Kuvat: Ebru Yildiz / Dead Oceans
LEVYT | Yhdysvaltalaisartistin albumi Laurel Hell jatkaa kivuliaiden tunteiden sanoittamista, mutta musiikillisesti se on kasarisoundeineen Mitskin ulospäinsuuntautunein albumi.
”Albumi tuntuu, jos ei pettymykseltä, niin hieman yllätyksettömältä.”
Mitski Miyawaki (s. 1990) hyppäsi kahdella edellisellä albumillaan Puberty 2 (2016) ja Be The Cowboy (2018) tämän hetken isoimpien indieartistien joukkoon. Mitskin keikka vuoden 2019 Flow-festivaaleilla, joka seurasi suosion räjähtämistä, oli yksi parhaista festareilla koskaan näkemistäni.
Lauluntekijänä superlahjakas Mitski tekee itkurockia, jonka soidessa kuuntelijankin pierunhajuinen itsesääli romantisoituu taiteen arvoiseksi ahdingoksi. Meemi ”In this life, it’s just you and Japanese-American singer Mitski against the world” on kuvaava. Joku sentään ymmärtää miltä minusta tuntuu, huutaa sydänsuruisten seurakunta.
Kuudennella albumillaan Laurel Hellillä (Dead Oceans, 2022) Mitski jatkaa kivuliaiden tunteiden sanoittamista, mutta musiikillisesti se on kasarisoundeineen hänen ulospäinsuuntautunein albuminsa. Ei mitään bilemusaa, vähän lähempänä kuitenkin.
Abbamaiset pianot ilmestyvät parikin kappaleen taustalle, ja esimerkiksi albumin lopettava That’s Our Lamp vie äänimaailmallaan mielikuvat jonnekin amerikkalaisten musiikkiohjelmien ja risteilymainosten juustoiseen glamouriin. Sinkkuna julkaistu The Only Heartbreaker on pliisun tyylipuhdas tanssipoptäky. Sitä seuraava, tummasti kimalteleva Love Me More on puolestaan epäselvää itkuraivoa tahmaisella tanssilattialla, ja helposti Laurel Hellin vahvin biisi.
Intiimiä ja runollista Mitskiä edustaa I Guess, joka on albumin parhaimmistoa sekin. Kuinka katkeransuloisesti Mitski tiivistääkään pitkäkestoisen parisuhteen lopun: ”If I could keep anything of you / I would keep just this quiet after you.” Turhan lyhyeksi jäävä Nothing Left For You kumpuaa kiinnostavasti lämpimästä syntikkahurinasta isoksi tunnevyöryksi ja takaisin.
Ideoita pursuavan Be The Cowboyn jälkeen Mitskin uusi albumi tuntuu, jos ei pettymykseltä, niin hieman yllätyksettömältä. Rima on toki valtavan korkealla. Mitään Cowboyn huumaavan depressiodisko Nobodyn tai Puberty 2 -albumin Your Best American Girlin veroista täysosumaa en sinänsä hyvältä albumilta löytänyt. Poimin siitä joka tapauksessa pari kappaletta omalle surkuttelusoittolistalleni.
Sakri Pölönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Insomniumin Netherworlds on samaan aikaan erittäin hyvä ja bändin mittapuilla silti helppo levy
LEVYT | Insomnium lainaa Netherwordsilla aariaa 1600-luvun lopulta, mutta reivaa kurssia silti piirun verran populaarimpaan suuntaan.
Amuri vie unimaailmaan hienovaraisen täyteläisesti – arviossa Uni avaa meille pienen oven
LEVYT | Tamperelaisnelikon uniteemainen viitosalbumi sukeltaa usvaisen hypnoottisiin ja lempeän pehmeisiin maisemiin.
Pimeys seuraa silloinkin, kun kaikki valot on päällä – arviossa Huone-yhtyeen debyytti Varjolauluja
LEVYT | Porilais-tamperelaisen Huoneen debyyttialbumi esittelee kvartetin tummasyisesti särövaanivan soundipalikan lupauksia väläytellen.
Kunnianosoitus jazzlegendalle – Joakim Berghäll tulkitsee syvällisesti John Coltranen musiikkia
LEVYT | Joakim Berghäll soitti albumillisen John Coltranen säveltämiä kappaleita kunnianosoituksena jazzlegendalle ja hänen musiikilliselle perinnölleen.