Loistavasti toteutettu draama ainutlaatuisen kirjailijan vaiheista – arviossa Agnieszka Hollandin Franz

Kuvat: Future Film

Franz Kafka (1883−1924) on kirjailijana edustanut genreä, jota on kutsuttu hänen nimensä mukaan kafkamaiseksi. Elokuva Franz tuo kafkamaisuutta ansiokkaasti esille, kun sanalla viitataan uhkaavaan, ahdistavaan ja byrokraattiseen tunnelmaan.

Franz näyttää armottoman taitavasti Kafkan taustat, kärsimykset, aikakauden julmuudet ja ainutlaatuisen kirjailijan yritykset vapautua elämän kovista kahleista. Elokuva onnistuu läpikotaisin kuvaamaan Kafkan aikakautta ja päähenkilönsä elämää rankkuuksineen.

Kafkan merkitys kirjallisuuden historiassa on monin verroin suurempi kuin hänen elinaikanaan saavuttamansa harvat voitot ja menestykset. Franz-elokuva menee ihon alle näyttäen, kuinka omaperäinen, maailmankirjallisuuden merkittävimpiin kuuluva kirjailija eli, työskenteli ja yritti selviytyä aikakautensa, perheensä ja yhteisönsä usein julmista vaatimuksista ja armottomuudesta.

* *

Franz näyttää, mistä Kafkan kärsimykset, haasteet ja teokset kumpusivat ja kuinka ne kasvoivat yksilölliseksi kirjalliseksi ilmaisuksi. Vaikuttava draama on empatiaa herättävä aikamatka ja ihmistragedian piiruntarkka syväluotaus aikakautena, jolloin ihmisyyttä uhkasivat aikalaisten raakuuksien loputon, armoton kekseliäisyys. Jopa hyvää tarkoittaneet lääketieteelliset menetelmät näyttävät ennemminkin kidutukselta kuin hoidoilta.

Jo elokuvan alkukohtauksissa näkyy Kafkan lapsuuteen liittyviä kasvatustilanteita, joita nykyisin pidettäisiin traumatisoivina. Herkältä pojalta leikataan pienenä hiukset tavalla, joka riipii hänen identiteettiään. Tottelemattomuus ei tule lapsuudessa kysymykseenkään. Häntä ei suojella aikuisten harjoittamalta julmuudelta. Franzin isä ei anna puupennin arvoa Franzin opiskelunhalulle saati tämän lahjakkaalle kirjoittamiselle. Ei ihme, että pojan sisäisyys kehittyy aivan omaan suuntaansa.

Perheensä kovakouraiseen hallitsemiseen ja rankaisemiseen keskittyvä isä kuvittelee, että Franz on hänen luonaan onnellinen. Isän tietoisuus pyörii hänen itsensä ympärillä, ja muukin perhe on perheenpään diktatuurille alisteinen. Onnellisuuden ja tuen kaipuun vastaiset ainekset on ruuvattu Franzin elämään jo varhain.

* *

”Kukaan ei kirjoita hölynpölyä niin hyvin kuin sinä”, isä kuittaa, ehkä ainoana myönteisenä kommenttinaan Franzin lahjakkuudesta.

Kafkan kirjoittama ”hölynpölyä” pidetään nykyisin yhtenä omaperäisimmistä ja arvostetuimmista kirjallisuuden historian saavutuksista. Häntä on kutsuttu vaikutusvaltaisimmaksi ja tulkituimmaksi kaikista uudenaikaisista kirjailijoista.

Kafkan tunnetuimmat romaanit, Amerikka, Oikeusjuttu ja Linna, kuuluvat edelleen 1900-luvun maailmankirjallisuuden klassikoiden kärkeen ja tekevät hänestä modernin kirjallisuuden edelläkävijän. Hän itse piti parhaimpana kirjoituksenaan novellia Tuomio, jossa nuori kauppias ajautuu isänsä kanssa kohtalokkaaseen konfliktiin.

Elokuvassa ilmenevä Franz Kafkan nerokkuus ajattelijana ja kirjailijana perustuu paljolti hänen kykyynsä tarkkailla, tulkita ja ilmaista kirjallisesti elämää täysin yksilöllisellä ja uusia uria avaavalla tavallaan. Kafkan elämän haasteellisuus ja tuen puute eivät estä häntä kirjoittamasta, mutta ne luovat sisäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Elokuvan Franz on kuin luotu rooliinsa.

Onko Kafkan elämä ennen kaikkea hänen kärsimystensä summa? Hänen tuotantonsa kiistämätön omaperäisyys ja hänen kirjallisuutta uudistavat näkökulmansa epäilemättä kumpuavat monesta seikasta hänen taustassaan ja elämänkokemuksissaan. Hänellä on uskoa, mutta elokuva muistuttaa, että uskoa ja hyväuskoisuutta ei kuitenkaan tule sekoittaa toisiinsa. Elokuva onnistuu näyttämään monin tavoin Kafkan ulkoisten ja sisäisten vaiheiden ja kokemusten vaikeudet ja raadollisuudet, mutta myös sen, miksi hän sai kokea onneksi myös rakkautta. Kovien kokemusten seurauksia ovat myös hänen persoonallinen sisäisyytensä ja erikoislaatuinen luovuutensa.

Franzin viattomuus sai tunnustusta äidiltä ja sisarelta, mikä säästi Franzin heidän tuomioltaan, toisin kuin isän vihalta. Viattomuuteen liittyy myös aikuisen Franzin käynti ilotalossa, jossa hänen tarkoituksenaan on etsiä jumalaa, vaikkei tätä löytäisikään. Ilotalon ammattilainen ei vaivaudu empatiaan vaan toteaa, että ”tämä ei ole keskustelu, joudut maksamaan, vaikkemme naisi”. Franzin ymmärrys ja herkkyys hahmottuvat ahdistuksen alta, kun hän katsoo ja koskettelee naisen kasvoja, suutelee ja hyväilee.

Franz ei mielellään puhu. Kafkan erilaisuus ilmenee myös hänen omassa toteamuksessaan: ”He veivät minulta hiljaisuuden.” Ehkä voimaa elämiseen Kafkalle antaa se, että hän tuntee Jumalan olevan osa hänen sisäisyyttään. ”Jumala tietää, että syntejä on vain yksi: kärsimättömyys.”

* *

Elokuva kuvaa perusteellisesti ja älykkäästi Kafkan elämänvaiheita, vaikkakaan ei aina kronologisesti. Merkittäviä ovat elämänvaiheet, joissa hän rakastuu ja aloittaa suhteen. Ensimmäinen suuri rakkaus on Felice, jonka kanssa hän kihlautui ja jolle kirjoitetut kirjeet päätyivät hänen kuolemansa jälkeen kirjaksi Kirjeitä Felicelle. Samoin julkaistiin seuraavan rakastetun, Milenan, kanssa käyty kirjeenvaihto.

Franzin isä kuitenkin suuttuu siitä, että Franz ei kysynyt hänen lupaansa kihlautumiseen. Isä raivoaa: ”Polta vain näppisi, olet tuottanut jo niin monta pettymystä.” Franzin veli eräällä tavalla lohduttaa: ”Pian huomaat meneväsi ilomielin töihin tehtaalle.”

Seksuaalisuus näyttäytyy elokuvassa lähinnä brutaalina aktina. Lieneekö se elokuvantekijöiden päätelmä Kafkan silloisista kokemuksista, vai onko seksuaalisuus muutoinkin ilmennyt Kafkan elämänpiirissa irrallaan rakkaudellisesta yhteydestä ihmisten välillä. Ainakin elokuvan estottomat seksikohtaukset näyttäytyvät ennemminkin mekaanisina kuin eroottisina.

Elokuvassa liikutaan useammassa aikatasossa, myös nykyajassa käymällä Prahassa sijaitsevassa Franz Kafka -museossa. Se on paljon kertova rinnastus elokuvan näyttämälle Kafkan koettelemusten ja epäoikeudenmukaisuuksien elämäntielle.

Kafka kiinnostui aikuisuudessaan juutalaisuudesta, joka oli hänen perheensä uskonto. Hän opiskeli hepreaa ja oli lisäksi kiinnostunut antroposofiasta. Elokuvassa hän toteaa: ”Antroposofian mukaan eläimillä on sielu.” Elokuva näyttää monin tavoin, kuinka myös Franzilla on sielu, jota hän käyttää erityisesti ainutlaatuiseen luovaan kirjoittamiseen ja pyrkimykseen tehdä hyviä tekoja.

Tuntuu ihmeen kaltaiselta, että Franz säilyttää viattomuutensa ja hyväntahtoisuutensa, varsinkin elokuvan loppupuolen kohtauksessa, jossa näytetään, kuinka isä heittää uimataidottoman nuoren Franzin upoksiin veden alle opettaakseen lasta uimaan. Onneksi Kafkan elämäntie ei katkea siihen, sillä muutoin maailmankirjallisuudessa olisi huomattava aukko.

Elokuvan loppupuolella ankara, kovuuteen, rankaisuun ja tylyyteen muumioitunut isä pehmenee hieman. Kun Franz on kirjoittanut uuden teoksen ja mainitsee siitä isälleen, Franzin yllätykseksi isä sanoo:

”Älä kirjoita taas koko yötä. Jätä kirja yöpöydälleni.”

Franz Kafka kuoli 3.6.1924 tuberkuloosiin 40-vuotiaana.

Saana Saarinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua