Kuvat: Susanna Kekkonen / S&S
KIRJAT | Peter Sandströmin romaanin päähenkilö on äitinsä luokse hoitokotiin matkustava ja kirjailijan itsensä oloinen mies.
”Matkakertomuksen väliin mahtuu pieniä ja suuria tarinoita, salaperäisiä tapahtumia ja täysin yllättäviä kohtaamisia.”
ARVOSTELU

Peter Sandström: Glory Days
- Suomentanut Outi Menna.
- S&S, 2025.
- 295 sivua.
Peter Sandströmin Glory Days (suom. Outi Menna; S&S, 2025) on taksimatka ja samalla aikamatka miehen menneisyyteen. Mies on menossa muistamaan äitiään, joka täyttää 110 vuotta. Äiti asuu Betlehemissä, Glory Days -nimisessä hoitokodissa.
Taksia ajaa mies, jonka matkustaja tunnistaa ja muistaa nuoruudestaan, eräästä yhtyeestä. Hänen nimensä on Boris Laake.
Edellisenä iltana miehen palattua kotiinsa hän oli kohdannut kadulla kaatuneen naisen, joka voi huonosti eikä osannut kertoa miksi. Nainen poistui ja kadulle tuli jänis, jolle mies puhui saamatta vastausta. Eläimillä on rooli miehen matkalla menneisyyteen.
Mies on naisten mieleen, omasta mielestään hän on kuitenkin liian vähän kaikkea. Vaimoa kutsutaan Capricciosaksi ja lapsia Calzoneksi ja Tropicanaksi. Mies rakastaa heitä omalla tavallaan, mutta muutkin naiset ja schwesterit ovat olleet tärkeitä hänen elämässään.
Miehen elämässä on ollut erityinen nainen, Linda Maria, joka on ollut hänelle aina lähin. Taksikuski kuului yhtyeeseen, jota mies ihaili ja seurasi alkoholinhuuruisessa nuoruudessaan.
Taksimatkan aikana mies muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja tapahtumia, joilla on ollut merkitystä, joko silloin tai nyt myöhemmin.
Äiti oli vahva nainen, joka kärsi miehensä päämäärättömistä touhuista. Mukana on myös isän veljiä ja muuta sukua.
Miehen saapuessa perille Betlehemiin käy ilmi, että Glory Days -hoitokoti on suljettu eikä äitiä löydy mistään.
Matkakertomuksen lomaan mahtuu pieniä ja suuria tarinoita, salaperäisiä tapahtumia ja täysin yllättäviä kohtaamisia. Toisiaan myös eläimet puhuvat ja osallistuvat elämään. Pohjanmaan murteella on oma tärkeä roolinsa miehen sukuun tutustuttaessa.
* *
Glory Days on Peter Sandströmin kymmenes romaani ja osin omaelämäkerrallinen teos. Sandström on syntynyt Uusikaarlepyyssä ja asuu Turussa. Voi ajatella, että kirjassa kuljetaan noiden kaupunkien väliä, koska matka kestää suunnilleen yhtä kauan kuin kirjan matka Port Arthurista Betlehemiin.
Kirjan tarinat ja kerronta ovat erilaista, persoonallista luettavaa. Rauhallisen alun jälkeen tapahtumat saavat vauhtia. Ihmiset kuvaillaan tarkemmin tekojen ja tapahtumien keskellä. Kirja on luettava viimeiselle sivulle asti, että mies ja koko tarina saavat ansaitsemansa lopun.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







