Tutkittua tietoa ja pyöräilymuistoja – arviossa Tiitu Takalon ja Tiina Männistö-Funkin Polkimilla

Kuvat: Kimmo Ylönen. Piirrokset: Tiitu Takalo.

Olipa kerran ihan tavallisessa kierteisgalaksissa kaukaa katsoen siniseltä näyttävä planeetta. Olosuhteiltaan edullisen kappaleen pinnalle sikisi suuri määrä erilaista elämää. Planeetta kiersi aurinkoaan ja elämä kehittyi. Yksi apina alkoi astua kahdella jalalla. Kätevä kädellinen keksi pyörän. Vauhti kiihtyi.

Yhdistämällä kaksi peräkkäin asetettua pyörää samaan runkoon saatiin aikaan hieman ratsueläintä muistuttava rakenne, jonka selkään kädellinen saattoi nousta. Mekaaninen humma rullasi alamäkeen ja omin jaloin potkimalla pääsi etenemään myös vastaiseen. Vauraamman väen parissa sai alkunsa suoranainen villitys. Häkkyrään liitettiin polkimet ja lopulta oivallettiin johtaa jalkojen tuottama voima ketjun avulla takapyörään. Maailman suosituin kulkuväline, polkupyörä oli perusosiltaan valmis.

Vielä samalla vuosisadalla nostettiin pyörien päälle taas uusi keksintö, polttomoottori. Se pani pyörät pyörimään vieläkin vinhempaa vauhtia ja jaksoi vääntää eteenpäin paljon raskaampia kuormia. Tämä sopi hyvin tehokkuutta ja vauhtia arvostavalle kädelliselle, joka viimeistään näihin aikoihin sai yliotteen planeetan muista asukkaista ja touhotti menemään sokeasti omaan erinomaisuuteensa uskoen.

Uutuuskirjassa Polkimilla – nyt, ennen ja tulevaisuudessa (Suuri Kurpitsa, 2023) historiantutkija Tiina Männistö-Funk ja sarjakuvantekijä Tiitu Takalo kirjoittavat polkupyörästä ja pyöräilystä. Sivuilla siirrytään sujuvasti yksilön tasolta yhteiskunnan isoon kuvaan. Suureen rooliin nousee myös auto. Kaikkialla yleinen moottoriajoneuvo on omin voimin liikkumaan laitettavan polkupyörän luonnollinen vastapari. Auto on suurempi, nopeampi ja kovempi. Se tarvitsee enemmän tilaa liikkumiseen ja ottaa enemmän tilaa myös seisoessaan paikallaan.

Polkimilla, Tiina Männistö-Funk ja Tiitu Takalo.

Jumalten oikut tai kosmiset lainalaisuudet eivät pakottaneet itsensä ihmiseksi nimennyttä kädellistä päällystämään lähempää katsoen myös vihreäksi osoittautunutta planeettaa asfaltin alle. Ihminen tekee itse päätökset, joiden seurauksena jopa omat pesät pitää purkaa, että saadaan tilaa peltilehmien laiduntaa.

Kirja kuvittaa polkupyörän ja auton rinnakkain etenevää historiaa ja avaa kehityskulkuja, joiden vuoksi maailma nyt näyttää miltä näyttää. Teos taustoittaa prosesseja, joiden seurauksena auto otti ylivallan ja tuuppasi pyöräilijät penkalle. Puhutaan muun muassa tilasta, luokka-asemasta ja sukupuolesta. Kirja on nippelitiedosta riemastuttavan rikas. Jonkin verran on myös toistoa ja oppimateriaalin makua.

Polkupyörä vs. Auto.

Tutkittu tieto tarkentuu Suomeen ja erityisesti Turkuun. Tiina Männistö-Funk on käynyt läpi valtavan määrän valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä ja selvittänyt pyöräilijöiden osuutta Turun ruutukaava-alueen liikenteessä. Hän merkitsi kaikki kuvissa näkyvät ajoneuvot ja tiellä liikkujat erivärisillä pisteillä karttalehdille. Karttoja on liitetty kirjan loppuun. Informaation lisäksi kuvat tarjoavat kiehtovan näköalan tutkijan työhön. Ainakin tässä tapauksessa tieteen tekeminen on vaatinut ihan yhtä lujia istumalihaksia kuin työlääksi tiedetty sarjakuvan piirtäminen.

Kirja on jaettu selkeästi lukuihin. Tutkittu historiallinen tieto esitetään vanhojen valokuvien sävyyn väritetyissä ruuduissa. Henkilökohtaisia kokemuksia sisältävät osuudet hehkuvat raikkaita värejä. Ruuduissa on paljon vihreää. Tämän kirjan sivuilla hymyilevän pyöräilijän yllä paistaa aina aurinko.

Henkilökohtainen tarinointi lähtee liikkeelle Tampereen Hervannasta. Pieni Tiitu Takalo ottaa keväisellä raitilla kolhuja vastaan pyöräilyn alkeita opetellessaan. Myöhemmin, taitojen kasvaessa lapsi uskaltaa ylittää jopa pelottavan kanjonin sillan. Yhdessä luvussa päästään viettämään hieno tuokio kesän ja polkupyörän mahdollistamasta vapaudesta nauttivien nuorten seurassa.

Tiitu Takalon selkeä viiva kuvittaa tutkittua tietoa hienosti. Yksityiskohdat on tarkkaan toteutettu. Kaupunkinäkymät ovat tunnistettavia ja kulmat taloissa suoria. Rakennukset ja automallit kytkevät ruudut heti oikeaan aikaan. Takalo piirtää jouhevasti myös kirjan kahdesta ympyrästä ja kolmioista koostuvan päähenkilön, polkupyörän. Ihmisen kuvissa pistesilmät ja viivasuut taipuvat ilmeikkäiksi kasvoiksi.

Tiina ja Tiitu näkyvät kuvissa. Henkilökohtainen ja historiallinen nivoutuvat yhteen, kun polkimilla viihtyvä työpari rullailee Aurajoen varressa kirjan teemoista keskustellen. Berliinissä tekijät ottavat osaa mielenosoitukseen, jossa parisataatuhatta pyöräilijää valtaa moottoritien. Normaalioloissa vain autoille varattuun tunneliin ajamisesta koettu riemu todella tarttuu lukijaan.

Tervetuloa tulevaisuutta tekemään.

Viimeisessä luvussa kaksikko hahmottelee tulevaisuuden kaupunkia ja ainakin minä koen rivien ja ruutujen välissä tulleeni haastetuksi mukaan. Kirja auttaa asettamaan nenälle erikoiset ajolasit joiden läpi liikenteen ja liikkumisen kysymykset saavat uusia sävyjä.

Polkimilla on tarkoin mietitty ja huolella toteutettu kirja, joka toivottavasti löytää lukijoita muualtakin, kun yhteiskunnalisesti aktiivisten aktiivipyöräilijöiden joukosta.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua