Stanley Tucci Italiassa. Kuva: Yle
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Janne Laurila on lukenut Patricia Lockwoodia ja Brett Andersonia sekä katsellut pastanystävän silmäkarkkia.
1
Lainasin kirjastosta jopa hieman umpimähkään Patricia Lockwoodin kirjan Kukaan ei puhu tästä (suom. Einari Aaltonen; Tammi, 2022).
Kirjaa on kutsuttu nykytajunnan kuvaukseksi ja se koostuukin muutaman rivin katkelmista hyppien näennäisesti aiheesta toiseen. Nykytajuntaa kuvattaessa onkin olennaista, että päähenkilön ajatukset ovat suurilta osin jumissa sosiaalisessa mediassa.
Kirjan muoto tuntuu kiehtovalta ja kirja helppolukuiselta juuri lyhyiden katkelmien takia, toki jotakuta tällainen pirstaleisuus saattaisi häiritäkin.
Lockwood on kirjoittanut teoksen älypuhelimellaan ja hänen runoilijuutensa ilmenee tekstin vahvassa kiteyttämisen taidossa, ajatusten ydinmehussa.
2
Hienoa ydinmehua tarjoilee myös ensi vuonna jo 30 vuotta täyttävä Sur-rur-yhtye uudella levyllään Härveli (If Society / Salatut Elämät / Roku Records, 2025).
Uusin kokoelma lauluja sisältää täysin häpeilemätöntä nostalgiaa, upeasti nukkavierua maaseutu-crazyhorsea, punk-ralleja ja paljon muuta.
Sur-rur on ymmärrettävää ja tavallaan helppoakin musaa, mutta täysin omanlaistaan. Pidän suuresti Ville Vuorenmaan lyriikoista ja niiden yllättävistä käänteistä.
Lämmin suositus siis tälle syyslevylle.
Lue Ilkka Valpasvuon Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio albumista täältä.
3
Luin taannoin Suede-laulaja Brett Andersonin nuoruusmuistelman Hiilenmustat aamut, joten nyt kun julkistettiin yhtyeen saapuvan Suomeen ensi vuoden maaliskuussa, oli hyvä hetki napata sen jatko-osa Ikkunan takana iltapäivä (2021).
Kirja on itse asiassa minulla vielä hieman kesken, mutta se jatkaa tyylillisesti Hiilenmustien aamujen yksityiskohdista kumpuavaa kerrontaa eikä täten sorru rock-kirjojen rasittaviin kliseisiin. Ehkä Suede ei myöskään ole kaikkein luutunein rokkibändi 1990-luvun brittiaallosta.
Anderson itsekin kertoo halunneensa välttää ”rockmuistelmien” kirjoittamisen.
Brett Andersonia en ole tavannut, mutta Sueden alkuperäisen kitaristin Bernard Butlerin kanssa kävimme kerran yhdessä ostamassa kahvia Pudasjärven ABC:ltä.
4
Oma ruoanlaittotaitoni on melko rajallinen. Teen hyviä salaatteja sekä erilaisia harmaita mössöjä, jotka sopivat hyvin ketsupin kanssa.
Tämä ei estä minua nauttimasta ruokaohjelmista, etenkin jos ne toteutetaan kauniissa paikoissa.
Stanley Tucci Italiassa kulkee halki lumoavien maisemien esitellen perinneruokia Italian eri alueilta. Italian ruokakulttuuri on todella rikasta, sarja on hyvin kuvattu ja taustoitettu ja Tuccikin vaikuttaa miellyttävältä sälliltä.
Ihmiselle, joka voisi syödä pastaa joka päivä, ohjelma tarjoaa yllin kyllin silmäkarkkia.
Stanley Tucci Italiassa Yle Areenassa.
5
Damon Albarnin Gorillaz-yhtye ilmoitti julkaisevansa uuden albumin ensi keväänä ja julkaisi samalla siltä ensimmäisen maistiaisen, kappaleen nimeltä Happy Dictator. Biisillä vierailee legendaarinen veljesduo Sparks.
Albarn ylipäänsä innostaa minua ihan ajatuksen tasolla. Hän työskentelee lakkaamatta löytääkseen uusia luovia ratkaisuja ja musiikillisia yhdistelmiä. Olenkin katsellut nyt iltaisin päiväkirjaa kirjoitellessani tai muuten vain iltaan rauhoittuessani Gorillazin vanhoja keikkoja YouTubesta.
Damon Albarn on eräänlainen popmusiikin Peter von Bagh, aina muutama projekti meneillään. Näin ajattelu ei käy sammaloitumaan ja meininki pysyy mielekkäänä. Tämä ohjenuora pitää itsenikin käynnissä!
Janne Laurila
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Every Note You Play tallensi musiikkia, joka muuten olisi hävinnyt – arviossa Mika Kaurismäen dokumenttielokuva
ELOKUVA | Mika Kaurismäki tallensi kolmen päivän aikana soittoa ja muusikoiden mietteitä Monheim Triennalen improvisaatiofestivaalilla.
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Kamerat, käy! Elokuvamies Ilkka Rahkosen mukaan Finlaysonin alue Tampereella on filmiväen unelma
TILAUSJUTTU | Tampere ja Tokio yhteen sopii, kun tekeillä on suomalais-japanilainen rikosdraama. Sarja julkaistaan vuoden 2026 keväällä.
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.




