Kuvat: Universal
LEVYT | Popmelodioiden vanhaa mestaria on paha mennä täysin lyttäämäänkään, ihan jo keski-ikäisten faniensa vuoksi. Heille tulee paha mieli.
”Stingin ahdistus maailmanmenosta on niin unettavaa ja juustoista, että raaka suomalainen ei pysty samastumaan.”
No, koska hän on Sting.
70-vuotiaan Stingin uusin albumi The Bridge julkaistiin marraskuun puolivälissä. Se on saanut maailmalla ymmärtäväiset, mutta loppujen lopuksi melko maltilliset kiitokset.
Popmelodioiden vanhaa mestaria on paha mennä täysin lyttäämäänkään, ihan jo keski-ikäisten faniensa vuoksi. Heille tulee paha mieli.
* *
Olisin halunnut pitää levystä. Siihen on kuulemma hyvät mahdollisuudet kuuntelemalla sitä aina vain uudelleen ja uudelleen. Lopulta ymmärtäisi, miten hieno jazzilla ja folkmusiikilla kuorrutettu pop-albumi se on.
En tiedä, onko minulla riittävästi aikaa sitä varten. Myös valko- tai punaviiniä pitäisi olla tarjolla nykyistä enemmän.
The Bridgestä on sanottu maailmalla ihmeen hienoja asioita. Vesi on kuulemma upeaa symboliikkaa vähän kaikelle, ja silta se vasta hieno symboli onkin.
Stingiä ahdistavat niin henkilökohtaiset menetykset, pandemia kuin muu maailmanmyllerrys, ja meidän kaikkien pitää nyt rakentaa siltoja.
Stingin ahdistus maailmanmenosta on valitettavasti niin unettavaa ja juustoista, että raaka suomalainen ei pysty samastumaan.
Avauskappale Rushing Water ei sentään ole ihan joutava, mutta se onkin kuin vanhaa Policea. Se on jopa rokahtava.
If It’s Love olisi mainio kappale hississä matkalla mukaville ostoksille vähän parempaan tavarataloon Lontoossa. Tulisi kepeä ostosmieli vislauksineen.
For Her Love on niin piinallinen toisinto Stingin loistavasta kappaleesta Shape of My Heart, että on vaikea ymmärtää, miksi mies kirjoittaa vaivaannuttavia kunnianosoituksia omalle musiikilleen.
The Book of Numbers ja Loving You on nekin kuultu jo moneen kertaan Stingin levyiltä ja paljon parempina versioina. Kyllä, ihan täydellistä laulamista ja soittamista viihteen nimissä, mutta ei enää riitä vuonna 2021. Loving You -kappaleen sanoitusta mustasukkaisuudesta on kehuttu, mutta voisi sen syövyttävän tunteen tuoreemminkin ilmaista. Loppuosan kansanlaulumaiset stoorit ovat nekin varmasti hienoa musiikkia sanoituksineen, mutta kun ei pääse sisään niiden upeuteen, niin ei pääse.
Aivan kamala tunne vanhalle fanille, kun toivoo levyn vain loppuvan – ja deluxe-painoksessa on vielä kolme bonuskappaletta, huh.
Deluxe-levyn päättää The Dock of the Bay, jonka Sting versioi aivan turhaan. Otis Redding teki sen aikoinaan paremmin kuin kukaan.
Ai niin, piti sanoa jotakin nättiäkin. Sting laulaa uudella levyllään tosi hyvin ja on palkannut messiin taas erittäin soittotaitoisia tuttuja kavereita, kuten Branford Marsalisin ja Dominic Millerin.
Heli Mustonen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.