Fanni Noroila. Kuva: Rakastajat-teatteri
TEATTERI | Isin tyttö on kertomus perheestä, jossa kaikki ei todellakaan ole hyvin, mutta se kertoo myös selviytymisestä.
”Vaikka Wolfgang on antanut perheelleen syitä hakeutua terapiaan, näytelmä ei ole valitusvirsi.”
ARVOSTELU

Isin tyttö
- Käsikirjoitus: Angelika Meusel
- Ohjaus: Valto Kuuluvainen
- Ensi-ilta: Porin Rakastajat-teatteri 14.11.2025
Ilman juonipaljastuksia voi sanoa, että porilaisen Rakastajat-teatterin Isin tyttö -näytelmän alkupuoli tarjoaa loistavan näytteen siitä, mitä tuleman pitää. Lavalle nostetaan saksalais-suomalaisen Winkelmanin perheen elämä 1960–1990-luvuilla eikä siitä absurdiuksia puutu; ei myöskään naurua, joka toisinaan takertuu kurkkuun.
Isin tyttö on porilaisen Rakastajat-teatterin toisen johtajan Angelika Meuselin ensimmäinen kokonainen näytelmäkäsikirjoitus. Katsojana toivon, että lisää on tulossa.
Meusel on kirjoittanut näytelmään omaa lapsuuttaan ja omaa saksalaista isäänsä, mutta halunnut tehdä sen huumorin (joskin mustan) kautta – ja onnistunut siinä. Vaikka on selvää, että näytelmän Wolfgang on antanut perheelleen montakin syytä hakeutua terapiaan, näytelmä ei ole valitusvirsi.

Kuva: Rakastajat-teatteri
* *
Isin tytön kaikki näyttelijäsuoritukset ansaitsevat aplodit, mutta erityisen loiston mahdollisuuden käsikirjoitus tarjoaa kahdelle. Kai Tanner on kuin luotu Wolfgangiksi, joka jämeränä johtaa milloin perheparlamenttia, milloin mökkiolympialaisia. Fanni Noroila puolestaan on kuin ilmiselvä Sabine, joka ei muuta haluakaan kuin olla isin tyttö.
Rakastajat-teatterin ammattilaisilla on taito tehdä nerokkaita lavastuksia, joissa pienillä asioilla kerrotaan suurista tapahtumista, tunteista ja elämänmuutoksista – niin nytkin.
Isin tytössä kulkee kaikki sinänsä hyvin, mutta tiivistäminen olisi tehnyt siitä vieläkin paremman. Sabinen ensimmäiset elinvuodet saavat näytelmässä paljon tilaa, ja esimerkiksi siinä olisi ollut hyvä kohta mennä nopeammin eteenpäin.

Kai Tanner. Kuva: Rakastajat-teatteri
* *
Isin tyttö on kertomus perheestä, jossa kaikki ei todellakaan ole hyvin, mutta se kertoo myös selviytymisestä. Ohjaaja Valto Kuuluvainen kirjoittaa näytelmän ohjelmalehtisessä osuvasti, että yllättäen näytelmä on myös hyvin ajankohtainen:
”Elämme ajassa, jossa arvaamattomasti käyttäytyvät miespatriarkat hallitsevat kansainvälistä politiikkaa ja konservatiivinen ajattelu trendaa nuorten miesten keskuudessa. Eriarvoisuuden lisääntymisen jalkoihin jäävät monet ja monista syistä, mutta ennen kaikkea siitä kärsivät lapset ja nuoret, joita omissa paineissaan elävät aikuiset eivät jaksa tai osaa kasvattaa.”
Leena Reikko
Isin tyttö
- Käsikirjoitus Angelika Meusel
- Ohjaus Valto Kuuluvainen
- Pukusuunnittelu Taru Liipola
- Ääni- ja valosuunnittelu Toni Randell
- Lavastuksen konsultointi K. Rasila
- Ohjaajan assistentti ja tarpeistovastaava Henri Välikangas
- Graafinen ilme Christian Vaarapuro
- Rooleissa Fanni Noroila, Kai Tanner, Pinja Flink, Carlos Orjuela / Marius Vallin, Angelika Meusel
Ensi-ilta Porin Rakastajat-teatterissa 14.11.2025. Esityksiä 11.4.2026 asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paluu yhteiselle leirinuotiolle – arviossa TTT:n Vuonna 85 Reunion
TEATTERI | Liian myöhään Tampereelle muuttanut Jussi Kareinen kävi seuraamassa Työviksen suosikkiesityksen jatko-osaa ja pyrki ymmärtämään fanikulttuuria sosiologisesta näkökulmasta.
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.




