Salagaattorit nousevat viemäreistä – arviossa John Patrick Greenin sarjakuva

Kuva: WSOY / Ellen B. Wright

Yhdysvaltalaisen John Patrick Greenin Salagaattorit (WSOY, 2026) on vahvasti sukua Dav Pilkeyn Koiramiehen tai Kapteeni Kalsarin seikkailuille niin selkeän piirrostyylin, vauhdikkaiden juonikuvioiden kuin oheismateriaalien puolesta. Alkuperäiskielellä nimellä InvestiGators maailmaa valloittaneen salapoliisi-vakoojakaksikon seikkailut pitävät sisällään absurdeja käänteitä, kepeää seikkailua ja rikosmysteerien selvittelyä. Samalla Greenin sarjakuva osallistaa lukijoita hahmojen piirtämiseen Pilkeyn albumien tapaan. Sanallinen leikittely, agenttimaailman kliseet ja alligaattorien tarjoamat ominaisuudet vedetään toimivasti yli.

Omppu ja Jyry ovat ihmismäisesti käyttäytyviä alligaattoriagentteja, jotka kuuluvat PeiteOperaatioin Toimivan Tutkijoiden Allianssin eli POTTA:n henkilöstöön. POTTA antaa missionimpossiblemaisesti sankareille itsestään tuhoutuvia tehtävänantoja, varustaa kaksikon monikäyttövälineillä varustetulla LIIVIllä eli Liiviin Integroitu Ihmeellinen VakoiluInnovaatiolla ja lähettää heidät varusteiden kanssa selvittelemään tehtäviä milloin minkäkinlaisilla läpinäkyvillä peiterooleilla, jotka eivät oikeasti hämäisi ketään.

Sarjakuvasarjan avausosassa Salagaattorit selvittelevät kadonneen kondiittorin Gustavo Viiksetin tapausta ja tottakai Ompulle riittää Gustavoksi naamioitumiseen tunnusomaiset viikset sekä kokkihattu. Jyryn peitetarinaksi riittää että on muka kirjanpito-osastolta. Samaan aikaan paikallinen tiedeyhteisö on kehittänyt varkauksia mahdollistavan Ihmehärvelin, joka siirtää kiinteät omaisuudet pankkitilille vaikka seinän takaa. Liittyykö kadonnut kondiittorimestari Ihmehärveliin? Onko kaiken takana nokkela varas vai jokin isompi salaliitto? Ratkaisevatko Salagaattorit rikokset vai juuttuvatko viemäreihin?

Suomentaja Kati Valli on ollut ison haasteen edessä sovittaessaan Greenin sananmuunnoksia ja alkuperäiskielen vitsejä suomalaiseen sanontamaisemaan. Lopputulema on hiukan jäykkä – joko Greenin vitsit eivät alun perinkään ole ihan sieltä terävimmästä päästä tai sitten niitä on todella vaikea saada sopimaan kuvallisen tarinan puitteissa suomalaiseen kulttuuriin. Muilta osin Salagaattorien kieli toimii suomeksikin hyvin.

Greenin tarinaa välillä lauluksi tiivistävät Kuvakoostemoodit eivät luo ihan samanlaista irtautumista tarinasta kuin Koiramiesten sivujen taittelua vaativat Liikkuva kuva -animoinnit. Sivuhahmot jäävät muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ainakin vielä hiukan persoonattomiksi. Uutishelikopterin ja lääkärin risteytys Mikko Kovakallo vetää toki absurdiusmittarin kivasti punaiselle ja kanamaisista kielikuvista loukkaantuva kukonhahmoinen tiedemies tohtori Kiekula masinoi mainiosti keskustelijoita miettimään sanavalintojaan.

Itse avaustarinan juonenkäänteet ovat sen sijaan oikein toimivia ja Salagaattorien maailma, luonteenpiirteet ja seikkailun maku tulevat onnistuneesti tutuiksi. Salagaattorien seuraava suomennettu osa on jo ajastettu syyskuulle 2026, joten Ompun ja Jyryn seikkailut agenttitarinoissa syvenevät ja monimutkaistuvat varmasti.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua