Värikäs ja visionäärinen palapeli – arviossa Orchestra Nazionale Della Lunan Selene’s View

Kuva: BMC Records

Orchestra Nazionale Della Luna on kosketinsoittaja Kari Ikosen ja saksofonisti-huilisti Manuel Hermian perustama kvartetti, jonka musiikki pureutuu sen hassusta italiankielisestä nimestä (”Kuun kansallinen orkesteri”) huolimatta Maan asioihin.

Kvartetin muodostavat suomalaisen Ikosen ja belgialaisen Hermian lisäksi samoin belgialainen rumpali Teun Verbruggen sekä ranskalainen basisti Sébastien Boisseau. Toden totta, kyllä kvartetti hyvin maan pinnalla pysyy, eikä vähiten sen takia, että se ottaa kantaa musiikissaan moniin maan päällä tapahtuviin ongelmiin. Mutta jos luulee, että kokoonpano on tavallinen jazzkvartetti, erehtyy. Nyt kuullaan jotain aivan erilaista – ja erityistä.

Soittajien juuret ovat toki jazzin perinteissä mutta soitto tapahtuu modernilla, omaleimaisella ja sähäkällä otteella, ja yhtye on teoksissaan avoin nykyajan globaaleille ilmiöille. Kekseliäät musiikilliset ratkaisut ovat tärkeä osa ilmaisua, jossa taivaskaan ei ole rajana. Musiikki on – tosiaan – kuin toiselta planeetalta. Jos ja kun kuuntelee monia nykyjazzin hyvin ilmeikkäitäkin esittäjiä, vertailukohtia on mahdoton nimetä.

Orchestra Nazionale Della Luna ottaa vahvasti kantaa musiikillaan. Jos yhtyeen edellinen albumi There’s Still Life On Earth (BMC Records, 2020) oli kannanotto maapallon ekologisiin kriiseihin, uusi albumi Selene’s View (BMC Recods, 2024) kyseenalaistaa uudet teknologiat ja tekoälyn, joiden tulo aiheuttaa harmaita hiuksia, myös muusikoille ja eritoten säveltäjille. Miten suhtaudutaan esimerkiksi teknologian avulla toteutettuihin sävellyksiin ja improvisaatioihin, ja kenelle tekijäoikeudet kuuluvat?

* *

Keitä ovat Kuun orkesterin muusikot?

Pianistina ja sooloprojekteistaan sekä useista kokoonpanoista tunnettu Kari Ikonen rakastaa myös elektroniikkaa ja sähköisiä soundeja. Tässä kokoonpanossa hän saa toteuttaa äänellisiä visioitaan mielin määrin. Häntä on tituleerattu myös yhdeksi eurooppalaisen jazzin ja improvisaatiomusiikin avainhahmoista.

Manuel Hermia tunnetaan hyvin Euroopan soittolavoilla, muun muassa Suomessakin esiintyneestä triosta Darrifourcq – Hermia – Ceccaldi. Hermia tuntee hyvin intialaisen ja arabimusiikin, ja niitä sävyjä kuuluu myös Orchestra Nazionale Della Lunan musiikissa. Ikosen ja Hermian ilmaisua tukevat ilmeikkäästi Sébastien Boisseaun ja Teun Verbruggenin intensiivinen rytmiryhmä. Yhdistelmä on kokonaisuudessaan poikkeuksellinen luovuuden pirtti, josta kuulija voi ammentaa oman tulkintansa.

* *

Yleensä kuuntelen musiikkia hakematta sen enempää tulkintoja tietoisesti; kuvat syntyvät päässäni sitä mukaa, kun soitto etenee, ikään kuin kuuntelisin elokuvaan kirjoitettua musiikkia. Ensimmäisellä kuuntelukerralla näinkin monenlaisten kohtausten vaihtuvan. Sitten luin tekstejä.

Ikosen ja Hermian kirjoittamassa kansitekstissä on oleellisia selityksiä, jotka selkeyttivät, ja kuvamaailmani muuttui. Tekstit paljastavat muusikoiden innoittajia ja lähtökohtia, jotka voi ottaa huomioon kuuntelun yhteydessä. Merkittäviä kannanottoja paljastuu, ja ne haluan osittain sanallistaa lukijoille.

* *

Albumin parittomat teokset ovat Ikosen ja parilliset Hermian käsialaa.

Avausraita Fragmentos del Silencio (suom. Hiljaisuuden sirpaleita) on melko sirpaleinen teos. Kappale rakentuu erilaisista katkelmista, jotka Ikonen kirjoitti vanha tango Silencio innoittajanaan. Argentiinalaisen tangon suurimpiin tulkitsijoihin kuuluvan Carlos Gardelin klassikkotangon teksti kertoo sodassa poikansa menettäneiden äitien tuskasta yön hiljaisuudesta.

Data Lake viittaa 1800-luvulla eläneen ranskalaisen Alphonse de Lamartinen kuuluisaan runoon. Tekoäly yhdistettynä sosiaalisiin verkostoihin on globaalista. Systeemi tuottaa valtavan määrän digitaalista tietoa meistä jokaisesta, emmekä voi paeta sitä todellisuutta.

Puolalaisen kaupungin mukaan nimetty Bialystok ottaa kantaa EU-politiikkaan. Kaupunki sai EU:lta tukea pyöräteiden rakentamiseen, mutta kun tuki saatiin, väylä rakennettiinkin autoille.

Doubt Factory pureutuu sosiaalisen median maailmanlaajuiseen olemassaoloon ja siihen, millainen poliittinen ja taloudellinen valta-asema somella on. Samalla kun sen kautta saadaan paljon asiallista tietoa, joudutaan myös valheiden uhriksi.

Conflictuous tarkoittanee ”ristiriitaista”. Sana kuvaa ihmiskunnan valtavien ongelmien monimutkaisuutta maan päällä.

Transience ilmentää sitä, että mikään ei ole pysyvää.

Kompelo kuulostaa suomalaiselta. Sen teemassa jokainen sointu sisältää yhden nuotin edellisestä luoden hieman tonaalisemman tunnelman.

Overexploited viittaa siihen, että planeettamme on yliriistetty, eikä tätä ilmiötä päästä pakoon.

Albumin viimeinen kappale, E-peli on lystikäs sanaleikki. E viittaa säveleen ja peli on peliä. Epeli on selvää suomea ja tarkoittaa vintiötä, veijaria ja vekkulia tyyppiä tai jopa keikistelijää.

Selene’s View -albumin kuuntelu on intensiivistä ja visuaalista, kaikin puolin haasteellista. Siirryttäessä tunnelmasta toiseen äänimaailman osaset vaihtuvat värikkäästi. Albumi on kokonaisuudessaan kuin visionäärien suunnittelema ja toteuttama palapeli, näppärä ja nerokas. On hauska bongailla mitä eksoottisimpia ääniä, improvisaatioita ja yhteen hiileen puhaltamista. Mitään vastaavaa en ole aikaisemmin kuullut.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua