Sateentekemisen pilvilinna romahtaa loputtomaan hiekkamyrskyyn – arviossa Eeva Meltion Hiekka

Kuvat: Kraft Ink

Helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja ja graafikko Eeva Meltio julkaisi debyyttisarjakuva-albuminsa Pedot vuonna 2015 Asema kustannuksen kautta. Nyt Meltio sukeltaa 1930-luvun Yhdysvaltain keskilännen kymmenen vuotta kestäneeseen kuivuuskauteen Dust Bowliin hiekkamyrskyineen ja niistä aiheutuneeseen ahdinkoon.

Hiekan (Kraft Ink, 2024) keskiössä on nykyihmisen silmin huuhaalta vaikuttava sateentekemisen perinne ja nuoren tytön Oliven (tai Ollien) kasvutarina aikakauden keskellä, tytöltä tai naiselta odotettuine roolipaineineen aikana, jolloin kaikilla on vaikeaa eikä ennen elämää määrittänyt maanviljelys enää elätä.

Aikakauden myllerrys saa tarinassa alkunsa sateentekijän vierailusta, vaikkei se itse kuivuutta aiheutakaan. Ollien perheelle mikään ei kuitenkaan ole sen jälkeen entisensä. Ollien elämä naiseksi syntyneenä mekaanisesti lahjakkaana ja ”vääristä asioista” kiinnostuneena ihmisenä ilman tragedian hajottaman perheen tukea on raskasta. Yhteiskunnan koodin mukaan pitäisi tavata se oikea, rakentaa koti ja synnyttää lapsia, eikä toteuttaa omia toiveitaan tai vastata oman menneisyyden kysymyksiin. Paine ajaa Ollien uudestaan sateentekijän pakeille ja lisää haaveita katoaa hiekkamyrskyn peittoon.

Kuivuuskauden aiheuttama puute ja rakennemuutos on ilmastonmuutoksen myötä entistäkin ajankohtaisempi aihe, ja Hiekassa Meltio kuvaa kohta sadan vuoden takaista murrosta hienosti ihmisten arkisen selviytymisen kautta. Uusia alkuja löytyy ja oma paikkakin ehkä, mutta isompien haasteiden kohdalla yksi ihminen ei voi luoda ihmeitä, vain tehdä parhaansa ja sinnitellä.

* *

Ensimmäiseksi Hiekassa ihastuttaa sen ulkoasu. Öljynporaustornin mustaama hiekanruskea maisema kannen karkeakankaisine pintoineen luo heti wau-efektin. Traagisesti alkava ja vaikeamman kautta käyvä selviytyjän tarina saa hienot puitteet kulmikkaan suippoposkisista hahmoista ja pelkistetyn harmaanruskeista sävyistä. Erilaiset vippaskonstit ja huuhaa-uskomukset eivät ratkaise kaikkia ongelmia sen paremmin kuin kehittyvä tiedekään. Aikakauden niukkuus näkyy.

Ajankuva on hienosti ja yksityiskohtaisesti toteutettu. Taiton kiireetön rauha antaa teemaan sopivasti tilaa avaralle hiekkaiselle tasangolle ja loputtomien öljyrekkojen nostattamalle pölypilvelle. Ollien ajattoman tuntuinen kasvutarina tempaa mukaansa ja pitää otteessaan alusta loppuun. Hiekka on yksi kuluvan vuoden komeimpia kotimaisia sarjakuvakokonaisuuksia.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua