Kuin kuvastimessa #7: From the Pole to the Equator (1987)

Kuvakaappaus elokuvasta.

Kuin kuvastimessa -artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

Dal Polo all’Equatore. Italia, 1986. Ohjaus: Yervant Gianikian ja Angela Ricci Lucchi.

Luca Comerio (1878–1940) oli suhteellisen tuntemattomaksi jäänyt dokumentaristinen elokuvaaja. Kuvaamisen lisäksi hän keräili vanhaa elokuva-aineistoa. Comerio oli taustaltaan kuvataiteilija. Hän aloitti elokuvan parissa 1910-luvun vaihteessa osallistuen esimerkiksi Italian Libyan-sotaretkeen kuvaajana. Hänen taiteellinen ajattelunsa muovasi esimerkiksi fasismin kanssa flirttaillutta futurismia.

Vasemmistolaiset dokumentaristit Yervant Gianikian (s. 1942) ja Angela Ricci Lucchi (1942–2018) törmäsivät Comerion tallentamaan aineistoon, joka löytyi yksityisestä varastosta 1980-luvun taitteessa ja aiottiin polttaa tilan säästämiseksi. Ohjaajat pelastivat filmikelat ja alkoivat tarkastella niitä lähemmin.

Parivaljakossa syntyneet tunteet olivat ristiriitaisia. Oli selvää, että Comerion materiaali oli ainutkertaista. Samalla se oli järkyttävää. Kuvaajan oli tarkoitus ylistää yhteiskunnan suuria saavutuksia näennäisen objektiivisella silmällä. Välitekstit puhuivat italialaisten rodullisesta ylemmyydestä ja ikuisen kamppailun välttämättömyydestä. Materiaali muodosti näin irvokkaan kuvan kolonialismista.

Samalla kun Comerio oli ollut edelläkävijä, hän oli yhtä aikaa tärkeä todistaja ja fasistinen agitaattori, joka oli tallentanut Italian kuningaskunnan kolonialistista historiaa tarkasti. Aivan kuten natsien sotarikoksien todistamisessa merkittävimmän kuva-aineiston tarjosivat Hitlerin valtakunnan omien kuvaajien filmikelat.

Kuvakaappaus elokuvasta.

* *

Gianikian ja Ricci Lucchi teettivät Comerion filmimateriaalista useita elokuvia, joissa rekonstruoivat Italian ja Euroopan kohtaloita belle époquen kuolintoreissa. From the Pole to the Equator (1987) on sarjan tunnetuin ja mahdollisesti ehjin teos.

Alkuperäinen Dal Polo all’Equatore on Comerion 1920-luvun lopussa tekemän dokumenttielokuvan nimi. Teos muodostaa kolmella episodilla Gianikianin ja Ricci Lucchin teoksen rungon. Tämän lisäksi teoksessa on seitsemän muuta episodia Comerion arkistoista.

Kyseessä on kokeellinen kollaasielokuva fasismin syntysyistä. Siinä ei ole kerrontaa, ei haastatteluita, ei välitekstejä, ei muuta kuin käsiteltyä Comerion alkuperäismateriaalia. Silti se on moniulotteisen dokumentaarinen elokuva ja yhtä lailla Comerion kuin Gianikianin ja Ricci Lucchin teos.

Ohjaajat ovat hidastaneet ja nopeuttaneet kuvamateriaalia, zoomanneet sen yksityiskohtiin, värjänneet sitä, leikanneet sitä uusiksi. Hidastustekniikka on alkuperäismateriaalin haurauden vuoksi toteutettu kuvaamalla alkuperäiset elokuvaruudut uudelleen ja nämä uusinnat jälleen uudelleen, mikä on tehnyt kuvasta aiempaa utuisemman. Kuvaa ei ole entisöity, joten naarmut ja filmiruutuihin levinnyt home korostuvat. Kaiken yllä soi Charles Andersonin ja Keith Ullrichin painostava dark ambient -musiikki.

Elokuvan alussa junavaunuun ja veturiin kiinnitetyt kamerat näyttävät ihmisen uutta aikaa symboloivan luomuksen kiertävän vuoristomaisemia ja matavan kerta kerran jälkeen kallioon louhittuihin tunneleihin ja niistä ulos. Hidas, hypnoottinen intro on kuvanlaadun heikkoudesta huolimatta kutsuva. Kun katsoja antautuu levolliselle mutta piinaavalle kuvavirralle, hän astuu sisään teoksen kaksituntiseen painajaislogiikkaan.

Seuraa sarja uhkaavia näkyjä. Aallonmurtaja halkoo maisemaa, naparetkeilijä ampuu jääkarhun lähietäisyydeltä kuoliaaksi. Sotilasparaati marssii kaupungin keskustassa. Afrikassa ja Aasiassa kolonialismille alistettujen ilmeettömät katseet suuntaavat suoraan kameraan. Jossain päin Afrikkaa pienet lapset opetetaan tekemään ristinmerkki. Juoksuhautojen takaa kuvataan miehiä nousemassa rynnäkköön ja vaipumassa heti maahan, konetuliaseen mykän sarjan jälkeen olemattomuuteen astuneina.

Kuvakaappaus elokuvasta.

* *

Elokuvakamera on muistikone. Muistin tavoin elokuva tallentaa menneisyydestä sirpaleita, jotka jokainen skarvi, leikkauskohta, hajottaa alati pienemmiksi murusiksi. Elokuvan etu muistiin verrattuna on, että se säilöö muiston visuaalisen puolen ja joskus äänen sellaisenaan, ehjänä tai hajonneena ja tulkinnoille avoinna, mutta joka tapauksessa materiaalisena todisteena. Muisto voi olla olemassa vain kangastuksena, elokuva on konkretiaa.

From the Pole to the Equator on symbolinen esitys elokuvasta tällaisena muistikoneena. Manipuloitu filmikuva esittää kysymyksiä kansakunnan kollektiivisesta muistista ja sen tulkinnasta. Se, mikä on ennen ollut ”vain” dokumentaarista, on nyt uusilla merkityksillä ladattua. Kuvamateriaalin manipulointi korostaa historiallisen totuuden kokoon kursittua luonnetta. Kansakunnan muisti on säilynyt, mutta muistoja katsovat nyt eri ihmiset, uudet sukupolvet, jotka vetävät siitä eri johtopäätökset.

Scott McDonald on oivaltavasti kirjoittanut teoksen sisältävän kummatkin totuudet yhtä aikaa: niin Comerion kuin Gianikianin & Ricci Lucchin. Vaikka materiaalia on manipuloitu, elokuvahistoriaa tunteva katsoja näkee alkuperäisen intention uusien ohjaajien remiksauksen alta ja voi verrata sitä suoraan uuteen luomukseen. Tekniikkaa voi verrata musiikin sämpläämiseen uusia tarkoituksia varten.

Kuvakaappaus elokuvasta.

* *

Ohjaajat ovat kuvailleet elokuvaansa kuvaelmaksi väkivallasta, väkivallasta eläimiä ja ihmisiä kohtaan, huipentumana ensimmäinen maailmansota. Tarkoitus on ollut väkivallan rituaalinen manaaminen (toisin sanoen katsojan valistaminen), mutta niin kuin historialla on tapana, se ei pysähdy taiteilijoiden saarnoihin. Manaus on epäonnistunut. Aina uudet väkivallan aallot ovat tehneet parivaljakon pyrkimyksistä surullisia tallenteita 1900-luvun joukkotuhonnasta alkaneen modernin ihmispedon tuhoavista pyrkimyksistä.

Toisin sanoen From the Pole to the Equator on Jacques Derridan (hyi) poststrukturalistisia ideoita mukaillakseni ”hauntologinen”. Teos perustuu sille käsitykselle, että me nyt elävät liikumme jatkuvasti aaveiden keskellä, aaveiden jotka nousevat historian haudoista ja tarkalleen ottaen ovat historia: kuolleiden ihmisten ja heidän tekojensa vuolas virta, joka valuu meidän päiviimme asti.

Ironista on, ettei tällä historian virralla olisi meihin sellaista otetta, jos emme itse päättäisi uskoa siihen niin kouriintuntuvasti. Sillä jos emme usko historiaan tai edes omiin harhaluuloihimme sen kulusta, mihin edes uskomme?

Gianikian ja Ricci Lucchi käyttivät From the Pole to the Equatorin tekemiseen neljä vuotta. Käytetty kuvamateriaali oli niin haurasta, että se tuhoutui hieman myöhemmin ajan hampaissa kokonaan. Luca Comerion elämäntyö muistetaankin ennen kaikkea hänen pyrkimyksilleen päinvastaisessa muodossa, varoittavana esimerkkinä. Ajatus tuottaa ainakin minulle outoa tyydytystä.

Mikko Lamberg

From the Pole to the Equator on katsottavissa YouTubessa. Teoksesta on olemassa brittiläinen VHS-julkaisu, jota ei ole nähty aikoihin edes Amazonin tai Ebayn markkinapaikoilla.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua