Ultima Thulen melodinen comeback-albumi vie kaukaisuuteen

Ultima Thule Kalevan Navetassa. Kuva: Marita Nyrhinen

Ultima Thule on enemmän kuin Tapio Wirkkalan lasisarja. Se on myös enemmän kuin samannimiset ruotsalainen ja virolainen rock-yhtye. Se oli nimittäin nuorten muusikoiden vuonna 1976 Seinäjoella perustama progebändi, joka oli aikoinaan käsite. Yhtye esiintyi ensimmäisessä Provinssirockissa vuonna 1979. Nyt Ultima Thule on tehnyt comebackin.

Käsitteenä ultima thule tarkoittaa pohjoisessa sijaitsevaa aluetta tai äärimmäistä rajaa, kaukaista paikkaa tai saavuttamatonta päämäärää. Se voi siis tarkoittaa perimmäistä maailmankolkkaa.

Onko Seinäjoki sellainen? Ehkä näin saattoi olla – tai tuntua siltä – silloin, kun bändiä perustettiin. Käsitteellä on joka tapauksessa alun alkaen yhteys pohjoisiin alueisiin, joten on helppo ajatella, että se voi viitata myös Pohjoismaiden periferioihin.

Ruotsalainen Ultima Thule perustettiin vuonna 1982 ja se soittaa niin sanottua rankemman puoleista viikinkirockia. Virolainen kaima perustettiin vuonna 1986, ja sen tyyliä on luonnehdittu bluesin ja rockin sekoitukseksi, jossa on nokkelia sanoituksia ja vaikutteita virolaisesta kansanmusiikista. Seinäjokinen Ultima Thule on siis selkeästi ”tienraivaaja”.

Ultima Thule on Heikki Nikula (vas.), Pertti Pitkäkoski, Ilpo Aro, Mikko Jääskä ja Jarmo Ojala. Kuva: Ultima Thule

* *

Ultima Thulen alkuperäisessä kokoonpanossa soittivat Pertti Pitkäkoski kitaraa, Arto Pohto koskettimia, Heikki Nikula alttosaksofonia ja klarinettia, Jarmo Ojala rumpuja sekä Ilpo Aro bassoa ja huilua. Aro toimi myös laulusolistina. Sitten olikin pitkä tauko.

Noin kuutisen vuotta sitten bändi päätti ruveta taas soittamaan. Pohdon kuoltua koskettimien taakse astui vuonna 2019 Juhani Haavisto, kunnes hänen tilalleen saatiin Mikko Jääskä. Kunnianhimoinen ja osaava porukka oli koossa. Jokainen jäsen on tehnyt enemmän tai vähemmän musiikillista uraa omilla tahoillaan. Oli aika buukata studioaikaa tavoitteena työstää albumi. Materiaalia bändi pääsi esittelemään muutaman keikan muodossa jo ennen levyn julkaisua.

Kymmenen kappaleen albumi antaa kiintoisan kokonaiskuvan Ultima Thulen ohjelmasta. Tulos on yllättävän monipuolinen; jokainen kappale on itsenäinen teos ja eroaa toisistaan. Paria poikkeusta lukuun ottamatta jazztaustaakin omaava kitaristi Pertti Pitkäkoski on säveltänyt ja sovittanut kappaleet. Melodiat ovat lähes kauttaaltaan selkeitä, hieman tummanpuhuvakin. Perinteisen progressiivisen rockin lisäksi musiikista voi kuulla melodisen popin ja jazzin elementtejä, jotka ovat fuusioituneet omanlaisekseen ilmaisulajiksi.

* *

Aloitus on nostalginen. ”Tämän aseman kautta poppia Pohjanmaalta. Ultima Thule -yhtye soittaa, ja lähetys on stereo”. Kyseessä on vuonna 1977 Ylen Seinäjoen studiolla tehty äänite kappaleesta Castle in the Air, joka päätyi aikanaan radionkuuntelijan c-kasetille. Levyä varten Jarmo ”Latvis” Latva-Äijö digitalisoi tuon melodisen ja lyyrisen, kansanmusiikin elementtejä ilmentävän kappaleen. Hieno intro.

Herkän avaustuokion jälkeen kappale O’ the Spring Time tuo bändin tähän päivään. Nyt melodinen rock-asenne tulee esiin. Muistumat progen kultakauden ajoilta, jolloin Suomessakin pinnalla oli useita progressiivisen rockin edustajia, kuten Finnforest, Tabula Rasa, Wigwam ja Tasavallan Presidentti, ovat ilmeiset. Mikko Jääskän koskettimien soundi vahvistaa tunnelmaa. Juhani Haaviston säveltämä Prog’n’Roll viittaa eittämättä bändin kunnioittamaan progressiiviseen musiikkiin.

Kokonaisuuden rikkoo kokeileva, avaruudellisia sfäärejä tapaileva Ahava, jonka esittävät bassoklarinettia soittava Heikki Nikula ja syntikkavelho Mikko Jääskä. Kappale on improvisaatiorikas tunnelmapaketti, joka poikkeaa selvästi albumin muusta materiaalista ja antaa särmää kokonaisuudelle. Se on äänitetty syksyllä 2024 livekonsertissa Seinäjoella Kulttuurikeskus Kalevan Navetan Hugo-salissa.

Mikko Jääskä koskettimissa ja Heikki Nikula bassoklarinetissa. Kuva: Marita Nyrhinen

* *

Nikulan ammattimainen muusikkoura on pitkä ja monipuolinen. Bassoklarinetistina hän on tunnettu ja kysytty muusikko. Erityisesti hän vaikuttaa Helsingin kaupunginorkesterissa ja Avanti!-kokoonpanossa, jonka alkuperäinen jäsen hän on. Ultima Thulessa hän toimii pääasiallisena solistina ollakseen kuin piste i:n päällä.

Mystisen kuuloisessa nimikappaleessa Ultima Thule summautuu bändin moni-ilmeisyys, kuten melodiset teemat, tempojen ja dynamiikan vaihtelut, soittajien mutkaton yhteen pelaaminen ja villinpuoleinen improvisointi, jossa jokainen soittaja paneutuu rohkeasti rooliinsa.

Ultima Thulen albumi on eheä, ja tyylilleen uskollinen kokonaisuus. Mitä useamman kerran albumia kuuntelee, sitä paremmin jutun luonesta saa kiinni. Se ei tunnu pelkästään yksittäisten kappaleiden kokoelmalta, vaan se kertoo tarinan, jolla on alku, keskikohta ja loppu. Se vie nimensä viitoittamalle tielle, jonka havainnollistaa myös albumin kannen kuva pohjoisessa sijaitsevasta alueesta, tuosta kaukaisesta ja saavuttamattomasta päämäärästä.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua