Meeri Koutaniemen ohjaamassa työpajassa objektiivi suunnataan nuoreen – ”Jokaisen nuoren tarina on omanlaisensa ja arvokas”

Koutaniemi, Laiho, Ibidokun ja Vamos Pajan Johanna Rantala. Kuva: Susanna Hynynen

Sari Harsu, teksti

Työpaja on osa kansainvälistä Canonin Young People ‑ohjelmaa, joka tukee nuorten luovaa ilmaisua valokuvauksen sekä vastuullisen viestinnän parissa ja pohjautuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Nuoret pääsevät oppimaan valokuvauksen perusteita, ilmaisemaan itseään ja käsittelemään heitä koskettavia yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviä teemoja.

Canon järjestää työpajoja maailmalaajuisesti. Suomessa työpaja järjestetään nyt 11. kertaa. Viime vuonna nuorten valokuvaustyöpaja pidettiin ensimmäistä kertaa yhteistyössä Vamoksen kanssa, silloin Turussa.

Diakonissalaitoksen Vamos-nuortenpalvelu on suunnattu 16–29-vuotiaille nuorille, jotka etsivät omaa polkuaan ja haluavat saada tukea jollekin elämänsä osa-alueelle. Vamoksella tuetaan nuorta hänen omien tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti.

Valtakunnallinen Vamos on toiminut 15 vuoden ajan, ja sen toimintaan osallistuu vuosittain noin 2 000 nuorta. Kaikki toiminta, palvelu ja tuki räätälöidään nuoren tarpeesta käsin, ja nuorelle toiminta on aina maksutonta.

Meeri Koutaniemi tunnetaan erityisesti ihmisoikeuksia, identiteettiä ja voimaantumista käsittelevistä kuvareportaaseistaan. Hänen työssään yhdistyvät visuaalinen kerronta, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja inhimillinen kohtaaminen.

Koutaniemi on ollut jo muutaman vuoden Canonin lähettiläänä, ja hän on aiemminkin opettanut ja pitänyt työpajoja sekä Suomessa että ulkomailla. Lisäksi hän työskentelee mielellään nuorten kanssa, joten oli luontevaa, että hän lähti mukaan myös tähän hankkeeseen.

Jessica Ibidokun: Sisäinen kauneus.

”Kaikki kietoutuu veteen”

Jokainen nuori saa kolmen päivän ajaksi käyttöönsä järjestelmäkameran. Kamera ja kuvaus ovat kuitenkin vain välineitä: pääpaino on itseilmaisussa ja luovuudessa.

– Valokuvaus voi antaa kimmokkeen omalle luovuudelle ja mielikuvitukselle. Kamera opettaa katsomaan vähän tarkemmin, pysähtyneemmin ja usein uudesta perspektiivistä, Meeri Koutaniemi kuvaa.

Nuoret ovat työpajan aikana paitsi kuvaajia myös toistensa malleja. Työpajassa tehdään harjoituksia, jotka tarjoavat mahdollisuuden leikkisyydelle.

– Oman persoonallisuuden rajat eivät ole niin muuttumattomia. Nuoret ovat asettautuneet myös veden rooliin. Leikin ja kokeilemisen kautta saa mahdollisuuden laajentaa käsitystä itsestä, Koutaniemi avaa.

Työpajan aiheen antaa Young People -ohjelma. Tällä kertaa teemana on vedenalainen elämä. Merien tilannetta käsittelevä World Unseen -näyttely avautuu 18. marraskuuta Helsingin Musiikkitalolla. Nuorten työpajan vesiteemaiset työt pääsevät osaksi näyttelyä.

Vettä käsitellään työpajassa myös symbolina omille tunteille ja muutokselle.

– Kaikki kietoutuu veteen. Vesi elementtinä vastaa tunteista, herkkyydestä ja intuitiosta, Meeri Koutaniemi sanoo.

Näyttely nostaa esiin myös Itämeren tilan sekä yhden Itämeren avainlajeista, meriajokkaan. Se muodostaa merenpohjaan ikään kuin laajoja tiheitä niittyjä, jotka kuhisevat elämää. Meriajokasniityt tarjoavat ravintoa ja suojaa kymmenille Itämeren lajeille. Kasvustojen juuret sitovat pohjan sedimenttiä ja vähentävät näin eroosiota ja veden sameutta. Ne myös parantavat veden laatua sitomalla vedestä ravinteita.

Tämän kuvan on ottanut Juhani Laiho.

Kaupunkia, luontoa ja jotakin eriskummallista

Työpajaa mainostettiin Vamoksella, ja kaikki nuoret, jotka halusivat osallistua, myös pääsivät mukaan. Ilmoituksen työpajasta huomasivat myös Juhani Laiho ja Jessica Ibidokun.

Juhani kertoo pyörineensä Vamoksella jo jonkin aikaa ja aloittaneensa joulukuussa valokuvauksen uudestaan.

– Kuvaan järkkärillä, pokkarilla ja puhelimella urbaania elämää – ilman sitä elämää. Kuvaan kaupunkia niin, että ihminen ei ole siinä keskiössä.

Hän kuvaa myös luontoa ja lintuja, ”jos ne pysyvät paikallaan tarpeeksi pitkään”.

Juhani on jo päässyt opiskelemaan puualan artesaaniksi, mutta hän sai koulusta vapaata työpajaan osallistumista varten.

Myös Jessica aloittaa uuden alan opiskelun marraskuussa. Hän on käynyt ”Kunkulla” eli Vamoksen Kuninkaankadun tiloissa kohta vuoden, koska pitää paikasta ja ohjaajista.

Jessica haluaisi tulevaisuudessa perustaa oman yrityksen, joka valmistaa mittatilausvaatteita. Hän ajattelee, että valokuvausosaamisesta olisi yritystoiminnassakin hyötyä, koska suuri osa kommunikaatiosta tapahtuu somessa.

Jessica kertoo olevansa kuvaajana osin Juhanin vastakohta:

– Tykkään kuvata nimenomaan ihmisiä festareilla ja toritapahtumissa ja ottaa tilannekuvia.

Hänkin kuvaa myös luontoa.

– Ja myös kaikkea vähän eriskummallista, mikä osuu silmään.

Tällaisia kohteita voivat olla esimerkiksi kaatunut ostoskassi tai auton pyörästä irronnut koristekapseli.

Jessican puoliso on Nigeriasta ja äidinpuoleinen suku Intiasta. Näiden yhteyksien myötä hän on päässyt ottamaan valokuvia ja videokuvaa myös muiden maiden värikkäästä elämästä.

Jessica Ibidokun: Genuineness.

Itsen ja maailman ymmärtämistä

Sekä Jessica että Juhani ovat tyytyväisiä työpajaan.

Jessican mielestä on hyvä, että työpajan sisältö ei ole vain ”näin kuvataan ja näin käytetään kameraa”. Yhdessä mietitään, millainen arvo kuvalla on ja miksi kuva on otettu.

– Mukava työpaja, ja valokuvaus on mukava harrastus, Juhani vahvistaa.

Hänen mielestään on hyvä, että työpajassa on saanut uusia näkökulmia muuhunkin kuin valokuvaamiseen.

Myös Meeri Koutaniemi pitää tällaisia työpajoja tärkeinä.

– Työpaja antaa nuorille mahdollisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Tunteiden visualisointi on olennainen osa prosessia. Nuori pääsee ilmaisemaan itseään myös sanallisesti, ei pelkästään kuvien kautta. Niin valokuvaus kuin ryhmäkeskustelutkin ovat välineitä, joiden kautta nuori voi ymmärtää itseään ja ympäröivää maailmaa.

Työpajassa korostetaan turvallisuutta ja tarjotaan tilaa puhua. Saa myös olla välillä hiljaa ja miettiä rauhassa omaa vastaustaan.

Vaikka työpaja kestää vain kolme päivää, paljon ehtii tapahtua. Päivien aikana voi löytyä ääni myös sellaisille tunteille, joita ei ole aina voinut sanoittaa.

– On uskomatonta nähdä, miten lyhyessäkin ajassa nuoret voivat rohkaistua löytämään oman kielen ja katseen, Koutaniemi sanoo.

Tapahtuu myös kollektiivista rohkaistumista samastumisen ja empatian kautta.

– Ei tarvitsekaan sanoa niin paljon, kun joku toinen jo sanoittaa tunteen. Ihmiset täydentävät toisiaan tai antavat ihan uuden näkökulman johonkin itselle tuttuun tunteeseen.

Meeri Koutaniemen kuratoima näyttely Sateenkaarevia perhetarinoita Tampereen Työväenmuseo Werstaassa 5.4.2026 asti. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua