Onko suomen kieli uhattuna englannin vyöryn edessä? Ei, väittää tietokirja Finglish – Miksi englanti ärsyttää

Kuva: SKS Kirjat

Kielet ovat tunneasia. Suomalaisten tunteita nostattavat pakkoruotsi ja rallienglanti, mutta ilmiö on toki kansainvälinen. Britit tikahtuvat nauruun ranskalaisten englanninääntämyksestä, ranskalaiset suojelevat omaa kieltään lainsäädännöllä, saksan kieli kantaa ahdistavaa historiallista painolastia ja Belgiassa flaamit ja vallonit ovat edelleen tukkanuottasilla tienviittojen kielestä. Ja nämä esimerkit vain Euroopasta.

Kielenhuollon ja viestinnän asiantuntijat Ville Eloranta ja Laura Niemi nostavat Finglish – Miksi englanti ärsyttää? -kirjassaan (SKS Kirjat, 2025) esiin nykypäivän Suomessa helposti tunnistettavan ilmiön: kyllä niin ärsyttää puhtaan suomen kielen sotkeminen englannin kielen sanoilla ja sanonnoilla.

Pöyristymisestä kumpuava ärsytys kasvaa joillakin ihmisillä raivoksi. Kohteena ovat nuorten käyttämä kieli, jossa suomen kieli sekoittuu youtube/tiktok-englantiin, kaikkialla päälle kaatuva mainosten sekakieli sekä yritysten omituiset nimet ja business-terminologia. Ja kun ravintoloissakaan ei saa enää palvelua suomeksi!

Onko suomen kieli on uhanalainen ja ajautumassa uhrin asemaan taistellessaan englannin vyörytystä vastaan? Näin ei asianlaita suinkaan ole, selvittävät Eloranta ja Niemi havainnollisesti ja hyvin perustein.

Mistä syntyy kieliraivo?

Kirja rakentuu luontevasti kolmesta jaksosta. Ensimmäisessä osassa pohditaan miksi englannin käyttö Suomessa ja suomen kielen ohella ärsyttää, mitkä ovat ne varsinaiset syyt, jotka ärsytystä lietsovat ja mikä on yleisesti ottaen suomalaisten englannin osaaminen ja suhde tähän kieleen.

Kieliraivon taustalla ilmenee usein pelko siitä, että suomen kieli todella olisi uhanlainen ja että englannin kieli sitä erityisesti rapauttaisi. Tätä pelkoa ovat omiaan lisäämään ehdotukset englannin kielen aseman virallistamiseksi Suomessa tai ainakin eräissä kaupungeissa, kuten Espoossa. Tässä suhteessa vakuuttava on Kotimaisten kielten keskuksen kokeneen erityisasiantuntija Riitta Korhosen arvio: ”Uskon silti, että suomi voi pitkään hyvin ja sopeutuu monenlaiseen. Ei kieli ota vastaan semmoista, mitä se ei kestä.”

Sitä paitsi suomi on ilmeikkyydessään ja ilmaisuvoimassaan joskus varsin ylivertainen englantiin verrattuna. Ehtiä, jaksaa, joutaa ja kehdata; yritäpä löytää yksisanaiset vastineet näille verbeille. Eikö meikkaa senssiä?

Parsakaali Wings

Kirjan toisessa osassa käydään läpi liike-elämän, mainonnan ja työelämän finglishmejä. Eräässä markkinointialan LinkedIn-kyselyssä business-jargonin sanainhokiksi ylsi lowhangingfruitti, joka päihitti jopa kestosuosikit jalkauttamisen ja tahtotilan. Klousataan vielä tämä diili, niin päästään dinnerille.

Perustelut englannin käytölle yritysten sisäisenä kielenä tai mainoskielenä ovat usein järkeenkäypiä. Monikansallisuus, globaalit markkinat, omistajuus ja hallinto sanelevat usein näitä linjauksia, mutta hienosäätöä ja nyanssien tajuakin tarvitaan. Jos vahvasti perinteisiin vetoava suomalainen yritys ei pysty kuvailemaan arvojaan muuten kuin englanniksi, saattaa se nakertaa viestinnällistä uskottavuuttaan. Eikä kaikkien koulutusorganisaatioiden ja –ohjelmien tarvitse olla Academyja.

Kirjoittajat pohtivat monipuolisesti ja hyvin perustellen työelämän kielipolitiikkaa. Kysymys on usein erityisesti tilanteissa, joissa yrityksessä pohditaan siirtymistä englannin käyttöön työkielenä. Kirjoittajat korostavat, että muutos ei voi perustua yksinkertaiseen tekniseen päätökseen, vaan huomiota tulee kiinnittää moneen seikkaan, kuten henkilöstön aitoon kielitaitoon ja sen kehittämistarpeisiin, turvallisuuskysymyksiin ja viranomaisvaatimuksiin.

Paljon puhuttujen kansainvälisten osaajien sitouttaminen ja kotouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan edellyttää suomen kielen taitoa, jonka opiskelulle ja oppimiselle tulee antaa tilaa. Monikielisyyttäkään ei pidä pelätä.

I wanna piisam body

Kirjan kolmas osa käsittelee englannin osaamisen ja käytön hyötyjä ja myönteisiä piirteitä. Kansainvälistyminen on tosiasia, jonka myötä englannin osaaminen on monella alalla ja monissa yhteisöissä välttämätöntä. Yritysten lisäksi monet muut toimijat, kuten julkishallinto, yliopistot ja muut oppilaitokset, elävät tässä todellisuudessa. On sinänsä hämmästyttävä tieto, että kun vuonna 1924 Helsingin yliopistossa valmistui yksi ainoa englanninkielinen väitöskirja, vuonna 2021 kaikista yliopiston väitöskirjoista tehtiin englanniksi jo 86 prosenttia.

Organisaatioiden keskinäisen yhteydenpidon hyödyt englannin avulla ovat ilmeisiä, mutta yhtä ilmeistä on se hyöty, jota nuoret kokevat pystyessään verkko-, peli-, ja tiktok-maailmassa verkottumaan ja olemaan osa laajempaa yhteisöä. Monissa puheenvuoroissa painotetaan englannin osaamisen ja käytön merkitystä myös luovuuden ja uusien ilmiöiden välittämisen tukena. Luovuuden osoituksena tämän kappaleen otsikko: joskus huono englanti voi olla myös tahallista.

Let’s move on

Elorannan ja Niemen viesti on selkeä ja rauhoittava: suomen kieli ei ole uhanalainen, englanti ei ole sitä jyräämässä eikä nitistämässä eikä nuorisosta ole tulossa sekakielistä. On tärkeää pyrkiä häivyttämään englannin kielen käytön aiheuttamaa pelon tunnetta; juuri pelko tunteena on omiaan muuttumaan ärsytykseksi ja lopulta vihaksi silloin kun ihminen ei ymmärrä tunteen alkuperäistä aiheuttajaa.

Englannin käyttämisen tilanteet, yhteydet ja yksittäiset syyt ovat moninaisia ja ne on hyvä tunnistaa. Tärkeää on myös tunnistaa suomen kielen vahvuudet ja ilmiselvät mahdollisuudet käyttää sujuvaa suomea perusasetuksenomaisesti. ”Suomen kielen pitää elossa aktiivinen käyttö, ei englannin syyttely.”

Kun Kulttuuritoimituksessa hiljattain arvioimani Tuomas Palosen Etymologian etymologia selvitti suomen kieleen muualta uineiden sanojen alkuperiä historian hämäristä lähtien, Eloranta ja Niemi nappaavat tästä suomen kielen kehityksen virrasta nykyhetken tilannekuvan yhden kielen, englannin osalta ja laittavat asiat tässä suhteessa oikeaan mittakaavaan.

Finglish on tietokirjana monipuolinen, tiivis ja viihdyttävä pakkaus. Se tarttuu aiheeseensa ennakkoluulottomalla ja tuoreella otteella antaen puheenvuoron laajalle kirjolle tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Aineistosta ei ole ollut pulaa, sitä tekijät korostavat: aineistoa ei tarvinnut erikseen kerätä, kun sitä tuli vastaan joka puolella ja paljon. Runsaat ja hauskat esimerkit ryydittävät tekstiä, samoin lukijaa palvelevat tekstin lomaan sijoitetut tietolaatikot.

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua