Kuva: Otto-Ville Väätäinen
TEATTERI | Juha Jokelan käsikirjoittama ja ohjaama musta komedia kuvaa antoisasti työelämää kahdessa tasossa, toimiston ja teatterin näkökulmasta.
”Vasta katsomosta oivaltaa, että todellisuus näyttää usein tuolta.”
ARVOSTELU

Let’s Play Business
- Käsikirjoitus ja ohjaus: Juha Jokela
- Ensi-ilta: Helsingin kaupunginteatterissa 30.8.2025
Juha Jokelan käsikirjoittama ja ohjaama musta komedia Let’s Play Business on antoisa kertomus nykyajan työelämästä. Jokelan kirjoittamissa tarinoissa, näytelmissä ja televisiosarjoissa on aina takuu: saat niistä varmasti joko tietoa tai naurua – tai molempia – ja paljon ajateltavaa. Niin nytkin, kun työelämän todellisuudesta paljastuu kahdessa kerroksessa monenlaista elämää.
Ollaan HX-nimisen konsulttitoimiston tiloissa jossain päin Suomea. Avokonttori näyttää pirulliselta paikalta, häkeiltä, joissa ihmisellä on oma pöytä ja tuoli. Tämä tyylitön tyyli, joka on hallinnut työtilojamme jo vuosikymmeniä.
Enemmistö henkilökunnasta on naisia. Joukossa on muutama mies, henkenä leijailee eläkkeelle jäänyt entinen johtaja Raimo Hemming. Hänen maineestaan ja kunniastaan yrittää huolehtia firman miespuolinen toimialajohtaja Hannu (Santeri Kinnunen). Naisilla ei ole entisestä johtajasta niin hyviä muistoja, vaan muistissa on se perinteinen halveksunta, kiusaaminen ja nöyryytys. Osalla naisista on kuitenkin ollut jonkinlainen suhde Hemminkiin.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen
* *
Työelämää käsitellään kahdessa tasossa, toimiston ja teatterin näkökulmasta. Kohtauksissa ei ole aina välttämättä mitään järkeä. Vasta katsomosta oivaltaa, että todellisuus näyttää usein tuolta – paitsi että työpaikalla kukaan ei uskaltaisi oikeasti itkeä eikä nauraa näille tilanteilla.
Kaiken tämän takana ovat teatterin näyttelijät, jotka esittävät tätä HX:n eli ”Höksyn” porukan työelämää. Heidät nähdään välillä taukohuoneessa valvontakameran ruudulta.
Nuori näyttelijä Matti (Martti Manninen) saa esitettäväkseen uuden pomon Artturi Hännisen roolin. Hän luotttaa vauhtiin, liikuntaan sekä uusiin kyseenalaisiin huomioihin ja ideoihina ja pistää muiden ajatukset ja työtavat sekaisin. June (Sanna June Hyde) esittää Raimo Hemmingin kiusaamaa kielitaitoista nuorta naista Reetta ”Ressu” Hännistä, joka haluaisi muidenkin muistavan edellisen pomon virheet ja lopettaa tämän palvonnan. Santeri (Santeri Kinnunen) näyttelee Hannu Laaksoa, toimialajohtajaa, joka odottaa palvomansa entisen johtajan nimellä kulkevaa suurta rahapalkintoa.
Seremoniamestarina kaiken keskellä riehuu teatterin taiteellinen johtaja (Wanda Dubiel), joka esittää Tuulikki Lundia, HX:n hallituksen vt. puheenjohtajaa. Hän ärsyttää kaikkia ja on erityisesti teatterin talouspäällikön (Jan-Christian Söderholm) painajainen.
Asioita ratkaistaan ja oloa helpotetaan työpaikalla monin tavoin, myös ”ryhmysauvalla”, jota nuoret naiset käyttävät mielitekoja toteuttaakseen ja paineita helpottaakseen.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen
* *
Esityksessä ruoditaan nykyistä työelämää, sen mahdollisuuksia, uudistuksia ja käytäntöjä mustalla huumorilla. Huumori naurattaa varmasti katsojia, mutta ei naurata suurinta osaa työntekijöistä.
Näytelmä etenee hetkittäin letkeästi vaikka samalla ärsyttäen, koska kukaan ei oikeasti ymmärrä toistaan. Samat ongelmat koskettavat myös näyttelijöitä taukohuoneessaan. Taiteellinen johtaja vaihtaa näyttelijöitä itsevaltaisesti epäsopiin rooleihin ja tyrii usein. Väliin tarvitaan talouspäällikköressukan puuttumista asioihin.
Näyttelijät ovat loistavia, jokainen. Wanda Dubiel osaa tulkita loistavasti epäonnistutta stand up -komiikaa muistuttavat välipuheet, äkkiväärän huumorin ja ruuminkielen. Martti Manninen liikkuu ja puhuu nopeasti mitään sanomatta ja antaa täydellisen kuvan nuoresta pomosta.
Sanna June Hyde on draaman taituri, joka kuvittelee vanhanaikaisesti saavansa oikeutta. Ursula Salo esittää taidolla syrjäänvetäytyjää, joka pelkällä olemisellaan herättää sympatiaa. Santeri Kinnunen edustaa vakuuttavasti sitä vanhaa koulukuntaa, jossa tyyli oli ”minulle heti kaikki nyt”. Raili Raitalan huumori on suoraa ja niin tanssi- kuin laulutaito upeaa.
Tekniikka ansaitsee kiitoksen. Timo Teräväisen videosuunnittelu lisää onnistuneesti tarinan kerronnan monipuolisuutta, kuten myös Maura Korhosen äänisuunnittelu ja Toni Haarasen valosuunnittelu.
Maija Kääntä
Let’s Play Business
- Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Jokela
- Ohjaajan assistentti Johanna Elovaara
- Koreografi Valtteri Raekallio
- Lavastus Antti Mattila
- Pukusuunnittelu Sari Suominen
- Valosuunnittelu Toni Haaranen
- Videosuunnittelu Timo Teräväinen
- Äänisuunnittelu Maura Korhonen
- Naamioinnin suunnittelu Aino Hyttinen
- Dramaturgi Henna Piirto
- Rooleissa Wanda Dubiel (vier.), Sari Haapamäki, Sanna-June Hyde, Santeri Kinnunen, Aksinja Lommi, Kai Lähdesmäki, Martti Manninen, Unto Nuora, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Ursula Salo, Jan-Christian Söderholm (vier.)
Ensi-ilta Helsingin kaupunginteatterissa 30.8.2025. Esityksiä 16.12. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.




