Antti Tiensuu. Kuvat: Mika Hiltunen
TEATTERI | Pasi Lampelan pelkistetty teatterisovitus on uskollinen alkuperäistarinalle, jossa keskiössä on yksilön ja yhteiskunnan välinen jännite.
”Romaanin eeppinen maailma ei tunnu millään mahtuvan pelkistettyyn näyttämötulkintaan.”
ARVOSTELU
Klaani
- Käsikirjoitus: Tauno Kaukonen – Pasi Lampela
- Ohjaus: Pasi Lampela
- Ensi-ilta: Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 26.10.2023.
Tauno Kaukosen esikoisromaanin Klaanin ilmestymisestä tulee kuluneeksi tänä vuonna 60 vuotta. Sen kunniaksi teoksesta on julkaistu tänä syksynä uusintapainos. Aikalaisarvioissa romaania kiiteltiin muun muassa rouhean elämänmakuisesta kerronnasta. Erityisesti ihmeteltiin Kaukosen poikkeuksellisen kypsää kirjallista ilmaisua, semminkin kun kyse oli esikoiskirjailijasta.
Nyt tarina Sammakoiden suvusta on tuotu näyttämölle. Pasi Lampela on sovittanut ja ohjannut Kaukosen reilun 400-sivuisen romaanin Frenckell-näyttämölle reilun kahden tunnin mittaiseksi teatteriesitykseksi. Lopputulemana on perinteinen teatteriesitys, jonka keskiössä on näyttelijäntyö.
Klaani on yhden näyttämökuvan esitys. Tummanpuhuva, Mikko Saastamoisen suunnittelema lavastus on varsin pelkistetty. Se koostuu päällekkäin ladotuista siirtolavoista ja näyttämön takaosaan sijoitetusta metallisesta valosillasta.
Klaani tunnetaan myös Mika Kaurismäen ohjaamasta samannimisestä elokuvasta vuodelta 1984. Elokuvassa kamera suorastaan hivelee rouhean kaunista kesäistä Pispalaa. Maisema toimii hienosti lyyrisen rakkaustarinan näyttämönä. Elokuvasta tunnetaan kenties kuitenkin parhaiten sen tunnuskappale. Anssi Tikanmäen säveltämä ja Päivi Portaankorvan koskettavasti tulkitsema Balladi kuuluu suomalaisen populaari- ja elokuvamusiikin korkeimpaan kaanoniin (se kuullaan tässäkin esityksessä).
Lampelan teatterisovitus on enemmän uskollinen alkuperäistarinalle, jossa keskiössä on yksilön ja yhteiskunnan välinen jännite. Sammakoiden suvun miehet ovat Klaanissa yhteiskunnan marginaalia ja rikollisuus periytyvää. Tarina keskittyy päähenkilön, Aleksanteri Sammakon (Antti Tiensuu) pyrintöihin rikkoa tämä rikollisuuden kierre ja löytää oma paikkansa lain oikealla puolella.
Toisaalla nuoren miehen mieli romantisoi rikollisuutta. Leevi-sedän (Esa Latva-Äijö) ja lapsuudenystävä Roopen (Arttu Soilumo) pakomatka vankilasta näyttäytyy Aleksanterille jännittävä seikkailuna. Sitten on lähipiirin alkoholismi ja syrjäytyneisyys, joka lihastuu Tommi Raitolehdon mainiosti tulkitsemassa Samuli-isässä. Tässä osattomuuden noidankehässä Aleksanteri ei pysty rakentamaan edes eheää ihmissuhdetta, jota olisi tarjolla naapurin Mirjamin hahmossa (Annuska Hannula).
Kaukonen kirjoitti Klaanin tapahtumat sodanjälkeiseen Suomeen. Tuohon maailman aikaan ei esimerkiksi moniammatillisesta tai ennaltaehkäisevästä työotteesta ollut tietoakaan. Yhteiskuntaruumis oli armoton niille, jotka eivät sopeutuneet, ja sosiaalipolitiikan ytimessä oli laitoshoito (vankila tai lastenkoti).
Tämän puolen Lampela tuokin esityksessä hyvin esiin. Väkivaltainen poliisi edustaa Sammakoille absoluuttista vihollista ja jopa sairaalan hakeutuminen näyttäytyy antautumisena systeemille. Virkavallan interventiot Sammakoiden kotiin ovat yllätysrynnäkköjä – mentaliteetilla hutkitaan ennen kuin tutkitaan.
Poliisissakin löytyy toki inhimillisyyttä. Matti Hakulisen hienosti tulkitsema komisario Siilipää toivoo Aleksanterille toisenlaista tulevaisuutta, mutta onko Sammakoiden virkavaltaa vihaavaan klaaniin kasvanut nuori mies valmis kuuntelemaan järjen ääntä, onkin jo toinen juttu.
Silti jotain jää puuttumaan. Tampereen Teatterin Klaani on kyllä sujuva esitys. Se perustelee henkilöiden väliset jännitteet loogisesti ja tarina soljuu joutuisasti kohti vääjäämätöntä loppua kohden. Olisiko rohkeampi teatterillisten elementtien käyttö tuonut esitykseen jotain joka tunnetasolla koskettaisi enemmän? Nyt kokonaisuus on turhan kliininen.
Romaanin eeppinen maailma ei tunnu millään mahtuvan pelkistettyyn näyttämötulkintaan. Sodan jälkeisen Pispalan tai Tampereen elämää sykkivä roso loistaa poissaolollaan, vaikka sillä esitystä ennakkomateriaalissa markkinoidaankin. Onko pelkistäminen myös syy joidenkin roolitöiden ylivirittyneisyydessä – vähempikin olisi riittänyt.
TT:n Klaani osoittaa meille sen, miten yhteiskunnan tulisi olla sen jäseniä varten eikä toisinpäin – sillä esitys lunastaa paikkansa tämän näytäntökauden tarjonnassa.
Jussi Kareinen
* *
Klaani
- Käsikirjoitus Tauno Kaukonen – Pasi Lampela
- Ohjaus Pasi Lampela
- Lavastus- ja pukusuunnittelu Mikko Saastamoinen
- Valosuunnittelu Mika Hiltunen
- Äänisuunnittelu Olli-Pekka Pyysing
- Naamioinnin suunnittelu Kirsi Rintala, Johanna Vänttinen
- Rooleissa Antti Tiensuu, Annuska Hannula, Elina Rintala, Tommi Raitolehto, Esa Latva-Äijö, Matti Hakulinen, Eeva Hakulinen, Arttu Soilumo
Ensi-ilta Tampereen Teatterissa 26.10.2023. Esityksiä 8.5.2024 asti. Esityskalenteriin tästä.
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.