Kuva: Valkeakosken kaupunginteatteri

Pentti Linkola (1932–2020) oli suomalainen ekologi, lintutieteilijä, kalastaja ja ajattelija, joka tunnettiin ennen kaikkea syvän ekosentrisistä ja ihmiskriittisistä näkemyksistään. Linkola herätti eläessään runsaasti keskustelua ja ristiriitaisia tunteita. Jotkut nimittivät häntä jopa ekofasistiksi, koska Linkola kannatti autoritaarisia keinoja luonnon suojelemiseksi. Ja vaikka olikin pasifisti, niin hänen mukaansa, jos sodat, nälänhädät tai katastrofit vähentävät väestöä, se on luonnon kannalta hyvä asia. Linkola suhtautui jyrkän kielteisesti myös pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon. Hän katsoi, että ihmiskunnan väestönkasvua ei pidä siirtää paikasta toiseen, vaan sitä pitäisi hillitä kaikkialla.

Linkolan ehdottomuus johti siihen, että toiset pitivät häntä profeettana ja toiset ääriajattelijana. Hänen perintönsä elää edelleen etenkin suomalaisessa ympäristöajattelussa ja filosofisessa keskustelussa ihmisen ja luonnon suhteesta. Ehkä konkreettisin perintö on tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Luonnonperintösäätiö, jota Linkola oli aikanaan perustamassa, ja johon hän lahjoitti peruspääoman. Luonnonperintösäätiö on kasvanut suureksi ja arvostetuksi ympäristöjärjestöksi Suomessa. Vuonna 2025 se on suojellut jo satoja metsäalueita ympäri Suomen, ja monet niistä tunnetaan nimellä ”Linkolan metsät” hänen kunniakseen.

Mutta millainen ihminen oli Pentti Linkola – tuo askeettisen elämäntavan valinnut oman tien kulkija? Tätä avaa kiinnostavasti toimittaja Matti Kuuselan ja kirjailija Anni Kytömäen kirjoittama Vain lintuja rakastanut –näytelmä, joka sai ensi-iltansa Valkeakoskella, paikkakunnalla, josta tuli Linkolan pitkäaikaisin kotipitäjä.

* *

Esityspaikan valinnassa voi nähdä myös tiettyä paradoksaalista. Valkeakosken hyvinvointihan on perustunut vuosikaudet puunjalostusteollisuuteen, jota Linkola ymmärrettävästi vastusti henkeen ja vereen. No ajat ovat toki toiset ja metsien arvo nähdään nykyään muutoinkin kuin talouden kautta.

Kuusela ja Kytömäki ehtivät tavata Linkolaa useaan kertaan ja samalla tutustuivat hänen syvemmin. Tapaamisissa Linkolan persoona näyttäytyi kirjoittajille herkkänä ja syvästi tuntevana ihmisenä, joka aidosti suri, jos ja kun luontoa tuhottiin. Osasi hän olla myös hauska ja luovasti suomen kieltä käyttävä seuramies, kun sille päälle sattui.

Vain lintuja rakastanut –näytelmä on kronologinen ja realistinen kuvaus Linkolan elämänvaiheista alkaen varhaisesta lapsuudesta aina vanhuuden viimeisiin vuosiin Sääksmäen Ritvalassa. Linkola varttui tieteellisesti ja sivistyksellisesti vahvassa kodissa, jossa luonto ja kasvit olivat osa arkea. Tämä perhetausta vaikutti ratkaisevasti siihen, että hänestä tuli jo nuorena intohimoinen lintuharrastaja ja luonnon tarkkailija. Hänen isänsä Kaarlo toimi kasvitieteen professorina Helsingin yliopistossa. Äiti Hilkalle Pentti oli rakas ”pömpöliini”, joka sai hellyyttä yllin kyllin. Isältään Pentti peri intohimon ja kiinnostuksen elämän eri ilmiöiden tutkimiseen. Nämä lähtökohdat määrittivät myös Pentin elämän myöhempiä valintoja.

* *

Eivät kirjoittajat Linkolasta sentään mitään pyhimystä tee – päinvastoin. Ehdottomuudessaan filosofi oli myös väliin vaikea ihminen ja tarinassa sivutaan myös Linkolan läheisten ihmissuhteiden karikoita. Hienotunteisesti niiden käsittelyyn ei tokikaan jäädä pidemmäksi aikaa.

Näytelmän dialogi on sujuvaa ja siihen saatu mukaan myös ripaus huumoria. Itse asiassa koko esitystä määrittää eräänlainen lempeys – ymmärrys luontoa ja sen kauneutta kohtaan. Tässä esityksessä ihminen on myös osa luontoa hyvässä ja pahassa. Uskallanpa väittää, että dialogissa kuuluu Anni Kytömäen romaanituotannosta tuttu herkkä kielenkäyttö ja ihmisen luontosuhteen pohdinta.

Ja kun ohjaaja Minna Kangas on saanut Kuuselan ja Kytömäen tekstin elämään näyttämölle lihaksi ja vereksi, niin lopputuloksena on upea kokonaisuus. Kangas hyödyntää teatterin mahdollisuuksia kekseliäästi. Yhden näyttämökuvan esityksessä kohtausten vaihdot sujuvat ripeästi ja tarina vie mennessään. Orgaanista näyttelijäjoukkoa käytetään hauskasti mm. lavaste-elementtinä. Miehet muuntautuvat hujauksessa eläviksi puiksi ja toisessa kohden naiset laulavaksi lintujoukoksi.

Niin, laululla ja musiikilla on tässä tulkinnassa aivan keskeinen rooli. Markku Lepistön harmonikkapohjainen musiikki toimii vahvana skenografisena elementtinä ja tunnelman luojana tarinassa. Harri Salmisen säveltämät ja sanoittamat laulut puolestaan elävöittävät hienosti kohtauksia ja toimivat musiikkidramaturgisena välineenä tarinan kuljetuksessa. Olin myös hämmästynyt miten musikaalinen ensemble teatterista löytyykään. Laulujen tulkinnoissa on sekä solistista virtuositeettia (upeaääninen Marika Järvinen) että kuorolaulullista harmoniaa. Stemmat soivat paikoin oikein komeasti.

* *

Linkolan nimirooli on jaettu viisaasti neljälle näyttelijälle (Mauri Järvinen, Timo Tamminen, Eemil Sorvari ja Vilppu Eleinen) ja jokainen suoriutui tehtävästään oikein kelvollisesti. Kukin tuo omaa persoonaansa mukaan roolityöhön sopivan ripauksen. Myös muu esiintyjäjoukko seisoo vankasti tulkinnan takana. Erityisen ansiokasta tekeminen on joukkokohtauksissa, joissa jokaikisen näyttelijän fokus on kohdallaan.

Vain lintuja rakastanut –esityksen nähtyäni havahduin taas suomalaisen teatterikentän rikkauteen ja moniäänisyyteen. Pienemmillä paikkakunnilla, kuten Valkeakoski, teatteri kokoaa ihmisiä yhteen ja luo yhteisöllisyyden kokemuksen: esitykset ja yleisön reaktiot jakavat tunteita ja ajatuksia. Tämän sain konkreettisesti kokea ensi-illassa, erityisesti kun esiintyjät loppukumarrusten jälkeen kokoontuivat vielä näyttämölle tiiviiseen yhteiskuvaan. Ja ihan ansaitusti.

Jussi Kareinen

Vain lintuja rakastanut

• Käsikirjoitus: Matti Kuusela ja Anni Kytömäki
• Ohjaus: Minna Kangas
• Ohjaajan assistentti ja jokapaikan höylä: Jesse Sipovaara
• Musiikki: Harri Salminen ja Markku Lepistö
• Koreografiat: Marjo Hämäläinen
• Lavastussuunnittelu: Miia Änäkkälä
• Lavastuksen toteutus: Heino Pekkarinen, Miia Änäkkälä
• Valosuunnittelu: Markku Tuomala
• Pukusuunnittelu: Sanni Tamminen
• Äänisuunnittelu/ääniteknikko: Juho Oksa
• Kuiskaaja: Kirsti Elo
• Näyttelijät: Mauri Järvinen, Timo Tamminen, Eemil Sorvari, Minttu Kemppi/Vilppu Eleinen (kaksoismiehitys), Aino Järvinen/Joona Harju (kaksoismiehitys), Vesa Suhonen, Arppa Korkka, Timo Villberg, Pekka Murto, Levi Mikkonen, Kari Kauhanen, Marika Järvinen, Meri Ollila, Johanna Jokinen, Kristiina Laurila, Essi Järvinen, Veera Tamminen, Marja-Terttu Kanerva, Elmiina Rantanen, Tuulia Passila, Tuija Immonen

Kantaesitys Valkeakosken kaupunginteatterissa 17.10.2025. Esityksiä 20.12. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua