Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Janne Laurila on nauttinut Kali Malonen kiireettömästä urkumusiikista ja yrittänyt ymmärtää Paul Bloomia.
1
Joulumusiikki on pääsääntöisesti sietämätöntä kuraa, mutta ymmärrän kuitenkin ihmisten tarpeen kuunnella rauhoittavaa musiikkia joulun aikaan. Itselleni tähän tarkoitukseen toimii erinomaisesti Tukholmassa asuvan amerikkalaismuusikon Kali Malonen (s. 1994) albumi The Sacrificial Code. Malone yhdistää musiikissaan akustisia sointeja ja huolellisesti viritettyjä sävelnippuja elektronisiin elementteihin. The Sacrificial Code on lähes kaksituntinen teos, joka koostuu lähinnä hyvin vähäeleisestä kirkkourkujen soitosta.
Törmäsin Malonen levyyn aiemmin syksyllä ja lähetin saman tien innostuksissani linkin musiikkiin kälylleni, joka toimii kanttorina. Tällaista musiikkia olisi mahtavaa käydä kuuntelemassa kirkon hämärässä ja kokea aitoa kiireettömyyttä!
2
Loma-aika ja kiireettömyyden vaikutelma on myös parasta juuri nyt. Itselleni tyhjät sivut kalenterissa yleensä tarkoittavat ylioptimistisia ajatuksia erilaisten projektien edistämisestä, tällekin lomakaudelle huomaan merkinneeni seitsemän eri projektin pikkujuttuja tehtävien listalle. Todennäköisesti kuitenkin vain makaan sohvalla, syön irtokarkkia ja katson juuri Netflixiin ilmestynyttä Rick & Mortyn neljättä tuotantokautta. Edelliset kolme tuotantokautta tuli katseltua muistaakseni kahden päivän aikana, joten luotan että saan tykiteltyä tämän neljännen käytännössä yhdellä istumalla!
3
Kukapa kissan hännän nostaisi ellei kissa itse? Joulunjälkeiseltä ajalta odotan todella kovasti neljättä kertaa järjestettävää Telakka Jazz -tapahtumaa. Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna kuullaan jälleen raikkaita ja ennakkoluulottomia lähestymistapoja musiikkiin, löyhänä viitekehyksenä nykyisin entistäkin abstraktimpi tyylilaji ”jazz”.
Viikonlopun aikana kuullaan kaksi hyvinkin erilaista lyömäsoitinsooloesitystä (Amanda Blomqvist, Mika Kallio), loistavan Tampomambo-levyn julkaissutta Tampoa, Juho Kanervon ja Timo Kämäräisen valmistelema kantaesitys, harvoin keikkoja tekevää Faarao Pirttikankaan luotsaamaa Astro Can Caravania, Granlund & Linnovaara Extendedin täysin akustista musaa ja tietenkin Matti Salo Quartetia, jonka upea tulkinta Kirkan biisistä Leijat kannattaa ehdottomasti tsekata.
Tapahtuman levymusiikkikin tulee olemaan ensiluokkaista, sillä juuri Helsinkiin We Jazz -festarit järjestänyt ja samannimisen levykaupan avannut Matti Nives saapuu pyörittelemään vinyylejä!
4
Lomillahan kuuluu myös lukea. Itselläni on tällä hetkellä kesken paitsi Paul Simonin elämäkerta, myös Paul Bloomin teos How Pleasure Works – The New Science of Why We Like What We Like. Aihe on ammatillisestikin hirmuisen kiehtova, joten odotan kirjalta paljon.
Myönnettäköön, etten ole päässyt paljon esipuhetta pidemmälle (loma alkoi juuri), mutta kirjassa yhdistellään filosofiaa, käytöspohjaista taloustiedettä, neurotieteitä ja monia muita metodeja, joiden avulla pohditaan ihmismielen universaaleja vaikuttimia eri asioista pitämiseen. Ehkäpä uuteenvuoteen mennessä ymmärrän itseäni ja kanssaihmisiäni paremmin.
5
Tälläkin sivustolla on jo kehuttu Räjäyttäjien albumia III, mutta haluan liittyä ylistäjien kuoroon nyt kun mahdollisuus tässä avautuu.
Muistan, kuinka sain Räjäyttäjien mahdollisesti ensimmäisen kasetin joskus vuosia sitten Klubin dj-kopilla. Pidin kuulemastani valtavasti ja kuvailin innostuneena kasetin sisällön kuulostavan siltä kuin Liimanarina soittaisi Sleepy Sleepersiä. Tuon kasettijulkaisun jälkeen Räjäyttäjät on purkanut ja kasannut uudelleen rock-musiikin moneen kertaan, poikkeuksetta riemastuttavin lopputuloksin.
Kuitenkin Lucian päivänä julkaistu III on aivan omaa luokkaansa Räjäyttäjienkin kovilla standardeilla. Levyn kymmenestä raidasta jokainen on omiin korviini jymyhitti, ja etenkin Rock Siltasen sävelkynä on ollut mielettömässä terässä. Rakastan levyn avauskappaletta Rock on ikuinen ja sen sanomaa:
”Sillä rock on ikuinen
pauhu mahtava kertoo totuuden
sillä rock on ikuinen
ääni rakkauden, siitä luovu en”
Janne Laurila
