Kuvat: Universal
LEVYT | Popmelodioiden vanhaa mestaria on paha mennä täysin lyttäämäänkään, ihan jo keski-ikäisten faniensa vuoksi. Heille tulee paha mieli.
”Stingin ahdistus maailmanmenosta on niin unettavaa ja juustoista, että raaka suomalainen ei pysty samastumaan.”
No, koska hän on Sting.
70-vuotiaan Stingin uusin albumi The Bridge julkaistiin marraskuun puolivälissä. Se on saanut maailmalla ymmärtäväiset, mutta loppujen lopuksi melko maltilliset kiitokset.
Popmelodioiden vanhaa mestaria on paha mennä täysin lyttäämäänkään, ihan jo keski-ikäisten faniensa vuoksi. Heille tulee paha mieli.
* *
Olisin halunnut pitää levystä. Siihen on kuulemma hyvät mahdollisuudet kuuntelemalla sitä aina vain uudelleen ja uudelleen. Lopulta ymmärtäisi, miten hieno jazzilla ja folkmusiikilla kuorrutettu pop-albumi se on.
En tiedä, onko minulla riittävästi aikaa sitä varten. Myös valko- tai punaviiniä pitäisi olla tarjolla nykyistä enemmän.
The Bridgestä on sanottu maailmalla ihmeen hienoja asioita. Vesi on kuulemma upeaa symboliikkaa vähän kaikelle, ja silta se vasta hieno symboli onkin.
Stingiä ahdistavat niin henkilökohtaiset menetykset, pandemia kuin muu maailmanmyllerrys, ja meidän kaikkien pitää nyt rakentaa siltoja.
Stingin ahdistus maailmanmenosta on valitettavasti niin unettavaa ja juustoista, että raaka suomalainen ei pysty samastumaan.
Avauskappale Rushing Water ei sentään ole ihan joutava, mutta se onkin kuin vanhaa Policea. Se on jopa rokahtava.
If It’s Love olisi mainio kappale hississä matkalla mukaville ostoksille vähän parempaan tavarataloon Lontoossa. Tulisi kepeä ostosmieli vislauksineen.
For Her Love on niin piinallinen toisinto Stingin loistavasta kappaleesta Shape of My Heart, että on vaikea ymmärtää, miksi mies kirjoittaa vaivaannuttavia kunnianosoituksia omalle musiikilleen.
The Book of Numbers ja Loving You on nekin kuultu jo moneen kertaan Stingin levyiltä ja paljon parempina versioina. Kyllä, ihan täydellistä laulamista ja soittamista viihteen nimissä, mutta ei enää riitä vuonna 2021. Loving You -kappaleen sanoitusta mustasukkaisuudesta on kehuttu, mutta voisi sen syövyttävän tunteen tuoreemminkin ilmaista. Loppuosan kansanlaulumaiset stoorit ovat nekin varmasti hienoa musiikkia sanoituksineen, mutta kun ei pääse sisään niiden upeuteen, niin ei pääse.
Aivan kamala tunne vanhalle fanille, kun toivoo levyn vain loppuvan – ja deluxe-painoksessa on vielä kolme bonuskappaletta, huh.
Deluxe-levyn päättää The Dock of the Bay, jonka Sting versioi aivan turhaan. Otis Redding teki sen aikoinaan paremmin kuin kukaan.
Ai niin, piti sanoa jotakin nättiäkin. Sting laulaa uudella levyllään tosi hyvin ja on palkannut messiin taas erittäin soittotaitoisia tuttuja kavereita, kuten Branford Marsalisin ja Dominic Millerin.
Heli Mustonen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Särömaalailua reippaan kepeästi tähtitaivaan alla – arviossa Taikayö Camping
LEVYT | Suomenkielistä indiepoppia soittava helsinkiläisyhtye luottaa kolmen kitaran särön ja heleämmän puolen yhteistyöhön.
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
