Wien on (onneksi) muutakin kuin Euroviisut

Museum Hundertwasser. Kuvat: Marja Heinonen

Wien välkkyy suomalaisten mielissä tänään ja lähipäivät Suomen kaikkien aikojen toisen Euroviisuvoiton estradina. No, ainakin Europviisujen tämänvuotisena pitopaikkana jos ei ihan Suomen voiton areenana.

Wien kaupunkina käyttää perinteiseen tapaan markkinointimahdollisuuden hyväksi ja viisujen lomassa tv-lähetyksessä pyörii kaupungin ja koko alppimaan hehkutusta.

Wien on kuitenkin paljon muutakin näin kesän korvilla. Kävin siellä muutama viikko sitten tutkailemassa toisenlaista kaupunkia. Tässä muutama makupala.

* *

1. Hundertwasser

Friedensreich Hundertwasser on Itävallan Gaudi. Omaperäinen taiteilija ja arkkitehti, jonka kädenjälki näkyy niin normeista poikkeavissa rakennuksissa kuin värikylläisissä maalauksissa. Wienin Museum Hundertwasser on oiva paikka saada läpileikkaus monitaiturin tuotannosta. Esillä on ilahduttavia värikkäitä abstrakteja töitä, jotka väkisinkin saavat katsojan hyvälle tuulelle ja katsomaan asioita uusista näkökulmista. Museo ei kuitenkan esittele vain maalari Hundertwasseria, vaan esillä on myös hänen toimintaansa muun muassa aktivistina, kirjankuvittajana, arkkitehtina ja graafikkona.

Yhdessä huoneessa pyörii elokuva Hundertwasserin sateinen päivä. Vahva suositus jäädä katsomaan. Elokuva on esimerkiksi ollut vuonna 1972 ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi dokumenttielokuvien sarjassa. Ei siis ihme, että koukutti minutkin.

Kuka ihmeen Hundertwasser? Monille tuntematon taiteilija syntyi vuonna 1928 Wienissä Friedrich Stowasser -nimisenä juutalaiseen perheeseen. Hän onnistui selviytymään sotavuosista äärimmäisen ankarissa olosuhteissa ja sodan päätyttyä vuonna 1945 Hundertwasser päätti ryhtyä taidemaalariksi. 1950-luvulta lähtien hän keskittyi yhä enemmän myös arkkitehtuuriin, aloittaen toki manifesteista, esseistä ja mielenosoituksista.

Vuonna 1985 valmistuneesta Wienin asuintaloprojektista, Hundertwasserhausista, lähtien Hundertwasser toteutti yli kolmekymmentä arkkitehtonista projektia ympäri maailmaa. Niissä hän haki sopusointua luonnon ja yksilöiden unelmien kesken muun muassa metsitetyillä katoilla ja kumpuilevilla lattioilla. Kunsthaus Wien, jossa Museum Hundertwasser sijaitsee, on arkkitehdin suunnittelema ja siellä saa hyvän tuntuman hänen suunnittelufilosofiaansa.

Hundertwasser oli myös ympäristöliikkeen merkittävä edelläkävijä. Kun vuonna 1984 Wienin itäpuolella sijaitsevat Hainburger Au -kosteikot olivat vaarassa Tonavan varrelle suunnitellun vesivoimalaitoksen vuoksi, Hundertwasserilla oli tärkeä rooli ympäristöaktivistien suoalueiden miehityksessä. Aktivistit onnistuivat pysäyttämään voimalaitosprojektin, ja tilalle perustettiin Donau-Auenin kansallispuisto.

Hundertwasser haastoi kerta kerran jälkeen sitä, mitä yleensä ajatellaan ja miten yleensä tehdään. Hän rakensi kummallisia taloja, seilasi veneellään vuosia ympäri maailmaa ja uudistui taiteilijana kerta kerran jälkeen. ”Hundertwasserin elämä oli hänen sanomansa”, luki yhdessä museon tekstissä.

Minulle vierailu Hundertwasserin museoon antoi energiaa ja nykypäivänä niin paljon kaivattua kykyä katsoa tulevaisuuteen uusista näkökulmista.

* *

Kaffee Alt Wien. Kuva: Marja Heinonen

2. Kaffee Alt Wien

Jotain muutakin sentään ehdin Wienissä kokea muutaman päivän aikana. Ihan oma löytöni oli wieniläinen kahvila, suomalaisittain baarin ja kahvilan yhdistelmä, Kaffee Alt Wien. Bongaukseni oli kelvollinen myös paikallisen silmin. Kun kerroin wieniläiselle ystävälleni jälkeenpäin vierailustani, hän kehui kahvilan autenttisuutta. Pala ihan oikeaa Wieniä, minulle vakuutettiin.

Päädyin Alt Wieniin, koska olin siis päättänyt löytää aidon ja alkuperäisen itävaltalaisen omenapiirakan, apfelstrudelin, Wienistä. Tilasin tortun kahvin kanssa. Torttu oli kyllä mitä mainioin, mutta Italiassa vietettyjen viikkojen jälkeen wieniläiskahvi jäi puoliksi juotuna kuppiin. Pieni pettymys ei kahvilan kokonaistunnelmaa haitannut.

Alt Wien on historian hipaisun, kulttuurin ja yhteiskunnallisen keskustelun ystävän paikka. Se on avattu ensimmäisen kerran jo vuonna 1922, ja julkisivussa on osia jopa vuodelta 1559. Menneisyys on muutamista omistajavaihdoksista huolimatta säilyttänyt hyvin otteensa kahvilan sisäpuolella sen seinissä ja tunnelmassa.

Sisustus ei sen mukaisesti viimeisillä trendeillä prameile. Ennemmin paikka muistuttaa perinteistä pubia. Lisäbonustakin löytyy: jos haluaa saada hyvän katsauksen siitä, mitä Wienin kulttuurielämässä juuri nyt tapahtuu, täältä sen saa. Seinät on peitetty julisteilla ajankohtaisista kulttuuritapahtumista.

* *

Burggarten. Kuva: Marja Heinonen

3. Puistot

Wienissä on helppo paeta niin Euroviisujen kuin kiireisen suurkaupungin muutakin hälyä yhteen sen monista puistoista. Niitä on kaupungista helppo löytää. Wien mainitaan usein yhtenä maailman vihreimmistä kaupungeista; sen pinta-alasta noin puolet on viheralueita. Suurin osa näistä on ympäri vuoden avoimia ja niissä voi käyskennellä ilman lisämaksua. Puistot ovat poikkeuksetta vehreitä, avaria ja pysähtymään houkuttelevia.

Minun iltapäiväkävelyni reitille osui onnekkaasti kaksi toistensa tuntumassa olevaa kaupungin kauneinta puistoa: Volksgarten ja Burggarten. Päädyin iltapäivän päätteeksi istumaan varjoisalle penkille Burggarten-puiston lampea reunustavalle penkille. Saatoin mielessäni kuvitella, millaista elämä on ollut tässä aikoinaan kuninkaallisille kuuluneessa puistossa.

Vaikka Euroviisut olisivat jo menneet, musiikki ei jätä Wieniä. Burggartenin penkillä voi luontevasti antaa mielensä vaikkapa kulkea Wienin oman pojan, Wolfgang Amadeus Mozartin, sulosäveliin.

Marja Heinonen, teksti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua