Levyarvostelu: Vasas flora och faunan kolmosalbumi Möte med skogsgardisterna täydentää suomenruotsalaisen yhtyeen hienoa indiefolkpop-uraa heleillen intiimisti.
Vasas flora och fauna: Möte med skogsgardisterna (Startracks, 17.4.2020)
Cats on Fire -yhtyeestä tunnetun Mattias Björkasin ja Iiris Viljasen perustama ruotsinkielisen indiefolkpopin taitaja Vasas flora och fauna julkaisee jo kolmannen albuminsa. Vuoden 2015 esikoislevyn Släkt med Lotta Svärdin ja sitä seuranneen Veneziansk aftonin (2017) jälkeen yhtye julkaisi kappaleistaan saksankielisen albumin nimeltä Strandgut vuonna 2018.
Yhtyeen nykyinen kokoonpano on trio, jossa Björkasin ohella musisoivat Tina Kärkinen ja Daniel Ventus. Björkasin kotipaikka on vaihtunut Tukholmaan, mutta musiikissa kaikuu edelleen suomalainen melankolia Gösta Sundqvistin hengessä. Musiikin kaihomielen ohella se kuuluu myös sanoituksissa, joissa muun muassa muistellaan vanhoja kotikontuja.
Kauniisti pianolla näppäillen alkava ja Kärkisen laululla askeltava Kajanaland käynnistää albumin komeasti. Akustinen herkkyys ja kiireetön heleys korostuvat stemmalaulun tukeman biisikaunokaisen kaihoisassa keinuttelussa. Vaikka ilme on melankolinen, on instrumentaatio sen verran kevyt, että tunnelma on enemmän haikea kuin melankolinen.
Selkeästi reippaampi ja duurissa sykkivämpi Vi borde har stannat på Brändö antaa lauluvetovastuun Björkasille ja värittää avaruuttaan muun muassa viululla. Kappaleen hillitysti kasvava kertosäe kaartaa komeasti. Kajanalandin ja myöhemmin seuraavan Lassien tapaan sinkkuna etukäteen kuultu Brändöön kaipailu on sinkuista vahvin ja albumimitassakin selkeää eturiviä.
Muutamaa astetta koneellisempi mutta yhtä lailla raikas Ett juni-tåg hymyää Kärkisen kirkkaan laulun ja taputusten tahtiin. Syntetisaattori-toteutus ei juurikaan riisu yhtyeen kaavasta heleyttä, vaikka ilme on totta kai muovisempi kuin akustisilla soittimilla.
Livet genom ett fönster on Leevi & The Leavings lainakappale (Elämä ikkunan takana), joka on alun perinkin akustinen tunnelmointi viuluineen. VFOF-versiossa instrumentaatiota riisutaan inasen lisää, mutta kieltä lukuun ottamatta ollaan aika uskollisia alkuperäiselle. Yhtyeen komeat Leevi-versioinnit saavat jatkua, mutta kappale ei haasta toteutuksellaan Sundqvistia eikä myöskään nouse levyn kärkeen vaikkei siinä mitään vikaa varsinaisesti olekaan. Ehkä olisin toivonut hiukan enemmän uskallusta sovituksiin.
Yksi levyn parhaita hetkiä on jälleen Kärkisen laululla ja pienesti kauniilla mutta eteenpäin kulkevalla kaavalla veikeästi askeltava Lassie. Stemmalaulu on jälleen tärkeässä roolissa ja viulu koristelee hienosti väliosan. Ensi kuunteluilla en edes kappaleelle kauhean paljoa lämmennyt mutta se on pikkuhiljaa kasvanut levyn eturiviin.
Hyvin kuulas ja raukea Du skulle inte förebrå mig hidastaa tahtia ja riisuu palettia entisestään. Pientä akkarinäppäilyä, kirkkaan mietiskelevää pianoaskellusta, mausteeksi puhallinväliosaa ja keskiössä korkean patsaan rakentava pohdiskeleva laulu. Vaikka kappale on hartaudessaan kaunis, niin onko hiukan liiankin totinen?
Heti perään Årsdag i Köpenhamnin vaivaton rullaus ja stemmojen ihanan tasapainoinen leveys lauluun nostaa peukut enemmän kohti kattoa. Jopa reippaahkon kompin sisältävä sävellys on silti ihan yhtä pelkistetty kuin Vasas flora och fauna yleensä. Leppoisaa kuin riippumatossa, vaikka kaihoillaankin.
Titta pä skator on ehkä levyn instrumenttimitassa soitetuin kappale, jossa Kärkisen 1960-lukuista folk-laulelmaa tavoittavaa laulua tuetaan värikkäästi bändisoitolla. Soundi on isompi mutta yhtyeen heleää oppinuoraa ei hylätä.
Akustisella kitaralla ja pienillä kosketinkuvioilla humiseva, kiireettömästi askeltava Jenny W ei sen perään nouse ihan yhtä hyvin esille. Öisemmin pianonäppäilevä päätösraita Det som skulle ha hänt i fjol istahtaa samoin hiukan liikaa paikalleen laulun äärelle.
Yhtyeen reippaammin eteenpäin pyrkivä materiaali, jossa reippaus lyö kättä heleyden kanssa, jättää vahvempia muistikuvia. Toki yhtyeen tyylikäs näkemys leimaa yhtä vahvasti myös haikeita mollilaulelmia. Kaiken kaikkiaan Vasas flora och fauna vain kaunistuu kypsyessään. Yhtye on aivan kärkitekijöitä omassa sarjassaan.
Ilkka Valpasvuo
