Kuvat: Ilkka Saastamoinen
OOPPERA | Morgonstjärnan – Aamutähti sai maailmanensi-iltansa Kansallisoopperassa. Ensi-illan voi tulkita menestykseksi, koska se jätti tuskin ketään kylmäksi.
”Osa yleisöstä tuskastui henkilögallerian runsauteen ja näki näyttämöllä synkän dystopian. Osa taas oli haltioitunut hienosti tunteita tulkitsevan musiikin säestämästä monitaisoisesta ja syväluotaavasta muistutuksesta siitä, mitä on olla ihminen maailmassa. Minä ihastuin.”
Sebastian Fagerlund: Morgonstjärnan – Aamutähti. Kansallisooppera, Helsinki 30.1.2026.
Pidän tarinoista. Siksi Kansallisoopperassa maailmanensi-iltansa saanut nykyooppera Morgonstjärnan – Aamutähti piti minut otteessaan alusta loppuun. Tosin vielä synopsista lukiessani ennen esityksen alkua olin kovin epäileväinen:
”Toimittaja Jostein haastattelee Taiteilijaa taidenäyttelyn yhteydessä. Kathrine palaa kotiin mutta aviomies Gaute epäilee häntä uskottomuudesta. Kirkossa Kathrine siunaa vainajan ja tajuaa olevansa raskaana. Arne seuraa avuttomana psykoottista vaimoaan Tovea.
Naapuri Egil saapuu ja kertoo, että hänen kymmenvuotias poikansa Viktor, joka on hänelle täysin vieras on yllättäen tulossa hänen luokseen. Tove selittää Egilille kummallisesti käyttäytyvistä eläimistä ja ennusmerkeistä.
Sairaanhoitaja Solveigin potilaana on hänen vanha ihastuksensa Ramsvik. Vanhat tunteet heräävät…”
Tekstissä tähän asti päästyäni olin jo hengästynyt ja aivan varma, että putoan kärryiltä oopperan ensimmäisten kohtausten ja runsaan henkilögallerian myötä.

* *
Huikea libretto
Onneksi ennakko-odotukseni eivät täyttyneet. Ruotsin kielellä esitetty Morgonstjärnan kantaa alusta loppuun. Tästä iso kiitos huikean libreton tehneelle Gunilla Hemmingille.
Näyttämön monet ihmiskohtalot kertovat sujuvasti siitä, miten monin tavoin olemme ihmisinä hukassa. Nopeat siirtymät tarinasta toiseen pyörivän näyttämön päällä paljastavat armottomasti myös aikamme sirpaloitumisen. Aivan samoin elämä on lyhyitä, toinen toisensa päälle työntyviä kohtauksia emmekä enää ehdi tai osaa pysähtyä pitkäksi aikaa minkään ääreen emmekä huomaa, mitä ympärillämme tapahtuu.
Hemming on tehnyt valtavan työn, kun hän on tiivistänyt norjalaisen kirjailijan Karl Ove Knausgårdin samannimisen, yli 600-sivuisen teoksen 30 sivun librettoon. Hemmingin toiveensa on ollut, että ihmiset tunnistavat oopperasta oman aikamme, jossa olemme suuren sekaannuksen vallassa. Hän on halunnut tekstillään ihmisten heräävän ajattelemaan sitä, miten tekemisemme heijastuvat ihmiskunnan suuriin ongelmiin.
Kun jättimäinen, ennennäkemätön Aamutähti nousee oopperassa norjalaisen Bergenin kaupungin ylle keskelle ihmisten arjen painimisen, se laittaa liikkeelle outojen tapahtumien sarjan niin ihmisissä kuin muussa luonnossa.
Mihin suuntaan lähdemme, kun jokin yllättävä herättää meidät hetkeksi pienten asioidemme oravanpyörästä?

* *
Säveltäjä ihastui tarinaan
Morgonstjärnan lähti syntymään, kun aikamme kiitetyimpiin säveltäjiin kuuluvan Sebastian Fagerlund luki Knausgårdin romaanin Morgonstjärnan – Aamutähti. Hän ihastui siihen ja työsti oopperaa kaksi ja puoli vuotta. Fagerlundille oli alusta lähtien selvää, keitä hän halusi solisteiksi ja hän sävelsikin osan teoksesta tietyille laulajille. Hän on muistuttanut haastatteluissa, että oopperan magia tapahtuu vasta, kun orkesteri ja solistit tulkitsevat teoksen.
Tarina on kuitenkin niin monitasoinen ja juonen käänteet vaativat niin intensiivistä seuraamista, että esityksen tunteiden mukana hienosti kulkenut Fagerholmin musiikki tuntui ensimmäisellä puoliajalla jäävän taustalle. Toki hienot soolo-osuudet ja duetot jäivät mieleen, niin hienosti musiikki tulkitsi näyttämön tunteiden kirjoa. Toisella puoliajalla Fagerlundin luomat sävelmaisemat saivat enemmän tilaa.
Lopun kuorokohtaukset olivat vaikuttavia. Lopussa kuoron laulu nousi toivoa herättäväksi pauhuksi, joka nosti oopperan teeman pienten ihmisten murheista syleilemään maailman isoja kysymyksiä. Kuoro muistutti, miten maailma ympärillämme puhuu meille, mutta meillä ei ole vastauksia. Elämä on enemmän ja isompaa kuin me huomaamme ja se on ihmiskunnan suuri tragedia.

* *
Toivon tai tuhon symboli
Morgonstjärnassa ihmiset havahtuvat ainakin hetkeksi, kun he joutuvat välitilaan.
Välitila on hetki, jossa vanha todellisuus on jo hajonnut, mutta uusi ei ole vielä syntynyt. Usein välitila syntyy, kun elämässä on jotain suunnattoman raskasta, joka herkistää meidät näkemään toisin. Välitilat ovat usein raskaita, koska ne eivät anna valmiita vastauksia ja selkeitä näkymiä tulevaisuuteen. Välitila on aina myös mahdollisuus uuteen, koska entinen on murentunut.
Morgonstjärnan rakentaa meille maailmaa tällaisessa välitilassa elävistä ihmisistä, joille käännekohta kulminoituu aamutähden ilmestymiseen.
Mutta mitä tähden ilmestyminen merkitsee? Se jätetään katsojan oman pohdinnan varaan. Aamutähti voi tunnetusti symboloida joko suurta hyvää tai suurta pahaa. Se voi edustaa uutta alkua tai toisaalta olla Luciferin, paholaisen, toinen nimi.
Morgonstjärnassa läsnä olevaa välitilaa on hienosti rakennettu myös visuaalisten elementtien kautta. Katosta hiljalleen kasvavat puut, aamutähden hehku näyttämön takana, puvustuksen kautta välittynyt maailman muuttuminen sekä pyörivä lattia symboloimassa elämän toisteisuutta.
Entä ne yleisön laidasta laitaan lainehtineet kommentit tuoreeltaan ensi-illassa? Tällaisia poimin illan mittaan: ”ehkä me olemme liian vanhoja tähän” (70+ mies), ”liian paljon tapahtuu” (70+ nainen), ”synkkä” (70+ nainen), ”kiinnostava” (40+ nainen), ”hieno, mutta musiikki jäi runsaiden tapahtumien vuoksi enemmän taustamusiikiksi”) (40+ nainen, joka on lukenut myös 666-sivuisen romaanin, johon tarina perustuu), ”upea, hieno” (60+ nainen), ”olen vielä vähän kriittinen” (60+ mies, edellisen puoliso), ”aivan mahtava” (60-vuotias nainen).
Minä näin Morgonstjärnassa lupauksen uudesta alusta aamutähden uutta lupaavan tarinan kannattelemana.
Marja Heinonen
* *
Morgonstjärnan – Aamutähti
- Musiikki Sebastian Fagerlund
- Libretto Karl Ove Knausgårdin romaanin pohjalta Gunilla Hemming
- Ohjaus Thomas de Mallet Burgess
- Lavastus Leslie Travers
- Pukusuunnittelu Tracy Grant Lord
- Valosuunnittelu Matthew Marshall
- Liikkeenohjaus Sue Mythen
- Musiikinjohto Hannu Lintu, Harri Karri
- Musiikki Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro
- Rooleissa mm. Johan Reuter, Niklas Björling Rygert, Iris Candelaria, Jenny Carlstedt, Helena Juntunen, Minna-Leena Lahti, Mari Palo, Tommi Hakala, Nicholas Söderlund, Jere Hölttä, Janne Sihvo
Ensi-ilta Kansallisoopperassa 30.1.2026. Esityksiä 10.3. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Oulussa ensi-iltansa saava Ovllá on ensimmäinen Suomessa kantaesitettävä saamenkielinen ooppera
OOPPERA | Ovllá pureutuu identiteettiin, häpeään ja vaikenemisen perintöön sekä siihen, miten kieli ja kulttuuri voivat palauttaa yhteyden omiin juuriin.
Sisko käy vaihdon välineeksi – arviossa Jyväskylän oopperan Lucia di Lammermoor
OOPPERA | Jyväskylän oopperan esityksessä Lucia di Lammermoorin kuoleman karusellia säestävät huikeat solistiset ja ensemble-kohtaukset.


