Kuvat: Universal
LEVYT | Popmelodioiden vanhaa mestaria on paha mennä täysin lyttäämäänkään, ihan jo keski-ikäisten faniensa vuoksi. Heille tulee paha mieli.
”Stingin ahdistus maailmanmenosta on niin unettavaa ja juustoista, että raaka suomalainen ei pysty samastumaan.”
No, koska hän on Sting.
70-vuotiaan Stingin uusin albumi The Bridge julkaistiin marraskuun puolivälissä. Se on saanut maailmalla ymmärtäväiset, mutta loppujen lopuksi melko maltilliset kiitokset.
Popmelodioiden vanhaa mestaria on paha mennä täysin lyttäämäänkään, ihan jo keski-ikäisten faniensa vuoksi. Heille tulee paha mieli.
* *
Olisin halunnut pitää levystä. Siihen on kuulemma hyvät mahdollisuudet kuuntelemalla sitä aina vain uudelleen ja uudelleen. Lopulta ymmärtäisi, miten hieno jazzilla ja folkmusiikilla kuorrutettu pop-albumi se on.
En tiedä, onko minulla riittävästi aikaa sitä varten. Myös valko- tai punaviiniä pitäisi olla tarjolla nykyistä enemmän.
The Bridgestä on sanottu maailmalla ihmeen hienoja asioita. Vesi on kuulemma upeaa symboliikkaa vähän kaikelle, ja silta se vasta hieno symboli onkin.
Stingiä ahdistavat niin henkilökohtaiset menetykset, pandemia kuin muu maailmanmyllerrys, ja meidän kaikkien pitää nyt rakentaa siltoja.
Stingin ahdistus maailmanmenosta on valitettavasti niin unettavaa ja juustoista, että raaka suomalainen ei pysty samastumaan.
Avauskappale Rushing Water ei sentään ole ihan joutava, mutta se onkin kuin vanhaa Policea. Se on jopa rokahtava.
If It’s Love olisi mainio kappale hississä matkalla mukaville ostoksille vähän parempaan tavarataloon Lontoossa. Tulisi kepeä ostosmieli vislauksineen.
For Her Love on niin piinallinen toisinto Stingin loistavasta kappaleesta Shape of My Heart, että on vaikea ymmärtää, miksi mies kirjoittaa vaivaannuttavia kunnianosoituksia omalle musiikilleen.
The Book of Numbers ja Loving You on nekin kuultu jo moneen kertaan Stingin levyiltä ja paljon parempina versioina. Kyllä, ihan täydellistä laulamista ja soittamista viihteen nimissä, mutta ei enää riitä vuonna 2021. Loving You -kappaleen sanoitusta mustasukkaisuudesta on kehuttu, mutta voisi sen syövyttävän tunteen tuoreemminkin ilmaista. Loppuosan kansanlaulumaiset stoorit ovat nekin varmasti hienoa musiikkia sanoituksineen, mutta kun ei pääse sisään niiden upeuteen, niin ei pääse.
Aivan kamala tunne vanhalle fanille, kun toivoo levyn vain loppuvan – ja deluxe-painoksessa on vielä kolme bonuskappaletta, huh.
Deluxe-levyn päättää The Dock of the Bay, jonka Sting versioi aivan turhaan. Otis Redding teki sen aikoinaan paremmin kuin kukaan.
Ai niin, piti sanoa jotakin nättiäkin. Sting laulaa uudella levyllään tosi hyvin ja on palkannut messiin taas erittäin soittotaitoisia tuttuja kavereita, kuten Branford Marsalisin ja Dominic Millerin.
Heli Mustonen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Salaliitto ja Avaruusasema ovat edelleen värikkäitä ja yllätyksekkäitä mutta nyt myös hallitumpia
LEVYT | Kaksi persoonallista poprockia ja progea omiin suuntiinsa venyttelevää yhtyettä eivät jämähdä toistamaan vanhaa kaavaa.
Kävellen polkuja maalataan – arviossa Antti Aution Tie on maalattu maahan
LEVYT | Eeppisen tunteikasta poprockia taituroivan Antti Aution viides levy kannustaa haahuilemaan ja tutkimaan rohkeasti uusia teitä.
Maustetytöt pienieleisen hitikkäästi – arviossa Itken jos mua huvittaa
LEVYT | Kurjuuden glamourista melankolisen tarttuvaa indiepoppia tahkoava Maustetytöt julkaisee jo neljännen albuminsa.
Anna Inginmaa sukeltaa poppiin elokuvallisen jazzahtavasti – arviossa Yhdeksän elämää
LEVYT | Yhdeksän elämää -albumin kappaleet matkaavat tumman elokuvallisesti laulajakeskeisen jatsahtavan popin maailmoissa.