Matkalla pohjoiseen – Polkupyöräseikkailu Sodankylän elokuvajuhlille, osa 11

Yhdentenätoista matkapäivänä saavutettiin Sodankylä. Kuvat: Juho Hakkarainen

Pääset sarjan ensimmäiseen osaan tästä ja edelliseen osaan tästä. Lue Juho Hakkaraisen reportaasi Sodankylän elokuvajuhlilta tästä.

* *

Juho Hakkarainen, teksti

12.6.2024 – Meltaus–Sodankylä, 111 km .

Heräsin hyvissä ajoin ennen kuutta, jotta pääsisin varhain matkaan. Television meteorologi lupaili ukkoskuuroja laajalti koko maahan, mutta ainakin täällä oli aamu kaunis. Jäljellä olisi viimeinen etappi, kenties matkan raskain, mäkien ja puolikuntoisen jalankin vuoksi. Raotin uudinta ja huomasin illalla saapuneen tietyömaaporukan jo häipyneen: liikennemerkein lastattu lava-auto oli poissa.

Unarintien risteyksessä kerrottiin Sodankylään olevan vielä matkaa.

Olin polkimilla ennen seitentä. Edessä oli useampi tunti varhaisen aamun ihanaa, rauhallista ajoa. Tiet olivat hiljaisia, liikennettä ei ollut juuri ollenkaan. Meltauksen ja Unarin väliselle hiekkatielle osui muutama varsin mojova vastamäki, joiden valloittamiseksi jalat saivat tehdä runsaasti työtä. Poroja näkyi useita, samoin tien yli pomppivia aamuvirkkuja jänöjä.

Unarintien maisemia.

Osman kylän jälkeen pysähtyi kettu komeasti keskelle tietä, mutta luikki tietysti pakoon heti kun olin kaivamassa esiin kuvaamisvälinettä. Ennen Unarin Luusuaa oli sähkömiehiä työn touhussa: kaksi ukkoa keikkui ylhäällä tolpassa ja kaksi oli maan tasalla ilmeisesti ohjaamassa olematonta liikennettä. Tervehdittiin puolin ja toisin.

Lapin ja Lannan raja.

Lapinraja tuli vastaan Unarissa. Siitä kertomassa seisoi kyltti tienposkessa. Tämä ikivanha raja on kulkenut järven eteläpuolella jo muinoin ja koko Unarijärvi on kuulunut Lapinmaahan, eikä näin rovaniemeläisillä tai kemiläisillä ole ollut oikeutta siellä kalastaa. Nyt siis tiekyltin ylitettyäni heittäydyin ”oikeaan” Lappiin.

Huussi Moulusjokisuun laavun lähettyvillä.

Matkapyörä Unarin Luusuan virkistyspaikalla.

Koiranniemen kohdille Unariin pysähdyin syömään kylmän Vihiksen. Viehättävältä virkistyspaikalta löytyi Moulusjokisuun laavu, jossa paikkeilla olisi voinut Trangia-ateriankin loihtia, mutta totesin hyttysiä – vai sääskiähän ne taitavat täälläpäin olla – olevan sen verran runsaasti, etten ryhtynyt perusteellisempiin ruoanlaittopuuhiin. Päätin pärjätä matkan kylmillä pikaeväillä, perillä Sodankylässä söisin sitten ruhtinaallisesti.

Poroja Unarin ja Sodankylän välillä.

Seuraavaksi pysähdyin Unarin hautausmaalla, jossa jaloittelin hetken, join vissyvettä ja lueskelin hautakivistä vieraita sukunimiä. Taivaanrannassa näkyi tummia pilviä, joista roikkui sateita, mutta ne eivät osuneet kohdalle.

Viimeinen pystyevästauko ennen Sodankylää.

Tuli eteen vielä joitakin pikkukyliä, Sassalia ja Riipiä, kunnes tie 952 päättyi. Nyt oli tämä osittain asvaltilla, osittain soralla päällystetty tie kuljettu alusta loppuun ja oli käännyttävä oikealle isommalle Kittiläntielle numero 80. Liikennettä oli siellä paljon runsaammin. Lopputaival alkoi melkoisella nousulla, jossa pienimmille vaihteille tuli käyttöä. Mäkiä riitti aivan loppuun saakka, Sodankylän porteille, ja Kittiläntiellä – jota tuli lopulta poljettavaksi viitisentoista kilometriä – sai olla tarkkana muun liikenteen seassa.

Olin perillä Sodankylässä neljän maissa. Tuntui se jonkinsorttiselta voitolta. Tämänpäiväinen polkaisu otti koville, taittuihan siinä raskaita kilometrejäkin päälle sadan. Mutta puolikuntoinen koipi kesti sen. Yhteensä matkakilometrejä taittui pyörän selässä laskelmieni mukaan päälle kahdeksan ja puolisataa. Hyvin polettu, totesin itselleni, enkä enää harmitellut junalla kuljettua Oulu-Rovaniemi-väliä.

Ensivaikutelmia Sodankylästä: aurinkoa ja elokuvakansaa.

Sodankylään saavuttuani etsin ensi töikseni Kitisen koulun, elokuvajuhlien pääkallopaikan, josta sain elokuvapassin ja tarpeellista tietoa tapahtumain kulusta. Sitten ajoin syömään: melkoisen nälän olinkin itselleni kehittänyt, kun loppuosan raskaista kilometreistä sinnittelin pelkkien pähkinöiden voimin.

Ennen iltaa saavuin mainioon majapaikkaani, joka oli kotimajoitus erinomaisella sijainnilla, lähellä elokuvien esityspaikkoja. Minut otettiin vieraanvaraisesti vastaan. Purin pyörän kuorman sisälle huoneeseeni, lepäsin hetken. Sitten suunnistin festivaalien vilkastuville kojukujille ja söin Kitkan muikut. Olohuone Tähden terassilla nautin maittavan oluen. Viereisessä pöydässä kertoi joku pyöräilleensä tänään Rovaniemeltä Sodankylään nelostien viertä. Siinä samalla totuttelin ajatukseen, että seuraavat päivät olisin nyt täällä, eikä huomenna tarvitsisi ajaa yhtään mihinkään.

Illalla ennen yhtätoista istuin elokuvateatteri Lapinsuun katsomossa. Hyvän polku-urakan jälkeen oli nyt aika katsoa elokuvia.

Lapinsuun katsomossa ennen elokuvaa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua