Matti Rossin Hamlet-käännös kuningashuoneen tuhosta osoittaa ihmisen ikiaikaisen valtataistelun

John Taylorin Shakespeare-muotokuva. Kuvat: WSOY / Wiki Commons

”Minä olen isäsi henki, tuomittu vaeltamaan

tietyn ajan yöllä ja paastoamaan päivät

liekeissä niin kauan,

kunnes elävänä tekemäni julmat rikokset

on poltettu ja puhdistettu.

 

Vankilani salaisuuksia ei minun ole lupa

tuoda julki, muuten saisit kuulla asioita,

joiden kevein sana järkyttäisi sinut.

Kosta hänen luonnoton ja pirullinen murhansa.”

Lainaus on Matti Rossin (1934–2017) suomentamasta William Shakespearen (1564–1616) tunnetuimmasta näytelmästä Hamlet (1599–1601). Esipuheen suomennokseen on kirjoittanut Ralf Långbacka.

Teoksen suomennoksesta vuodelta 2013 on julkaistu nyt uusintapainos (WSOY, 2025). Repliikki kuuluu murhatun Tanskan kuninkaan haamulle, joka pyytää poikaansa kostamaan kuolemansa.

Matti Rossin Hamlet-suomennos on ilmaisultaan terävän nykyaikainen. Sanavalinnat on käännetty välttämällä vanhanaikaista kieliasua. Kielen rekisterissä on osin hylätty vanhahtava korkealentoisuus ja uskollinen tulkinta alkuperäistekstistä. Kieli tuntuu luonnolliselta nykylukijalle.

Vaikka teos on käännetty alkuperäisestä Shakespearen nykyenglannista nykyaikaisemmaksi, välittyy suomennoksesta muinaisten vallanpitäjien maailma ymmärrettävästi ja seikkaperäisesti.

Näytelmän konteksti käsittelee valtaa ja korruptiota. On mielenkiintoista lukea, miten useista vanhoista kirjallisuuden historiaan kuuluvista klassikkoteoksista ja niiden käännöksistä, kuten Hamletista, huokuu lukjalle, miten poliittista valtapeliä ennen pelattiin – teosten fiktiivisyydestä huolimatta. Konteksti kuvastaa, miten väkivaltainen ja machiavellistinen historia on ollut. Samoin voidaan miettiä historian väkivaltaisuutta kautta aikojen, kuinka vähän aikaa on kulunut hirvittävistäkin teoista. On ilmennyt juonittelua, sovittuja avioliittoja, salamurhia, kaksintaisteluja, kostoja, puhumista vastoin ajatuksiaan, näyttelemistä ja myrkkyjen käyttöä.

Siunattuun maahan hautaamiseen oli ehtoja. Sekin, miten ihminen kuoli, määritteli hänen menestyksensä, kuten käy ilmi Ofelian hautaamisesta, Hamletin ruumiille osoitetusta kunnioituksesta.

Kurkistus Hamletin kirjallisuuden historialliseen kontekstiin osoittaa, miten maailma ja ihminen ovat muuttuneet vain vähän.

Shakespeare onkin pystynyt esittämään fiktiivisessä tragediassa valtaapitävien ihmisluonnosta syvällisiä ja osuvia, psykologisesti taidokkaita, teräviä henkilökuvia, niin että onkin epäilty, onko verrattain kouluttamaton, melko konservatiivinen Shakespeare todella pystynyt kirjoittamaan näin syvällisiä kuvauksia hallitsijoista. Henkilökuvaukset on käännetty Rossin suomennoksessa selkeästi tavoitettaviksi.

Tanskan kuningas on salamurhattu puutarhassa niin että on kaadettu myrkkyä hänen korvaansa. Claudius on murhannut veljensä tämän nukkuessa kaatamalla hullukaalin uutetta nukkuvan korvaan. Kaksi kuukautta kuninkaan kuoleman jälkeen Claudius avioituu murhatun lesken kanssa.

Koko valtakunta on surmahetkellä varustautumassa sotaan, sillä Hamletin isä oli aiemmin surmannut Norjan kuninkaan. Käännös kohdasta kuuluu:

”Kuten tunnettua, Norjan prinssi Fortinbras

on arvioinut meidät aivan voimattomiksi

tai kuvittelee, että valtakuntamme

on rakkaan velivainajamme poistuttua

hajanainen ja erillään”

Pian Hamlet alkaa valmistautua kostoon isänsä kuoleman puolesta. Hän myös tekeytyy näyttelemään mielipuolta, jotta saisi aikaa toteuttaa kostonsa:

”Niin totta kuin taivas teitä auttakoon

ja miten oudosti ja käsittämättömästi

minä toiminkin –

kun tästä lähin kenties katson sopivaksi

omaksua temppuilevan pellen osan”

Näytelmä ja suomennos toimivat esimerkkinä siitä, että ihminen on muuttunut aikojen saatossa vain vähän ja että tavoittelu vallan kahvasta on käyty vain oman aikansa sosiaalisissa, teknologisissa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa. Yhteiskunta on sanellut ehdot ja keinot, joiden mukaan valtaa on tavoiteltu. Onkin esitetty teorioita, miten ihmisellä olisi piilevä valloittamisen piirre, kuten on esittänyt Thomas Hobbes.

Politiikka ja vallantavoittelun keinot käyvät ilmi halki koko näytelmän. Ralf Långbackan kirjoittaakin esipuheessaan, että Shakespeare on käsitellyt Englannin politiikkaa kuvailemalla tapahtumia Tanskassa ja että kirjailija ottaa kantaa ajankohtaiseen politiikkaan. Edelleen Långbacka kertoo, että Shakespearen aikana ei uskallettu kirjoittaa vallitsevasta politiikasta suoraan. Samoin Shakespearen näytelmien tulkinnat ovat vaihdelleet paljon niin että kukin vuosisata on painottanut ajankohtaisia, poliittisia painotuksia, kuten Långbacka esipuheessa toteaa.

Näytelmä onkin esimerkki siitä, miten politiikasta ja valtaapitävistä on voitu kirjoittaa vain rajoitetusti, ja kriittiset äänet on poliittisin toimin hiljennetty.

Veljensä murhannut Claudius teeskentelee aluksi surevaa, mutta pikku hiljaa mielipuolta näyttelevän Hamletin käyttämien keinojen myötä salamurha alkaa paljastua. Hamlet järjestää hovissa näytelmän, jossa hän lavastaa ”Gonzagon kuoleman” isänsä murhaa kuvaillen.

Näytelmän alussa Hamlet keskustelee Claudiuksen kanssa näytelmästä. Hamlet vastaa kuninkaalle tämän kysyessä näytelmän nimeä:

”Näette pian, että tämä on näytelmäksi oikea

veijarijuttu, mutta mitä siitä? Teidän majesteettianne ja meitä,

joilla ei ole syntejä tunnollamme, se ei koske.

 

Potkikoon vanha satularaakki kaakki kivusta,

meidän säkäämme se ei hetkauta.”

Juonen kulku jatkuu tulkinnallisesti melko yksiselitteisesti. Hamletin järjestämä näytelmä ei kavahduta täysin kuningas Claudiusta, mutta kun Hamlet äitiään puhutellessaan surmaa verhon takana keskustelua salakuunnelleen Poloniuksen, kuningatar Gertrude ja Claudius päättävät lähettää Hamletin Englantiin. Pian Poloniuksen tytär Ofelia suistuu todelliseen mielisairauteen. Laertes vannoo kostavansa Hamletille. Hamlet päätetään lähettää Englannin ilmastoon toipumaan – pois valtataisteluista. Hamlet myös toteaa olevansa syrjäytetty vallasta, vaikka Claudius on luvannut jättää kruunun Hamletille.

Alukseen, jolla Hamlet matkustaa, hyökätään pian. Hyökkääjät antavat Hamletille tehtäväksi palata Tanskaan antamaan kuninkaalle kirje. Lopulta kun erinäisten sattumien kautta Hamlet palaa takaisin Tanskaan, Ranskasta palaava Laertes haastaa Hamletin kaksintaisteluun, jossa toisen miekan kärki on petollisesti myrkytetty Claudiuksen juonen mukaisesti. Tiedustelijat tuovat pian tiedon samoihin aikoihin valtakuntaa lähestyvistä nuoren Fortinbrasin sotajoukoista.

Näytelmä näyttää myös puolensa, miten valta ja rikos nielaisevat mennessään ja miten tragedia päättyy

Laertesin, Gertruden, Claudiuksen ja Hamletin kuolemaan. Vain Horatius jää henkiin, jotta voisi kertoa tapahtumista.

”Tämä ruumiskasa puhuu armotonta kieltään.

 

Kalman herra, mitä juhlaa valmistelet

ikuisessa luolassasi,

kun yhdellä laukauksella sait saaliiksi

noin monta ruhtinasta?”

Aikana, jolloin Shakespeare eli ei perhettä käsitetty samalla tavalla kuin nykyään, ja isän ja pojan suhde saattoi olla vain nimellinen, ei niinkään tunteellisen läheinen. Lähinnä koston ajatus liittyi velvollisuuteen.

Miehet saattoivat olla pitkiä aikoja poissa, esimerkiksi sodissa. Uskollisuus ja kunniallisuus olivat tärkeitä, mikä näkyy näytelmässä Ofelian ja maineen suojelemisella sekä loukkausten kostamisella.

Näytelmän loppuratkaisut kuvastavat, miten aikanaan sodassa Shakespearen kuvaamana aikana kuninkaan valta perustui vain sotilaallisen joukon näyttäytymiseen tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Kun lopussa Norjan kuninkaan pojan sotajoukot ja Englannin lähettiläs saapuvat nuoren Fortinbrasin johdolla, he toteavat, että Hamlet olisi ollut mainio hallitsija. Fortinbras lausuu seuraavat sanat, joilla Fortinbras ottaa Tanskan hallitsijan oikeudet itselleen.

”Vanhan perimyksen oikeudet

yhdistävät minut tähän maahan,

ja asemani sallii minun niihin vedota.”

Lopulta Hamlet saa kuolemassaan tietyllä tapaa oikeutta, kun hän oli ollut pidetty kansan keskuudessa.

Voin suositella tutustumista teokseen, etenkin jos haluaa lukea Hamletista nykyaikaisesti. Rossin suomennos on selkeästi ymmärrettävissä yksityiskohdiltaan ja kielelliseltä tulkinnaltaan toimiva. Myös kielen rytmiä on monilta osin modernisoitu.

Hamlet-näytelmän yksi keskeinen seikka on suomennoksen toimivuus näyttämöllä, minkä voisi katsoa olevan toimivampaa nykyisten oikeinkirjoitusasun suosimalla suorasanaisella suomen kielellä.

Mari Loponen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua