Epätasainen runsaudensarvi – arviossa Chimamanda Ngozi Adichien Unelmia

Kuva: Otava / Manny Jefferson

Unelmia (Otava, 2025) antaa yhden kirjan kansien sisässä neljä romaania kertoessaan neljän keski-ikäisen naisen tarinat. Osittain kohtalot leikkaavat toisiaan, mutta kullakin naisella on oma tiensä. Kenelläkään se ei ole tavanomainen.

Yksi naisista on matkakirjailija, toinen juristi, kolmas teki uran pankissa ja konsulttina. He kuuluvat Nigerian eliittiin, jolta ei rahaa tai mahdollisuuksia puutu. Neljäs on guinealainen hotellisiivooja, joka työskentelee myös matkakirjailijan taloudenhoitajana Yhdysvalloissa, missä kaikki naiset etupäässä asuvat.

Romaanissa naiset muistelevat ja pohtivat menneitä haaveitaan ja erityisesti miessuhteitaan. He pohtivat tekemiään valintoja ja sitä, miten usein he ovat voineet valita haluamallaan tavalla ja välittämättä muiden odotuksista. Tarinat ovat laajalle rönsyileviä, polveilevia ja rikkaita – joskus vähän liiankin runsaita.

Unelmia käsittelee paljon ennakkoluuloja, joita afrikkalaisia ja mustia kohtaan on erityisesti Yhdysvalloissa, mutta ne voitaneen siirtää melko suoraan myös Eurooppaan. Teksti tarjoaa useita ahaa-elämyksiä, mikä on aina tervetullutta.

Unelmia on yhtäältä hyvin universaali kirja erityisesti naisten elämästä ja sen kompastuskivistä asuinpaikasta riippumatta. Toisaalta romaani tarjoaa näköaloja läntiseen Afrikkaan ja elämään siellä.

* *

Chimamanda Ngozi Adichien vahvuus on tarkassa ja elävässä kuvailussa. Hänen kielensä on tarkkaa ja täsmällistä ja tekstinsä neutraalin toteavaa, kuvaili hän sitten vaikkapa tuskallista synnytystä tai tytön ympärileikkausta, rakastumista tai eroa. Henkilöhahmot tuntuvat todellisilta, koska heistä kerrotaan niin paljon yksityiskohtia.

Jollain tavalla romaani on kuitenkin epätasainen; erityisesti hotellisiivooja Kadiatoun kohtalo on kuin eri teoksesta. Hotellin arvovaltainen VIP-vieras pakottaa Kadiatoun suuseksiin ja siitä alkaa naisen tyhjentävästi kerrottu kujanjuoksu, jossa sekä poliisi että media kohtelevat häntä kuin rikollista.

Tämä on kuin toisinto vuonna 2011 tapahtuneesta hotellisiivoojan raiskauksesta New Yorkissa, jossa epäiltynä oli silloinen Maailman valuuttarahaston johtaja Dominique Strauss-Kahn.

Epätasaisuutta tuovat myös tekstiin upotetut pohdinnat muun muassa prostituutiosta, pornografiasta, rahanpesusta, kapitalismin pimeistä puolista, Yhdysvaltain turvapaikkapolitiikasta, sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ja Nigerian hallinnon korruptoituneisuudesta. Näitä tietoiskuja on ripoteltu keskelle tarinoita ja toisinaan ne istuvat sinne, mutta eivät aina.

Cristina Sandun suomennosta on ilo lukea. Äänikirjan lukee Irene Omwami suurella ammattitaidolla ja afrikkalaiset nimet sujuvasti ääntäen.

Leena Reikko

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua