Kuvat: Barney Jones / Siltala
KIRJAT | Gabriel Westonin teos on yhdistelmä lääkärinkoulutuksen muistelua, potilaskertomusta, ja lääketieteen historiaa.
”Weston puhuu ihmisruumiin jokaisesta osasta intohimolla ja hurmoksella.”
ARVOSTELU

Gabriel Weston: Elossa – toisenlaista anatomiaa
- Suomentanut Tero Valkonen.
- Siltala, 2025.
- 230 sivua.
”Kuollut anatomia on virheellistä anatomiaa.”
Tähän lainaukseen tiivistyy Gabriel Westonin koko kirja, joka jo nimellään alleviivaa erilaista lähestymistapaansa. Elossa: toisenlaista anatomiaa (Siltala, 2025) on yhdistelmä lääkärinkoulutuksen muistelua, potilaskertomusta, ja lääketieteen historiaa. Teos sisältää kaikki samat asiat kuin mikä tahansa biologian oppikirja, mutta lukukokemus on täysin eri.
Lääkärinä Weston toki myöntää sen, että kuolema on oleellinen osa niin elämistä kuin lääketiedettäkin: tuskin eläisimme aivokirurgian, kohdunsiirtojen ja dialyysihoitojen aikakautta, ellei ihmisruumiita olisi tutkittu vuosisatojen ajan niin taiteilijoiden kuin lääkärienkin toimesta.
Osin kunnianosoituksena historialle ja osin puhtaasti runollisista syistä Weston aloittaakin kirjansa luvulla kuolleesta. Ruumiinavaus ei ole kaunis. Weston kuvailee, kuinka rintalastaa pois nostaessa tilassa kuuluu ”kostean muovinen ääni, vähän kuin vetäisi kelmua pahvirullasta” ja jatkaa kuvailemalla sisäelinten ”riistaisaa hajua”. Elossa ei ole kirja herkimmille, sillä lääkärin kaikkeen tottuneeseen tyyliin Weston kertoo yksityiskohtia eri operaatioista ja ruumiintoiminnoista suoraan. Välillä veren roiskuminen tuo mieleen dekkarit.
Dekkareista muistuttaa myös vahva juonen kuljetus, jota harvemmin biologian oppikirjoissa näkee. Heti alkusivuilta käy selväksi, että lääkärin toimensa ja siihen liittyvien huomioidensa lisäksi Weston on myös potilas, jonka sydämessä on jotain häikkää. Sen hoitamiseen liittyvät merkinnät ja sähköpostiviestittelyt eri elimistä kertovien lukujen välissä kuljettavat lukijaa vääjäämättä kohti viimeistä lukua sydämestä, ja epilogia, joka nimellään tuo meidät ympyrän alkupisteeseen. Aloitamme kuolleesta, kuljemme läpi ihmisruumiin, ja lopuksi olemme elossa.
* *
Weston on lääkäri, mutta ennen lääkäriksi ryhtymistään hän työskenteli kustannusalalla opiskeltuaan englantia. Weston kuitenkin päätti kouluttautua uudelleen lääkäriksi, koska kuten hän sanoo, mikään ei innosta häntä kuten ihmisruumis.
Tämän innostuksen huomaa heti kirjaa lukiessa: Weston puhuu ihmisruumiin jokaisesta osasta intohimolla ja hurmoksella, joka yhdistettynä groteskeihin, jopa ällöttäviin yksityiskohtiin luo tenhoavan elämyksen. Kokemus muistuttaa välillä jopa uskonnollisia ylistyslauluja.
Ja Westonin kirjaa lukiessa oppii, että ihmiskeho todellakin ansaitsee ylistykset.
Maksamme pystyy uudistamaan itsensä jopa kahdentoista leikkauksen jälkeen. Naisen kohtu valmistautuu joka kuukausi kasvattamaan uuden ihmisen, ja imettävän äidin maitolitran tuottaminen vie noin 30 % äidin koko aineenvaihdunnasta – tämä vastaa noin 11 kilometrin päivittäistä kävelyä. Munuaisemme työskentelevät ahkerammin kuin yksikään muu elin, joiden läpi kulkee noin 200 litraa verta vuorokaudessa.
Westonin vimma tarttuu lukijaankin. Entinen englanninopiskelija todellakin osaa kirjoittaa. Vaikka vahvat tunteet ja luusahan ronskius dominoivat, on teksti välillä myös herkkää ja haikeaa. Weston on myös äiti, ja etenkin lapsistaan puhuessaan hän pehmenee. Toisaalta hän naisena huomioi myös yhteiskuntamme kieroutuneen suhteen naiskehoihin ja niiden kontrolliin, sanoittaen tunteitaan kuin vihainen nainen.
Ja kukapa nainen ei olisi vihainen opittuaan, miten meitä on kohdeltu – ja kohdellaan edelleen? Oikeistosedät luultavasti repivät pelihousunsa luettuaan Westonin tekstiä naisten seksuaalisuudesta ja sen tärkeydestä, mutta monelle naiselle on tämänkaltainen suora puhe kehoistamme ja niiden toiminnastamme eittämättä tervetullutta.
* *
Elossa on ilmestynyt alun perin Isossa-Britanniasta vasta viime keväänä. Suomenkustantaja Siltala ja erityisesti suomentaja Tero Valkonen ovat olleet nopeita saadessaan kirjan Pohjolaan vain puoli vuotta myöhemmin.
Erityinen kiitos menee Valkoselle, jonka työ on oletetusti nopeasta tahdista huolimatta tarkkaa ja huolellista. Westonin jutusteleva kirjoitustyyli ja lukijan puhuttelu toimii myös käännöksessä, ja lopputuloksena on todellakin ravisteleva teos ihmisruumiista.
Elsa Lindström
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.







