Tilda Swinton elokuvassa Memoria. Kuva: Sandro Kopp / Kick the Machine Films

1

Kävin juuri Niagarassa katsomassa Apichatpong Weerasethakulin ohjaaman elokuvan Memoria kälyni Annan kanssa.

Tutkiessani elokuvatarjontaa törmäsin leffan kuvaukseen, joka meni lyhyesti näin: ”Nainen herää kovaan pamaukseen ja lähtee aistilliselle ja todelliselle matkalle Kolumbian viidakkoon”. Näinhän se tiivistetysti menikin.

Elokuvan pääroolissa oli Tilda Swinton, mikä jo vakuutti minut lähtemään teatteriin. Memoria on hyvin raukea ja sisäavaruudellinen, välillä lähes pysähtynyt ja hyvin hiljainen elokuva. Toki jotkut loputtomilta tuntuvat tauot hihityttivät, mutta pääpiirteissään nautin elokuvasta suunnattomasti.

Suosittelen myös tutustumaan sivustoon Tilda Swinton As Libraries, missä on kuvia Tilda Swintonin asuista, jotka muistuttavat kirjastoja eri puolilla maailmaa.

2

Teen yhdessä ystäväni Antti Hietalan kanssa radio-ohjelmaa nimeltä Uusi Tampere Radio Helsingissä, ja erästä lähetystä tallentaessamme Antti kehui tv-sarjaa nimeltä We Own This City.

Sarja kertoo todellisista väärinkäytöksistä ja korruptiosta Baltimoren poliisissa 2010-luvulla. Sitä ovat olleet tekemässä monet samat tekijät kuin The Wire – langalla -sarjaa (mm. David Simon ja George Pelecanos) ja kerronnassa onkin paljon samaa henkeä.

We Own This City on kuitenkin paljon tiiviimpi ilmaisultaan ja tietysti myös tapahtumien todenperäisyys sähköistää kerrontaa. Erittäin hyvää televisiota, sillä sarja viihdyttää ja pistää ajattelemaan.

We Own This City HBO Maxilla.

3

Uusi Tampere -radio-ohjelman lisäksi järjestämme samannimistä festivaalia monen muun ihmisen kanssa. Sinne oli buukattu hieno puertoricolais-newyorkilainen yhtye Buscabulla, joka ikäväksemme joutui perumaan tulonsa.

Emme kuitenkaan olisi voineet löytää parempaa korvaajaa, sillä Eevil Stöö saapuu esiintymään tapahtumaamme! Juuri Teosto-palkinnon voittanut artisti elää mielettömän vahvaa luomiskautta, ja viime vuoden huikeaa Marsipan Wave –albumia seurasi juuri pari viikkoa sitten uusi levy Puolikas tiili.

Suosittelen tutustumaan, levy on aivan omanlaistaan sana- ja mielikuvavyörytystä. Totta kai toivotan kaikki myös tervetulleiksi festareillemme 22.–23.7. Hiedanrantaan!

4

Tovi sitten vaimoni Laura Laurila oli pitämässä akvarellikurssia Muoniossa ja minulla oli ihanaa luppoaikaa lämmitellä saunaa ja paljua Utkujärven rannassa. En tosin arvannut, että paljuprojektiin menisi 11 tuntia, mutta kiireetöntä oli joka tapauksessa.

Sain vihdoinkin järjestettyä aikaa kuunnella myös ”pitkää musiikkia”. Osmo Tapio Räihälän kirjasta Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa (Atena, 2021) oli suositeltu puolalaisen Wojciech Kilarin musiikkia ja vietin sen parissa aikaa. Wojciech Kilar tunnetaan parhaiten elokuvamusiikistaan, mutta hänen orkesteriteoksensa ovat hyvin kauniita ja suosittelenkin perehtymään niihin, jos on sattumoisin vaikka 11-tuntinen paljunlämmitys edessä!

5

Olen kuunnellut koiralenkeilläni Yle Areenasta löytyvää mainiota podcast-sarjaa Susanna ja Pekka puhuvat popmusiikista. Sekä Susanna Vainiola että Pekka Laine lukeutuvat suosikkiradiotoimittajiini, ja on mukava kuunnella heidän leppoisan analyyttistä keskusteluaan popmusiikin erilaisista ilmiöistä: elokuvamusiikista, huumorista musiikissa (Eevil Stöö mainitaan jaksossa!), rappioromantiikasta ja niin edelleen.

Erittäin suositeltavaa ajanvietettä popmusiikista ja -kulttuurista kiinnostuneille!

Susanna ja Pekka puhuvat popmusiikista Yle Areenassa.

Janne Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua