Levyarvostelu: Vuodet eivät paina vetreän kulmikkaita Radiopuhelimia. Oululaisten räyhähenkien 15. albumi tuo sopivasti lisämausteita yhtyeen perusreseptiin.

Radiopuhelimet: Kosminen tiedottomuus (If Society, 14.2.2020)

Kylläpäs kuulostaa jälleen päräyttävältä! Radiopuhelimien laukkaava särörockin, punkin ja oululaisen outouden epäpyhä ristisiitos on ilahduttanut kuulijoita jo 34 vuotta eikä bändi tunnu viidennellätoista albumillaan yhtään rauhoittuneen tai menettäneen iskuaan. Raivokkaan energisesti paahtava yhtye ja laukan aallonharjalla tasapainoileva J.A. Mäen tarinallinen mutta yhtä lailla syöksyvä puhelaulu jatkavat suunnilleen siitä mihin yhtye edellisillä levyillään jäi.

Vaikka lukeudun vahvasti yhtyeen soundin ystäväksi, on samalla kaavalla jyräävässä paahdossa myös sudenkuoppansa. Siitä ei tarvitse onneksi olla Kosmisella tiedottomuudella huolissaan, sen verran varianssia yhtyeellä on paletissaan.

Silti yhtye kertoo levyn saatekirjeessä, että albumin johtoajatuksena on ytimekkyys. Ja tiukasta levystä on todellakin kyse. Sitä tosiasiaa ei kiistä edes Yhtiön miehen kaltainen pianoballadi, jossa siinäkin yhtye yltyy huohotukseen ja humauttaa kuulijaa huomaamatta kakkosnelosella takaraivoon. Vankifarmilla 2, joka on a cappella Mäen ja bändikuoron vuoropuhelulla ja taputuksilla, onnistuu sekin olemaan tunnistettavasti Radiopuhelimia ja ihan yhtä tiukka kuin levyn rokkivedotkin.

J.A. Mäki on totuttuun tapaan maaninen saarnaaja, milloin hengellisten vuoropuheluiden, milloin taas ihmisarvon pohdintojen tai vaikkapa naapurisovun peruskivien äärellä. Vaikka Mäki vaahtoaa ja bändi ryskyttää, osaa Radiopuhelimet jollain kummalla tavalla ammentaa kokonaisuuteen myös sen riittävän ilmatilan, jossa kappaleet hengittävät eikä ilme ole ärhäkkyydestään ja hetkellisestä vittumaisuudestaan huolimatta mitenkään synkeä, vaikka asiat kerrotaankiin suoraan, in-your-face.

* *

Olemisen filosofiaa pohtiva Uusi mahdollisuus avaa levyn energisellä ryskeellä, jossa on jyrän vastapainona kilkuttavaa kapakkipianoa ja toimivan viipyileviä kaarroksia. Soundi on suoraviivaisuudestaan huolimatta täyteläinen.

Huuliharpun ja Pekka Tuomen saksofonin mukaan ottava Lappajärvi -75 muistelee lapsuuden katiskaretkeä, johon isän meteorikraatteri-muistot tuovat isompaa pohdintaa ihmisen pienuudesta ja ajan lyhyydestä.

Naapurit laukkaa tiukasti svengaavalla Puhelin-kaavalla rappukäytävän säännöistä, kitaroiden ja saksofonin tuodessa mukaan psykedeelistä ulottuvuutta.

VIDEO: Radiopuhelimien musiikkivideo Naapurit.

Työhullusta Rampesta kertova Hailuoto 2 kaahaa ilman sen kummempia hengitystaukoja loppua kohti kiihdytellen. Vankifarmilla luo hevillä mutta raukealla junttauksellaan mukavan vastaparin toisaalta jyräävämmän mutta myös hengittävämmän soiton yhdistelmästä. Piru tekee ennakkokäynnin puistonpenkillä vanhan miehen hahmossa Vanhus ja piru -kappaleella, jossa soitannollisestikin on sopivasta uhkailevaa pahaenteisyyttä.

Oma tie junttaa aika lailla sillä perinteikkäimmällä Radiopuhelimet-kaavalla, hiukan jo itseään toistaen. Onneksi kapakkipianonsavuinen Yhtiön mies laventaa onnistuneesti ilmettä ennen kuin jyystö alkaa puuduttaa.

Jeesus Kristus ja ateisti seikkailevat erottamattomana parina mukavan vauhdikkaasti sykkien. Supertietoisuus tuo kitarasäröön hymyilevämpää ilmettä mutta junttaa myös samaan aikaan tiukasti ja jykevästi. Jo mainittu Vankifarmilla 2 riemastuttaa levyn päätöksenä.

Radiopuhelimet osaa olla samaan aikaan kulmikas ja vetreä. Hyvin ovat herrat jaksaneet musiikillisesti venytellä, koska kokonaisuus ei jämähdä, kone ei yski eikä satoja kertoja kuultu kaava toisteisuudestaan huolimatta juurikaan tylsistytä. Pekka Tuomen saksofonin ohella myös muut vierailijat Pentti Amore lyömissä ja Pekka Gröhn pianossa ovat omissa osuuksissaan onnistuneet maustamaan kokonaisuutta juuri sopivasti, haastamatta yhtyeen olemassa olevia vahvuuksia.

Ilkka Valpasvuo