Kuva: Ryhmäteatteri
TEATTERI | Juha Kukkosen Ryhmäteatterille ohjaama ja dramatisoima versio Cervantesin klassikosta on näyttelijöiden juhlaa.
”Janne Siltavuoren lavastus pienehköön tilaan on nerokas, käytännöllinen ja kaunis.”
ARVOSTELU
Suomenlinnan Don Quijote ja tragikoomillinen transformaatio
- Ohjaus ja dramatisointi: Juha Kukkonen
- Ensi-ilta: Suomenlinnan kesäteatterissa 8.6.2024.
Noin kymmenen teatteri- tai elokuvaversiota Don Quijotesta nähneenä jaksan aina ihmetellä ja odottaa, mitä uutta ja mitä tuttua esityksiin on saatu. Joka kerta näyttelijöiden taidot ovat tehneet esityksen, ja niin Ryhmäteatterinkin ensi-illan tapauksessa.
Kirja on klassikko ja katsojan iästä riippuen monelle tuttu juttu. Tässä näytelmäversiossa tarinan tapahtumat ja oivallukset lähtevät näyttelijöiden, päähenkilöiden osallistumisesta transformaatioon, siirtymäriittiin, jolla he pääsevät esittämään roolejaan, henkilöitä tutussa tragikomediassa. Rumpua lyövä Valeria Lorenzo saa näyttelijät muuttumaan roolihenkilöiksi ja palaamaan taas omaksi itsekseen.
Kohtauksiin päästäkseen jokainen näyttelijä siis manataan, taiotaan tilaan, jossa he osaavat esittää roolinsa.
* *
Kaiken alku on, että manchalainen Alfonso Quijano muuttuu ritariksi luettuaan liikaa ritaritarinoita. Hänestä tulee Don Quijote. Hän kaipaa maailmaan oikeamielisyyttä ja mahdollisuutta näyttää voimansa sen saavuttamiseksi. Jättiläiset ja lohikäärmeet ovat ritarin kohteena, mutta niiksi käyvät niin tuulimyllyt kuin lampaat. Hän kohtaa ihmisiä, joiden kanssa joko viihtyy tai miekkailee.
Vietettyään aikaa linnan tornissa Don Quijoten löytää Sancho Panza, joka haluaa palvella ritaria saadakseen itselleenkin kunniaa. Ongelma on, kuka Don Quijoten aateloisi ritariksi.
Ritarin ratsu ja Sancho Panchan aasi ovat näytelmässä polkupyöriä, jotka nekin olisi voinut kuvitella Cervantesin kirjoittaneen, jos niitä olisi 1600-luvun alussa ollut. Don Quijoten kohtaavat yrittävät manata hänestä hulluutta pois, mutta ei rumpu eikä lääkitys auta.
Matkallaan Don ja Panza kohtaavat parturi Nicholasin, notkean ja puheliaan selittäjän, sel’ isä Hernandezin, joka saa päähänsä toisinaan muitakin kuin uskonasioita. Don Quijote rakastuu Dona Dulcineaan, joka estelee. Yllättäen kuvioon ilmestyy Raivo Roland, joka muistuttaa hiukan Darth Vaderia. Raivo Roland on lainattu ranskalaisesta kirjallisuudesta lisämään tarinaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Pääasia on, että synkkyyden keskelle saadaan uskoa ja toivoa paremmasta. Siitähän Don Quijoten tarinassa on kysymys.
* *
Robin Svartström ja Santtu Karvonen. Kuva: Ryhmäteatteri
Miguel de Cervantes (1547–1616) kirjoitti Don Quijoten istuessaan vankilassa La Manchassa. Cervantesia kiitetään huumorista, parodiasta ja kaiken sekoittamisesta kaikkeen. Kenelläkään kirjan hahmoista ei ollut menneisyyttä vaan kaikkien elämä alkaa juuri siitä hetkestä, jossa lukija tai katsoja heidät kohtaa.
Ryhmäteatterin esityksen näyttelijöistä kaikki ovat hyviä ja kantavat taitavasti roolinsa. Santtu Karvonen (Sancho Panza) tekee jälleen muotokuvan, jossa on kokonainen ihminen iloineen ja suruineen. Pihla Penttinen (Valeria Lorenzo) on loistava rytmin lyöjä, tapahtumien muuttaja ja erinomainen liikkuja. Robin Svartström (Don Quijote) on juuri niin hullu kuin olla pitää. Miila Virtanen (emännöitsijä Tolosa) on taitava liikkeen ja ääntämisen mestari. Lopputyötään Teakiin tekevä Jesse Gyllenbögel on ilmeikäs, liikkuva ja muuntuva roolissaan.
* *
Ohjaaja ja dramaturgi Juha Kukkonen porukoineen on keksinyt klassikkoon lisää ja myös jättänyt jotain pois. Tällainen tragikoominen transformaatio ei aina toimi, vaan saattaa vieraannuttaa katsojaa. Tässä se onneksi enimmäkseen toimi.
Janne Siltavuoren lavastus pienehköön tilaan on nerokas, käytännöllinen ja kaunis.
Maija Kääntä
Suomenlinnan Don Quijote ja tragikoomillinen transformaatio
- Alkuperäisteos Miguel de Cervantes
- Dramatisointi ja ohjaus Juha Kukkonen
- Rooleissa Robin Svartström, Santtu Karvonen, Petja Lähde, Pihla Penttinen, Miila Virtanen, Jesse Gyllenbögel
- Lavastussuunnittelu Janne Siltavuori
- Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
- Valosuunnittelu Ville Toikka
- Pukusuunnittelu Ninja Pasanen
- Maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen
- Tarpeistosuunnittelu Minna Kaipainen
- Taistelukoreografiat Oula Kitti
Ensi-ilta Suomenlinnan kesäteatterissa 8.6.2024. Esityksiä 31.8. asti. Lisätietoja täällä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Juice-musikaalin vahvuus kiteytyy pääosanesittäjien karismaan ja näyttelijäkaartin huimaan laulutaitoon
TEATTERI | Suomen Kesäteatterin Juice-musikaali Valkeakoskella on hajanainen, mutta näyttelijöiden osaaminen pelastaa paljon.
Pyynikin kesäteatterin Karavaanari on ratkiriemukas farssi leirintäalueen vaunukansasta
TEATTERI | Karavaanari – kaikkien kaveri -näytelmässä on hengästyttävästi käänteitä ja draamaa. Siirtymät kohtauksesta toiseen ovat sujuvia Pyynikin katsomon pyörähtäessä tilanteesta seuraavaan.
Tampereen Komediateatterin Dingo-musikaali laulattaa ja hetkittäin myös naurattaa
TEATTERI | Dingo-musikaalin aikana on vaikea pysyä penkissä heilumatta ja lähes mahdoton olla laulamatta mukana. Onneksi ei tarvitsekaan: eläytyminen on sallittua.
Ääneen sanomattomia unelmia ja pieniä toiveita – Vanhoja poikia Viikinsaaressa
TEATTERI | Vanhoja poikia on käsikirjoitettu Juha ”Watt” Vainion laulujen pohjalle. Loistava musiikki rytmittää pienistä draamallisista kohtauksista viihdyttävän esityksen.
