Mandalorian ja vauva-Yoda. Kuva: Disney+
TELEVISIO | Disney+ -suoratoistokanavan tv-sarja Mandalorian on paljon velkaa Sergio Leonen lännenelokuville ja Ennio Morriconen musiikille.
”Ei olisi tehnyt huonoa, jos tehostepuolelta olisi herutettu muutama taala käsikirjoittajille.”
Galaktinen Imperiumi on murskattu, mutta syrjäseuduilla joukot ja aseet ovat yhä entisten sotaherrojen hallussa. Sotalordit jatkavat kansalaisten terrorisointia ja yrittävät palauttaa Imperiumin loistoonsa. Uusi Tasavalta ei ole tuonut hyvinvointia kaikille.
Kaaoksen keskellä vaeltaa Mandalorialainen (Pedro Pascal) vauva-Yodaksi kutsuttu lapsi mukanaan. Kaksikko kaahailee planeetalta toiselle, ja joskus takaisinkin. Perusjakson kaava menee niin, että Mandalorialainen tarvitsee jotain, mutta saadakseen haluamansa hänelle ehdotetaan uutta tehtävää. Toiminnan miehenä Mandalorialainen ei koskaan kieltäydy rytäkästä.
15 miljoonan dollarin jaksobudjetilla Mandalorian on yksi television historian kalleimmista tv-sarjoista. Efektit ovat näyttäviä, mutta ei olisi tehnyt huonoa, jos tehostepuolelta olisi herutettu muutama taala käsikirjoittajille.
Mandalorian-tv-sarjan maailma on tuttu aiemmista Star Wars -elokuvista ja -sarjoista. Sarjassa vilisee tuttuja paikkoja ja hahmoja, sekä legendaarisia näyttelijöitä. Laitteet ovat rosoisia ja mekaanisia, ja muistuttavat melkein steampunkia. Kumiset naamarit toimivat vielä 1970-luvun kuvan tarkkuudella, mutta nykytekniikka on niille armoton. Kumi näyttää kumilta.
Vauva-Yoda, oikealta nimeltään Grogu, on todella söpö. Joskus hän on vähän tuhmakin, sillä vaikka Mandalorialainen kieltää, Grogu popsii kyytiläisen arvokkaita jälkikasvumunia ja painelee avaruusaluksen nappuloita itsepäinen ilme kasvoillaan.
Mukana on myös pakolliset Star Wars -ainesosat: avaruusaluksilla lennetään vaarallisesti kapeassa kuilussa, vaikka lentää voisi kuilun yläpuolellakin. Imperiumin kannattajat ovat väistämättä pahoja ja Tasavaltalaiset hyviä, ja pahiksia niitetään surutta. Höpsöiltä ratkaisuilta ja epäloogisuuksiltakaan ei vältytä, mutta tämä kaikki kuuluu Star Wars -universumiin.
Vauva-Yoda on söpö. Kuva: Disney+
Mandalorian on tehty italowesternin muottiin. Mandalorialaisella on pehmeä Clint Eastwoodin ääni ja samanlaiset, verkkaiset eleet kuin Eastwoodilla Sergio Leonen lännenelokuvissa. Myös pään liikkeet ja seisoma-asento ovat yhteneväiset, poncho on vain vaihtunut viittaan. Jopa jotkut repliikit ovat samoja tai ainakin samalta kuulostavia.
Mandalorian ei voi välttää mielleyhtymiä Lone Wolf and Cub -mangaan, ja sarjan musiikista voi vetää yhtäläisyysviivat Ennio Morriconeen. Sarja pursuaa lännenelokuvapastisseja, ja tahallisia tai tahattomia viittauksia toisiin scifi- ja fantasiasarjoihin sekä -elokuviin.
Mandalorialaisen matkalle on ripoteltu tasaisesti toimintaa. Juoni ei juuri tarjoile yllätyksiä tai syvällistä draamaa, ja kerronta on hyvin suoraviivaista. Mandalorian on pehmoista, helposti pureskeltavaa viihdettä, jonka voi maratoonata päivässä. Jaksot ovat lyhyitä, ja kausi kestää kokonaisuudessaan noin viitisen tuntia. Sarja täydentää hyvin Star Wars -kronikkaa, mutta muille kuin faneille sitä ei uskalla suositella.
Mandalorialainen on myös haarautumassa uusiksi tv-sarjoiksi. Sarjassa nähty Ahsoka Tano (Rosario Dawson) on saamassa oman spin-off-sarjansa, ja The Book of Boba Fett alkaa joulukuussa 2021.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tie natsiksi – arviossa saksalaisdokumentti Natsivalokuvien salaisuus
TELEVISIO | Saksalainen historioitsija Stefan Hördler sai vuonna 2016 käsiinsä tutkijan lottovoiton: valokuva-albumin, joissa esiintyi etupäässä SS-miehiä eri tilanteissa.
Huipulle vaikka väkisin – arviossa norjalaissarja Selinan sielunmessu
TELEVISIO | Norjalaissarjan päähenkilön päämäärä oli pienestä asti päästä pois tylsästä pikkukylästä ja tulla kuuluisaksi.