Carl Barksin joulutarinoiden toiseen osaan on koottu vuosina 1950–1957 julkaistuja ankkatarinoita

Ankanpojat pähkäilevät joululahjatoiveitaan.

Egmontin julkaiseman Carl Barksin joulutarinat -kirjasarjan toisessa osassa jutut ovat hieman aiempaa laimeampia.

Ehkä mestari ei ollut parhaimmassa jouluvireessä vuosina 1950–1957, vaikka toisaalta kokoelmasta löytyy pari hänen kaikkien aikojen parasta tarinaansa.

Käännöksiä on hieman rukattu, ja jotkin muutoksista ovat enemmän, jotkut taas vähemmän onnistuneita. Hyvä käännös ei ole vain sanavalintoja, vaan kyse on myös tavasta sanoa sekä rytmistä. On kuitenkin makuasia onko vanha vai uusi käännös parempi.

Edellisen kokoelman (Carl Barksin joulutarinat 1945–1949) arvostelun voi lukea täällä.

Uusi painos vs. vuoden 2008 painos. Tavalla sanoa on merkitystä.

Koettakaa arvata!

Kokoelma alkaa yhdellä Carl Barksin lempeimmistä ja hyväsydämisimmistä joulutarinoista. Kertomuksessa Koettakaa arvata! (You Can’t Guess, 1950) Aku asettaa Tupun, Hupun ja Lupun joululahjatoiveen ehdoksi, että heidän pitää ensin arvata mitä hän itse tahtoo joululahjaksi. Pojat pähkäilevät ja kysyvät apua Roope-sedältä, Iinekseltä ja Mummo Ankalta, ja sotkeentuupa Hannukin matkan varrella soppaan.

Akua kuskataan niin ajatustenlukijalla kuin hypnotisoijallakin. Kerronta rullaa jouhevasti ja loogisesti runsaista juonenkäänteistä huolimatta. Akun ja poikien ankeahkolta näyttänyt joulu muuttuu yllättäväksi sukujuhlaksi, kun jokainen saa lahjoja enemmän kuin osasi unelmoidakaan.

Rytmillä on väliä. Vuoden 2008 painoksen versio ja sen alla uusi versio.

Tyhjälän joulu

Barks ei ollut pelkkä hauskuuttaja, vaan halusi myös ottaa kantaa yhteiskunnan ongelmiin, useimmiten köyhyyteen. Tyhjälän joulussa (A Christmas for Shacktown, 1952) riittää käänteitä. Roope-sedältä pummataan rahaa hyväntekeväisyyteen, välistä kerjätään kadulla, Hannu auttaa Akua varainkeruussa ja Roopen rahat rojahtavat syvään kuiluun.

Tarina on rakennettu erittäin toimivaksi tarinan alussa esitetyillä pienillä yksityiskohdilla, jotka lopussa muuttavat kertomuksen suuntaa. Hyödytön leikkijuna sekä Hannulta saatu kymmensenttinen nousevat ratkaisevaan asemaan, kun Tyhjälän lapsille järjestetään ikimuistoista joulujuhlaa.

Hannun tuuri on uskomaton.

Joulukalkkuna-arpajaiset

Kaikki tietävät, ettei Hannua voi päihittää hyvässä onnessa, mutta Aku haluaa silti yrittää. Kyllähän me tiedämme miten siinä käy.

Joulukalkkuna-arpajaiset-tarinassa (Gladstone’s Usual Very Good Year, 1952) Arpajaisiin jos toisiinkin osallistutaan ja vilunkipeliä harrastetaan, ja lopulta Aku päätyy järjestämään omat arpajaisensa, joiden ainoa osallistuja hänen itsensä lisäksi on Hannu. Akun karvaat tappiot kääntyvät lopulta suloiseksi voitoksi, ja laiska onnenpoika Hannu saa kuin saakin nokalleen.

Lahjakameli tuottaa Akulle päänvaivaa ja tunnontuskia.

Kameli joululahjaksi

Ankanpojat kuvataan tarinasta riippuen joko pikkuvanhoina älykköinä tai naiiveina lapsukaisina. Kameli joululahjaksi (The Hammy Camel, 1954) kuuluu jälkimmäiseen kastiin. Ankanpojat päättävät hankkia sedälleen joululahjaksi kamelin, ymmärtämättä että sellaisen pitäminen maksaa rahaa ja vaivaa.

Tarina suhtautuu 1950-lukulaisen naiivisti uraanin etsimiseen ja säteilyyn sekä eläimen suihkutteluun pimeässä hohtavalla maalilla. Mutta pelkkää limsaa juovaa kameli on lystikäs.

Ankat läsähtävät Tabu Yaman saarelle.

Joulu Etelämerellä

Kirjan päättää yksi allekirjoittaneen omista suosikkitarinoista, Joulu Etelämerellä (The Black Pearls of Tabu Yama, 1957). Vetävästi kirjoitetussa tarinassa Aku esitetään poikkeuksellisesti sankarillisena toimijana, eikä hömelönä pelkurina.

Roope-setä on päättänyt kartuttaa omaisuuttaan mustilla helmillä, joita löytyy Tabu Yaman tulivuorisaarelta. Ankanpoikien suurin huoli on, että he joutuvat viettämään joulun etelämeren saarella ilman lunta, ruuhkia ja lahjoja. Seikkailu saa kohtalokkaan käänteen, kun virtaus imaisee retkikunnan veneen ja tulppaa sen synkän luolan suuaukolle. Ankat aloittavat pelastusoperaation, jossa tarvitaan nokkeluutta, rohkeutta ja Sudenpentujen käsikirjaa. Vastoinkäymisistä huolimatta tarina etenee positiivisessa sävyssä. Ei niin huonoa etteikö aina jotain hyvääkin.

Tästä samaisesta kokoelmakirjasta löytyy myös vuonna 1955 ilmestynyt rinnakkaistarina, Joulu sukellusveneessä (Search for the Cuspidoria), jossa sama idea on esitetty sukellusvene-versiona.

Petri Hänninen, teksti ja kuvat

Kokoelman sisällysluettelo.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua