Kuva: Håkan Larsson
SIRKUS | Teatterikesässä nähty Cirkus Cirkörin Tipping Point tutkii erilaisia rakenteita ja niiden tasapainoa. Mitä tapahtuu, jos jokin osa notkahtaa?
”Tipping Pointissa saattaa vain nauttia esiintyjien fyysisyydestä, mutta upota myös pohtimaan teoksen tasapainon ja muutoksen teemaa.”
Cirkus Cirkör: Tipping Point – Balancing in a time of change. Tampereen Teatterikesä, Sorin Sirkuksen maneesi, Tampere 9.8.2024.
Kymmenen vuotta sitten poikkesin Sorin Sirkuksessa. Peilin kautta näin vilauksen harjoitussalista, jossa pitkäraajainen nuori poika taipui käsittämättömään asentoon. Sorin Sirkuksen joulushow Poksissa (2014) poika nousi pienestä laatikosta ja ällistytti yleisön.
Yleisön sama häkeltynyt hiljaisuus, ällistys ja innostuneet aplodit täyttivät jälleen Sorin Sirkuksen, kun Kalle Pikkuharju palasi kotimaneesille Teatterikesässä ruotsalaisen Cirkus Cirkör -ryhmän Tipping Point -esityksessä. Pikkuharjun poikkeuksellinen notkeus ei ole kadonnut, mutta pituutta on tullut lisää ja kehonhallinta terästäytynyt äärimmäisen huolitelluksi ja hallituksi jokaisessa liikkeessä.
Tutulla maneesilla pitkästä aikaa esiintyminen oli kivaa ja kotoisaa, mutta myös tavallista jännittävämpää, koska paikalla oli paljon tuttuja, kertoi Pikkuharju ennen toista esitystä. Tipping Pointiin hän päätyi mukaan oman hakemuksensa kautta, kun teokseen etsittiin taiteilijoita. Oma urakka tässä teoksessa on hienoa päättää Tampereella. Tuleva lääkäri pitää taukoa opinnoistaan, ja keskittyy oman kehonsa huoltoon, sillä syksyllä maailmalla odottaa uusi sopimus ja uusi esitys.
Kalle Pikkuharju kannustaa nuoria uskomaan omiin unelmiinsa ja tavoitteisiinsa. Kuva: Håkan Larsson
Tipping Pointin on ohjannut espanjalaissyntyinen Alexander Weibel Weibel, jonka joku saattaa muistaa Cirkus Cirkörin Tampereen Teatterikesässäkin vierailleesta teoksesta Knitting Peace (ensi-ilta 2013, vierailu Tampereella samana vuonna). Vahvasta esiintyjästä on Circus Cirkörillä kuoriutunut myös kiinnostava ohjaaja.
Weibel Weibel kertoo, kuinka Tipping Point syntyi yhteistyönä ja erilaisten rakennelmaprototyyppien fyysisen testaamisen kautta. Taustalla oli teemoja, joita haluttiin tutkia, mutta sirkusteknisissä osuuksissa taiteilijoilla oli runsaasti vapautta tuoda esiin omia vahvuuksiaan. Teoksen esiintyjät olivat Weibel Weibelille uusia, ja suurin osa heistä ei tuntenut toisiaan entuudestaan. Muutama esiintyjä on ehtinyt myös vaihtua kantaesityksen jälkeen, joten ohjaajalla on riittänyt haasteita matkan varrella.
Weibel Weibeliä odottaa syksyllä uusi ohjaustyö, mutta hän haluaa myös itse esiintyä niin pitkään kuin se on mahdollista.
Teoksesta löytyy useita erilaisia trussi- ja putkirakennelmia, joiden kautta tasapainon ja muutoksen teemaa voidaan välittää. Kuva: Håkan Larsson
Tipping Pointin viittä sirkustaitelijaa ja yhtä muusikkoa voi nojautua penkkiin katsomaan ja nauttimaan teoksesta puhtaasti fyysisen osaamisen, tasapainon, aikataulutuksen ja rytmin ihailtavana taidonnäytteenä. Ryhmä toimii totuttuun sirkuksen tapaan luottavaisesti ja sujuvasti yhdessä, mutta jokainen saa myös oman tähtihetkensä.
Pikkuharju kääntää itsensä solmuun, ihan nurinperin. Sébastien Klink ja Morgane Stäheli tekevät herkän taidokkaan trapetsinumeron. Quentin Dubot yhdistää yllättävästi kiinalaisen tolpan ja upean oopperaäänensä. Teoksessa ensimmäistä kertaa on mukana Yuridia Ortega Fragoso, tanssija ja hiuksista roikkuja. On hämmentävää, kuinka tanssijan painopiste muuttuu, ja Fragoso on kuin sadun aineeton keiju pyöriessään ja leijuessaan ilmassa pelkästään hiuksistaan.
Isidor Abdelkader toimii Tampereella esityksen muusikkona teoksen säveltäjä Axel Fagerbergin sijasta. Lyömäsoittimiin pohjautuva musiikki ja äänimaailma soljuu ja tukee teosta, mutta onnistuneesti valloittaa siinä myös oman paikkansa. Erityisesti Abdelkader tuo teokseen huumoria ja rikkoo vakavaa pohjavirettä. Ja toki suomalaista yleisöä ilahduttaa oikeassa kohdassa sujuvasti lausuttu ”perkele”.
Tipping Point ei ole lineaarinen kertomus, mutta halutessaan esiintyjien taidon takaa saattaa raaputtaa esiin taitoa syvempiä teemoja. Ohjaaja Alexander Weibel Weibel tulee Teatterikesän mediatilaisuuteen monitahokas, jonkinlainen dodekaedri tai kuboktaedri kädessään. Sitä vääntelemällä on helpompi puhua myös esityksestä.
Alexander Weibel Weibel on kiinnostava ohjaaja, joka nauttii myös itse vielä esiintymisestä. Kuva: Merja Koskiniemi
Teoksessa metalliputkista, trusseista (ristikkopalkeista), metallilangoista ja sirkusvälineistä on rakennettu erilaisia rakennelmia. Niissä liikkuminen ja niiden käyttäminen osana teosta vaatii tasapainoa ja tasapainotusta kuten kaikki elämässämme. Jos yksi osa notkahtaa, mitä tapahtuu? Missä kohtaa kaikki romahtaa? Tipping Point haluaa myös kysyä, mikä pitää yhteiskuntiamme ja demokratioitamme tasapainossa?
Lähestyvän syksyn yön pimeydessä mietin, millaisessa tasapainossa oman elämäni rakenteet ovat. Keskustelu oman nuoren aikuisen kanssa näyttää, kuinka jollakin jossakin yksi hetki voi ratkaisevasti muuttaa tasapainoa ja millaisia ponnistuksia uuden tasapainon löytäminen vaatii. Kuinka tärkeää on, että vieressä on henkilöitä tukemassa tasapainon löytämistä, kuten Tipping Pointin viimeisessä Morgane Stähelin kiipeämiskohtauksessa.
Sébastien Klink and Morgane Stäheli korkealla, tasapainossa. Kuva: Håkan Larsson
Ja ihan lopuksi ajattelen pelon voittamista, kipua ja halua oppia. Korkeita paikkoja, erikoiseen suuntaan vääntynyttä kehoa ja hiuksia. Ajattelen ihmisten kykyä löytää uusi tasapaino, aina uudelleen.
Merja Koskiniemi
Kirjoittaja on tanssipedagogi, nykyinen Sorin Sirkuksen rehtori, jolla ei ole tässä jutussa oleviin henkilöihin opetuksellista ja kollegiaalista suhdetta. Kalle Pikkuharju on opiskellut Sorin Sirkuksessa ennen kirjoittajan rehtorikautta.
* *
Cirkus Cirkör: Tipping Point – Balancing in a time of change
- Ohjaus Alexander Weibel Weibel
- Esiintyjät Sébastien Klink – Duo Trapeze, Tensegrity Elements, Morgane Stäheli – Duo Trapeze, Tensegrity Elements, Aerial Rope, Quentin Dubot – Chinese Pole, Vocals, Yuridia Ortega Fragoso – Hair Suspension, Dance, Kalle Pikkuharju – Contortion, Foot Juggling, Isidor Abdelkader – Percussion
- Lavastus ja pukusuunnittelu Saara Ahola
- Sävellys Axel Fagerberg
- Riggausten suunnittelu Erik Berkey
- Valosuunnittelu Patrik Bogårdh
- Dramaturgi Marie Persson Hedenius
- Apulaisohjaaja Mirja Jauhiainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Fyysistä komediaa ja absurdia draamaa – arviossa Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Fantasia
SIRKUS | Tanssiteatteri Hurjaruuthin 30-vuotisjuhlavuottaan viettävän talvisirkuksen uusi esitys on hauska, valloittava ja visuaalisesti ihastuttava.
Sorin Sirkuksen joulushow Verda tuo trooppista tunnelmaa kaamoksen keskelle
SIRKUS | Verdan vehreä, sademetsämäinen tunnelma ja sen eläimiä, heimolaisia ja kasveja muistuttavat esiintyjät kertovat yhteistyön voimasta, jota Sorin Sirkuksen joulushow huokuu.
KÖTT-kollektiivin Harp on hersyvä yhdistelmä runoutta, tanssia ja musiikkia sekä nykyesityksen vallattomuutta
TANSSI | Kulttuurihistorian naishahmoista innoittunut Harp liukuu ketterästi hahmosta, kielestä ja maailmasta toiseen.
Duettoteos inhimillisyydestä, ennakkoluuloista ja erilaisuudesta – arviossa Tanssiteatteri MD:n Aliveness
TANSSI | Tanssiteatteri MD:n sivuilla kuvaillaan, että Mari Rosendahlin nykytanssiteos Aliveness kahdelle tanssijalle ”hengittää, hengästyy ja hahmottaa itseään aina uudelleen”.
