Tasa-arvon takapajulat – arviossa Vihatut naiset

Kuva: Laura Pohjavirta / Yle

Vihatut naiset (2026) ei ole kertomus yksittäisistä naisista. Julkisissa rooleissa toimivat naiset joutuvat kyllä herkästi sukupuolittuneen ja seksistisen loan maalitauluiksi, ja heitä kuullaan sarjassa.

Sen sijaan dokumenttisarja kertoo suomalaisen naisvihan historiaa. Se muistuttaa yhteiskunnallisista rakenteista, jotka ovat jarruttaneet kaikkien naisten mahdollisuuksia elää täyspainoista elämää 1960-luvulta nykypäivään.

Stereotypiat naisista hauraina, tiukkapipoina, uhrautuvina tai huonoina äiteinä, vamppeina ja potentiaalisena vaimomatskuna ovat iskostuneet monien alitajuntaan.

Hyvinvointi-Suomesta ei tullut itsestään tasa-arvoista. Edistys on vaatinut sovinististen asenteiden kyseenalaistamista, lasikattojen rikkomista ja lainsäädännön muutoksia. Arkistomateriaali sekä Rosa Meriläisen, Katariina Sourin ja muiden haastateltujen kokemukset konkretisoivat sitä räävittömyyttä ja alaspainamista, jota vielä muutama vuosikymmen pidetiin hyväksyttävänä.

Elisabeth Rehn. Kuva: This is Nice Studios Finland Oy

* *

Vihatut naiset perkaa tasa-arvotyön savottaa niin politiikassa, työelämässä kuin kodin piirissä. Kukin jakso summaa yhtä kamppailun perukkaa. Dokumentti seuraa asiaankuuluvalla pieteetillä arvojen, käytäntöjen ja asenteiden sahalaitaista muutosta.

Dokumentti muistuttaa, että moni tasa-arvon saavutus on tuoretta tekoa. Raiskaus avioliitossa kirjattiin rikoslakiin vasta 1994. Vaikka lasten ja naisten kuritus kriminalisoitiin 1980-luvulla, ei Koivuniemen herra kukistunut. Rikosilmoitusten vähäisyys antaa olettaa, että kodeissa vaiettiin lähisuhdeväkivallasta.

Naisasialiikkeelle eli toisen aallon feminismille ominainen ote paitsi näkyy, myös kuuluu sarjassa. Jaksoja selostaa 1960-luvun hillitty, pehmeä ja kohtelias naisääni. Tällä vuosituhannella syntyneitä ei dokumentissa kuulla. Myös suppealle käsittelylle jäävät LGBTIQ-kokemukset sekä ylirajaiset kysymykset ansaitsivat uuden tuotantokauden ja tuoreemman tyylin.

Synkästä aiheestaan huolimatta sarja ei ole missään muodossa paatoksellinen tai kaunainen. Se voi auttaa hahmottamaan yhteiskunnan, lähipiirin ja omaakin toimintaa uusin silmin.

Katariina Souri. Kuva: Pasi Rytkönen / This is Nice Studios Finland Oy

* *

Kiinnostavinta antia on pitkin sarjaa ripoteltu analyysi naisvihasta ja sen suhteesta tasa-arvotyöhön. Naisviha on (ollut) tasa-arvon sytyke ja hinta. Se kytee edelleen yhteiskunnan rakenteissa ja sisäistettynä logiikkana.

Dokumentti osoittaa, miten naisvihamieliset olosuhteet tuuppivat naisia vallankahvaan. Elisabeth Rehn päätyi sattumien kautta presidenttiehdokkaaksi. Salla Paajasesta ei pitänyt tulla vaihdevuosiaktivistia.

Teema on ajankohtainen naisten oikeuksia vähättelevän anti-gender-liikehdinnän yleistyessä maailmalla. Suomessakin hallituksen arvopohja näyttää vievän yhä etäämmälle politiikan #meetoosta.

Suurin osa sarjan jaksoista on sallittuja. Yhden jakson ikäraja on nostettu K7:ään ja toisen K12:aan, ja  ihan syystä. Dokumentin uskottavuudelle on tärkeää, ettei aiheiden käsittelyä ole siloteltu liikaa.

Ikärajan puitteissa sarja sopii kaikille. Sitä on lupa katsoa historiantuntina tai väittelykutsuna.

Suvi Baloch

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua