Televisioarvostelu: Umberto Econ suuri neronleimaus oli sijoittaa murhamysteeri 1300-luvun munkkiluostariin. ”Tahmeaa alkua lukuun ottamatta tv-sarja seurailee suht uskollisesti kirjan juonta. Lisätty kostojuoni on ylimääräisen oloinen, mutta toisaalta se tuo jaksoihin toimintaa”, kirjoittaa Petri Hänninen.

Giacomo Battiato on sovittanut Umberto Econ (1932–2016) mysteeriromaanin Ruusun nimi kahdeksanosaiseksi tv-sarjaksi. Sarja on saksalais-italialaista tuotantoa, ja se on katsottavissa Yle Areenassa.

Vuonna 1327 fransiskaaniveli William Baskerville saapuu noviisinsa Adson kanssa syrjäiseen munkkiluostariin. Luostarissa alkaa tapahtua merkillisiä kuolemantapauksia, jotka vaikuttavat yhä enenevässä määrin murhilta. Sherlock Holmesin päättelykyvyllä varustettu Baskerville tekee nokkelia huomioita niin ruumiista kuin apotin hevosestakin. Samalla pitäisi käydä neuvotteluja Paavin lähettiläiden ja fransiskaaniveljeskunnan välillä, ja ovela inkvisiittori tahtoo käräyttää luostariin pesiytyneet kerettiläiset.

Econ nerokas idea oli sijoittaa perinteinen murhamysteeri 1300-luvun munkkiluostariin, ja kirjojen maailmaan. Murhien syyt ja seuraukset löytyvät kirjoista, sekä luostarin mystisestä kirjastosta, jonne ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Ne, joilla on rohkeutta tarttua 600-sivuiseen romaaniin rakastavat kirjoja, ja kirjojen rakastajat rakastavat lukea kirjoja kirjoista. Teos oli varma menestys.

* *

Monet ovat yrittäneet kopioida Ruusun nimen idean, mutta surkealla menestyksellä. Econ vahvuudet olivat tieto ja äly. Se, että Ruusun nimessä on vetävä juoni sekä romanttinen ympäristö, on vain osa tarinaa. Teoksen tunnelma syntyy tarinaan nivotuista historian käänteistä, lukuisista faktatiedoista ja sivukaupalla jatkuvista yksityiskohtien kuvailuista. Esimerkiksi kirkon pääovea kuvaillaan romaanissa kuuden sivun verran. Eco rakasti listoja.

Tahmeaa alkua lukuun ottamatta tv-sarja seurailee suht uskollisesti kirjan juonta. Lisätty kostojuoni on ylimääräisen oloinen, mutta toisaalta se tuo jaksoihin toimintaa. Muutoinhan tarina olisi enimmäkseen pelkkää varjoissa hiippailemista.

Tv-sarjan luostari näyttää ulkoapäin tismalleen siltä mitä Eco kuvaili – kiitos efektinikkareiden. Kirjan lopussa on ilmakuvapiirros luostarista, ja teos sisältää tarkkaa kuvailua eri rakennuksista, mutta silti lopputulos on hämmentävän yhteneväinen oman mielikuvani kanssa.

* *

Olen aina pitänyt John Turturroa ilmeettömänä ja vähemmän karismaattisena näyttelijänä, mutta tällä kertaa hän onnistuu mainiosti William Baskervillen roolissa. Muutkin näyttelijävalinnat ovat melko hyviä, mutta Jorgea näyttelevä James Cosmo ei oikein istu yhteen romaanin kuvauksen kanssa:

”Puhuja oli vuosien kumaraan painama munkki, valkoinen kuin lumi, enkä puhu vain hänen hiuksistaan vaan myös kasvoista ja silmäteristä. Huomasin hänet sokeaksi. Ääni oli vielä majesteetillinen ja jäsenet voimakkaat, vaikka ruumis olikin iän taakasta kutistunut.”

Cosmo on tuota kuvausta riskimpi, verevämpi ja hyvävointisempi mies. Hänet muistetaan paremmin Game of Thronesin Yövartion komentajana Jeor Mormontina ja His Dark Materials -sarjan Farder Coramina.

* *

Tv-sarja toistaa myös kirjat viat. Esimerkiksi munkkien vihjailuja kuunnellaan, mutta heitä ei patisteta puhumaan suoraan, ja näin tarina tuntuu kiertävän varsinaista aihettaan. Joskus taas juttu etenee vähän liiankin helposti, kuten silloin kun saadaan tietää miten kirjastoon pääsee sisään.

Toinen kirjasta tv-sarjaan tarttunut ongelma on epäselvyys luostarissa järjestettävän tapaamisen tarkoituksesta. Tv-sarjassa se ei aukene kyllin ajoissa ja selkeästi, kirjassahan lopulta päädytään paasaamaan keskiajan kirkkohistoriasta herra tietää monenko sivun verran.

Paikoin juonta oiotaan turhankin suoraksi. Kun tapausten kulku käydään lopussa läpi, asiat kelataan niin äkkiä, että saavatkohan siitä tolkkua muut kuin ne, joilla on kirja tuoreessa muistissa. Myös kohtausten väliset leikkaukset ovat joskus liian vikkeliä ja välikuville olisi ollut käyttöä.

Tarinan kyydistä ei kuitenkaan pääse putoamaan, joten se haitta on pieni. Lopputuloksena on hieman pinnallinen, mutta varsin viihdyttävä tv-sarja.

Petri Hänninen

Ruusun nimi on katsottavissa Yle Areenassa 29.2.2020 saakka.