohjelmalle, jota esityksen operaattori käyttää esityksen äänten ajamiseen.

– Usein vierailevan äänisuunnittelijan tehtävä on poistua talosta siinä kohtaa, kun ensi-ilta loppuu. Aika harvoin on ollut tilanteita, jossa olisin päässyt olemaan osa esityksen jatkumoa siinä, kun esitykset alkavat.

* *

Korhosen mukaan teatterin alalla sukupuolella on suuri merkitys, ja se näkyy myös siinä, kuinka paljon nais- ja miesoletettuja on teatteritaloissa töissä äänisuunnittelun puolella.

– Kuten teatterialan keskiansioissa muutenkin, naisoletettujen suunnittelijoiden palkat ovat miesvastaavien palkkoja pienemmät. Joitain sukupuolirakenteita ja -oletuksia on teatterin alalla pystytty purkamaan onnistuneesti, mutta jos kiinnitettyjen työntekijöiden jakaumaa katsoo, niin kyllä se edelleen on miesvoittoista. Herrainkerhoa on myös siinä, keiden esitykset pääsevät teatteriin, sillä pääsääntöisestihän meillä on ollut miesten tekemään teatteria.

Miehiseksi katsotulla ääniteknisellä alalla toimiessa saattaa törmätä yllättäviin ennakkoluuloihin. Korhonen onkin perustamassa äänisuunnittelijoiden vertaisryhmää, jossa keskustellen purettaisiin niitä maskuliinisia arvoja, joita äänen ja tekniikan yhteyteen toisinaan liitetään.

– Idea klubin perustamiselle on lähtenyt halusta kohtaamisille, joissa pehmeämmät arvot vallitsevat. Sallivuuden ja oman ammatillisen(kin) keskeneräisyyden äärellä keräännymme puhumaan äänestä ja elämästä. Vertaistapaaminen ottaa huomioon sukupuolten moninaisuuden – äänityttöydessä on kyse mielentilasta ja tarpeettomuudesta päteä, Korhonen täsmentää.

”Äänellä voi olla tosi iso rooli ja suuri merkitys kerronnassa”, muistuttaa Maura Korhonen.

* *

Korhonen kaipaisi äänisuunnittelulle myös kritiikin huomiota.

– Parhaimmillaanhan kriitikko löytää esityksestä sellaisia helmiä, joita työryhmä ei ole tullut ajatelleeksi. Urani aikana äänisuunnittelu on mainittu kritiikeissä ihan muutaman kerran. Kriitikon työskentelyyn toivoisin ymmärrystä siitä, mitä äänisuunnittelu voi olla. Parhaimmillaanhan esityksessä kaikki osa-alueet ovat tasa-arvoisia tekijöitä. Nykyteatterissa joku osa-alue ottaa välillä liidin ja väistyy, kun joku toinen osa-alue ottaa tilaa. Kaikki osa-alueet luovat yhdessä sen ”tanssin”, jota kutsutaan esitykseksi.

– Toivoisin kriitikon näkevän nämä kaikki osa-alueet, jotta ei pitäydytä pelkästään perinteisissä teatterin havaitsemisen muodoissa ja keskitytä pelkästään tekstiin tai näyttelijäntyöhön, vaan pidetään aistit avoinna kaikelle, mitä voi havaita siinä esityksessä. Ja tietysti myös ymmärrystä siitä, että musiikin lokeron toisella puolella voi olla elämää. Kaiken ei tarvitse olla musiikkia, vaan äänelläkin voi olla tosi iso rooli ja suuri merkitys kerronnassa, muistuttaa Korhonen.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua