Elokuvakäsikirjoituksen pohjalta tehty romaani ei jää turhaksi kopioksi – Arviossa Jussi Moilan Kullervon tarina

Kuva: Gummerus / Ilkka Saastamoinen

Kullervon tarina on yksi kiehtovimmista Kalevalan henkilökuvista. Se sitä paitsi osuu nykyajan arkeen kuin veitsi voihin tai miekka tuppeen. Nykypäivän mies oireilee ja tekee pahojaan.

Kalevalan Kullervon on mahdoton sopeutua normi-ihmisten yhteiskuntaan. Poikaa kohdellaan pahasti kaltoin. Nuorukainen kärsii traumoista ja kostaa. Kullervon on mahdoton onnistua yhtään missään.

Antti J. Jokisen ohjaama elokuva Kalevala – Kullervon tarina on peräti 143 minuuttia eli yli kaksi ja puoli tuntia pitkä kuvaus 1100-luvun metsäkansasta. Leffa on saanut katsojamassat liikkeelle. (Antti Selkokarin Kulttuuritoimitukseen kirjoittaman arvioon voit lukea tästä.)

Elokuvan kanssa samaan aikaan julkaistiin Jussi Moilan kirjoittama seikkailuromaani, jolla on sama nimi kuin elokuvalla. Itse asiassa romaani on aivan sama tarina, koska se on kirjoitettu Antti J. Jokisen ja Jorma Tommilan käsikirjoituksen pohjalta.

Kalevala – Kullervon tarina (Gummerus, 2026) tarjoaa oivan tilaisuuden päästä vertaamaan kuvallisen ilmaisun ja tekstiksi kirjoitetun kertomuksen eroja ja yhtenevyyksiä. Väistämättä romaani on eri teos kuin elokuva.

​

Ensinäkin on todettava, että romaani on ilahduttavan ehyt ja tasapainoinen kokonaisuus. Tietenkin se kuvaa samoja tapahtumia kuin elokuva, mutta etenee vahvasti oman logiikkansa varassa.

Kirjan alkulehdille on kopioitu ote Kalevalan 31. runosta. Kalevalassa sanoilla ”Kasvatti emo kanoja, suuren joukon joutsenia” alkavassa jaksossa kerrotaan, kuinka Untamo lähtee sotimaan Kalervo-veljeään vastaan, ryöstää pojan ja myy lopulta seppä-Ilmariselle.

Fakta kuitenkin on, että sen enempää kirja kuin elokuvakaan eivät seuraa uskollisesti kansalliseepoksen vanhoja latuja. Esimerkiksi Kullervon ja sisaren kohtaaminen ei Kalevalassa ole lainkaan niin hempeä tapaus kuin kuvataan, eikä Kullervo kuole Untamon surmaamana vaan omaan miekkaansa.

Nämä uusitut kohtaukset tai tarinaan lisätyt henkilöt eivät pilaa mitään. On täysin sallittua inspiroitua muutoksiin. Täytyy muistaa, että myös alkuperäinen Kalevala on Elias Lönnrotin luomus. Myös Lönnrot on muokannut keräämästään aineistosta eepoksen kokonaisuuden oman mielensä mukaan.

Tähdennän arvioijana, että Kullervo-runot ovat oma Kalevala-suosikkini. Olen niitä lukenut usein erikielisitä Kalevala-painoksista sekä nähnyt osuudesta tehtyjä sarjakuvia ja muita teoksia. Myös Antti J. Jokisen elokuvan katsoin ennen kuin luin romaanin.

* *

Kalevala – Kullervon tarina on joensuulaislähtöisen Jussi Moilan esikoisromaani, mutta hän on kirjoittanut aiemmin näytelmiä sekä käsikirjoittanut useita kuunnelmasarjoja ja sanoittanut Minä ja Ville Ahonen -yhtyeen kappaleita.

Kirjoittaja on tehnyt onnistuneen valinnan, kun on päättänyt kuvata tapahtumia vuorotellen Untamon ja Kullervon näkökulmasta. Muuta väliotsikkoa ei tarvita kuin kertojan nimi. Selkeää!

Moniin elokuvan pitkäkestoisiin kuvauksiin ei kirjassa jäädä pyörimään. Taistelukohtaukset tulevat ja menevät melko lyhyinä, osin erilaisina. Vauhdikkaana ryöppyävä koski ei myöskään ole kirjassa lainkaan yhtä suuressa roolissa kuin elokuvassa.

Romaanin pohjalta luodut elokuvat tuntuvat aina jotenkin oudoilta. Lukija on nähnyt tarinan eri tavalla kuin ohjaaja. Tällä kertaa alkuperäisteos Kalevala on lähinnä inspiraation lähde, jota ei ole haluttukaan seurata tarkasti. Jussi Moilan romaani taas on lähes kopiomainen versio elokuvan käsikirjoituksesta, mutta kuitenkin täysin itsenäinen teos.

Mainittakoon, että romaanin lukevat äänikirjana Eero Aho ja Elias Salonen.

Aila-Liisa Laurila

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua