Kuva: Eva T. Anker
TANSSI | Ukrainalaistaustaisen Anastasia Krasnoshchokan koreografia käynnisti tiistaina jokavuotisen Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaalin.
”Naiset tanssivat säikähdyksen ja väsymyksen, koko yhteisöllisen sisaruuden, jossa pyyhitään toistensa kyyneleet ja valetaan toivoa.”
Anastasia Krasnoshchoka: Flowers also cry. Tampereen Hällä-näyttämö 21.5.2024.
Vuodesta 1997 lähtien Tanssivirtaa Tampereella -festivaali on paitsi virrannut, myös kuohunut, ehkä kuohuttanutkin, ryöpynnyt yli kivikoiden ja soljunut suvantoihin – ja samalla ihmisten mieliin. Sillä tanssillinen liike liikuttaa myös ajatuksia.
Tätä nykytanssifestivaalia organisoi tamperelainen Tanssiteatteri MD, ja vierailevat esitykset nähdään sen kotipesässä Hällä-näyttämöllä Hämeenkadulla.
Vuosittainen festivaali tuo tuoreen tuulahduksen pääosin kotimaisen nykytanssin aallonharjalta. Mukana on sekä kokeneita että uusia tekijöitä.
* *
Tänä vuonna (21.–26.5.2024) vieraita saapui myös Kööpenhaminasta tuomisinaan tanssiteos Flowers also cry. Koreografia on ukrainalaistaustaisen Anastasia Krasnoshchokan. Hän aloitti tanssimisen jo pikkutyttönä Ukrainassa paikallisilla kansantansseilla siirtyen vartuttuaan salonkitansseihin. Ukrainassa tanssialan työmahdollisuuksia oli kuitenkin niukalti, joten Anastasia vaihtoi alaa suorittaen maisterintutkinnon fysiikassa ja fotoniikassa (valotiede).
Jatkokoulutusta varten Anastasia muutti Tanskaan ja löysi sieltä myös nykytanssin. Anastasia ei ole mikään asioiden puolitiehen jättäjä, joten hän opiskeli rinnakkain sekä tohtorintutkintoa että nykytanssia.
Venäjän yhä jatkuva hyökkäyssota Ukrainaan kypsytti Krasnoshchokassa halun tehdä jotakin hyvää kotimaansa puolesta. Syntyi tanssiteos Flowers also cry, jonka kaikkien esitysten lipputulot lahjoitetaan Ukrainaan. Tampereella se tapahtuu Operation Hopen kautta.
Anastasia on tanssiryhmänsä ainoa ukrainalainen. Tanssijoita yhdistää sama opinahjo, Kööpenhaminan Contemporary Dance School, mutta kukaan heistä ei ole tanskalainen. Ryhmässä on mukana muun muassa virolainen ja suomalainen tanssija.
Sodista nämä nuoret naiset tietävät sen, mitä ovat lukeneet tai kuulleet. Silti jokainen meistä on varmasti kokenut huolta ja surua, epätietoisuutta tai uhkaa. Pahuus koskettaa kaikkia, eikä siihen saa turtua.
* *
Kuva: Eva T. Anker
Flowers also cry -tanssiteoksen kohtaukset rakentuvat irrallisista, mutta todellisista tapahtumista ja koetuista tunteista. Asioiden ilmentäminen pelkin liikkein ja niihin sovitetuin äänimaailmoin kertoo niistä paljaammin ja kenties todemminkin kuin sanat.
Tanssivien naisten suhtautuminen sotaan on selkeä: kyse on selviytymisestä, ei voittamisesta. Sotilaat tappavat, mutta naiset ylläpitävät elämää. Lavalla on viisi naista, jotka tukeutuvat toisiinsa, luottavat toisiinsa ja lohduttavat toisiaan. Naiset myös toimivat. He raivaavat hävityksen jälkiä, etsivät ruokaa ja suojaa, huolehtivat lapsistaan, naapureistaan, lähimmäisistään. Naiset muodostavat olemisen selkärangan. Heidän tekemisiään kuvaillaan oivaltavasti toistuvin, ikiaikaisin, mutta yhä tunnistettavin pantomiimisin elein.
Naiset tanssivat säikähdyksen ja väsymyksen, koko yhteisöllisen sisaruuden, jossa pyyhitään toistensa kyyneleet ja valetaan toivoa. Kauneutta on etsittävä muistojen puutarhasta, sillä sodan keskellä kukatkin itkevät.
* *
Esitys alkaa hitaasti. Liian hitaasti. Hämärällä näyttämöllä makaa nukkuvia hahmoja. Syntyy mielikuva kellariloukoista, pakopaikoista. Jokin häiritsevä ääni jatkuu ja jatkuu. Lopulta tulkitsen sen tulenkaltaiseksi kohinaksi ja rätinäksi. Aamun valjettua tuhot paljastuvat. Raunioituneita rakennuksia, hätäännystä, kaaosta. Tosiasiassa lavalla on vain muutamista nuhjaantuneista pahvilaatikoista ja rypistyneistä voimapaperiarkeista muodostunut kaupunki. Niin nerokasta! Ikkuna-aukot tuijottavat tyhjinä ankeaa näkymää, jonka katsoja näkee sielunsa silmin.
Tanssijoiden liikehdintä on saumatonta ja vaivattomasti etenevää. Liikesarjat kehkeytyvät ja purkautuvat luontevasti, vapaasti virraten. Vaikutelman takana on sitkeä harjoittelu ja harjaannus yhteiseen tekemiseen. Se, että tanssijat tuntevat toisensa ennestään, on auttanut heitä avaamaan itsensä rohkeammin tässä herkkyyttä, mutta koossa pysymistä vaativassa teoksessa.
Teoksen äänisuunnittelu on Karl Chueiri Hedingin. Se koostuu sekä äänimaisemista että musiikkikappaleista, joiden kulloinenkin sävy ja rytmi määrittelevät kohtausten tunnetilan. Erityisen puhuttelevia olivat herkät piano-osuudet sekä sielua myöten koskettavat sellon syvät soinnit.
Tanssija-koreografi Anastasia Krasnoshckokan tanssiteos Flowers also cry pohjautuu siis todellisiin tapahtumiin tanssijoitten tulkintoina. Teoksen kohtauksia on pohdittu yhdessä. Tarinat täydentyvät lopuksi katsojien mielissä, jolloin jokaiselle syntyy oma näkemyksensä siitä, mitä ihmiselle sodan keskellä voi tapahtua. Tanssiteoksen naiset uskovat henkiseen kasvuun, uusiin alkuihin ja jälleenrakentamiseen. Yhdessä tehden toivo ei sammu.
Ritva Alpola
Tanssivirtaa Tampereella -festivaali jatkuu 26.5.2024 asti. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Fyysistä komediaa ja absurdia draamaa – arviossa Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Fantasia
SIRKUS | Tanssiteatteri Hurjaruuthin 30-vuotisjuhlavuottaan viettävän talvisirkuksen uusi esitys on hauska, valloittava ja visuaalisesti ihastuttava.
Sorin Sirkuksen joulushow Verda tuo trooppista tunnelmaa kaamoksen keskelle
SIRKUS | Verdan vehreä, sademetsämäinen tunnelma ja sen eläimiä, heimolaisia ja kasveja muistuttavat esiintyjät kertovat yhteistyön voimasta, jota Sorin Sirkuksen joulushow huokuu.
KÖTT-kollektiivin Harp on hersyvä yhdistelmä runoutta, tanssia ja musiikkia sekä nykyesityksen vallattomuutta
TANSSI | Kulttuurihistorian naishahmoista innoittunut Harp liukuu ketterästi hahmosta, kielestä ja maailmasta toiseen.
Duettoteos inhimillisyydestä, ennakkoluuloista ja erilaisuudesta – arviossa Tanssiteatteri MD:n Aliveness
TANSSI | Tanssiteatteri MD:n sivuilla kuvaillaan, että Mari Rosendahlin nykytanssiteos Aliveness kahdelle tanssijalle ”hengittää, hengästyy ja hahmottaa itseään aina uudelleen”.
