Kuva: Orffit
LEVYT | Orffit on tuottanut laadukasta lastenmusiikkia jo neljännesvuosisadan. Kummitädin kainalossa ylistää pieniä hetkiä kummitädin kanssa ja viihdyttää niin lapsia kuin aikuisia.
”Orffien kappaleet ovat oivaltavia ja vaihtelevia, eivätkä aliarvioi lapsikuulijoita tai pitkästytä aikuisia.”
Orffit aloitti toimintansa nimellä Tohtori Orff & Herra Dalcroze vuonna 1996. Kimmo Ojalan (kitara ja laulu), Matti Pollarin (puhallinsoittimet ja haitari) ja Hannu Sepposen (rummut ja laulu) orkesteri tiivisti nimensä Orffeiksi vuoden 2011 Puntari-levyn yhteydessä.
Vuosien varrella levyjä on ilmestynyt hyvä pinkka, Kummitädin kainalossa (Uhma, 2022) on jo yhtyeen neljästoista levy. Siinä sivussa orkesteri on keikkaillut ahkerasti, ja tunnettuutta on kertynyt myös Pikku Kakkosessa esitetyn Laulujen osto- ja myyntiliike -sarjan kautta.
Orffien varhaisimmilla lapsifaneilla alkaa olla jo omia lapsia, joille jakaa yhtyeen ilosanomaa. Meidän perheessämme Orffit on aina ollut lastenmusiikin ykkönen, siitä alkaen kun tutustuimme leikkipuistossa Orffien superfaniin, joka vinkkasi, että tällaistakin lastenorkesteria kannattaisi kuunnella. Jäimme koukkuun ja sittemmin olemme monet kerrat todistaneet lapsiyleisön sekoilua Ihmekolmosten vauhdissa ja ilmakitarointia Virtasen Jonen tahtiin.
Kummitädin kainalossa on runsas kokoelma lyhyitä kappaleita; levyllä on 16 kappaletta, joiden keskimitta on vähän yli kaksi minuuttia. Letkeän soundin tunnistaa välittömästi Orffeiksi. Biisit nojaavat Ojalan vähäeleisiin kitaroihin ja Pollarin monipuoliseen puhallinarsenaaliin ja haitarinsoittoon. Tukena on Sepposen kepeä rummutus ja toisinaan piristeenä melodikan kaltaisia mausteita.
Edellisellä Paketti-levyllä (2019) mukana oli Mikkelin kaupunginorkesteri ja sitä edeltäneellä Pääjalkaisilla (2017) vieraili Laitakaupungin orkesteri. Tällä kertaa Orffit soittavat yksin ja meno on lähempänä sitä, mitä se Orffien keikoilla on. Bändin koronatauon jälkeistä livekuntoa ja uusien kappaleiden toimivuutta en ole päässyt tarkastamaan. Lapseni ovat muutenkin siinä iässä, että alan olla itse heitä kiinnostuneempi Orffien keikoista. Paljon on kuitenkin hyviä muistoja Orffien keikoista siltä ajalta, kun lapset olivat pienempiä, enkä epäile lainkaan, etteikö uusikin materiaali keikoilla toimisi.
Orffien kappaleet ovat hauskoja pieniä tarinoita. Musiikillisesti ne ovat oivaltavia ja vaihtelevia, eivätkä aliarvioi lapsikuulijoita tai pitkästytä aikuisia. Sanoitukset ovat hauskoja, sopivasti lasten maailmasta, mutta myös kiinni ajassaan – Prinsessa ja Tubettaja -tarinan lohikäärmeenkarkoitus- ja prinsessanpelastusoperaatio päättyy, kuten sen nykyaikana kuuluukin.
Kappaleet ovat tarttuvia, muutkin kuin Korvamato, ja sillä tavalla suoraviivaisia, että niitä on laulutaidottomankin helppo laulaa mukana. On ollut hauskaa fiilistellä Euroviisuja koko perheen kesken, mutta näin oivan lastenmusiikin äärellä sitä taas toivoisi, että lapset olisivat kymmenen vuotta nuorempia.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lits läts lätäkkö! Santeri Sammakko liikuttaa ja loruttaa aivan perheen pienimpiä
TEATTERI | Nelivuotias Max kävi tutustumassa Tanssiteatteri MD:n ohjelmistossa kymmenen vuotta seikkailleeseen Santeri Sammakkoon.
Näin kirja syntyy: Matka Maahisten valtakuntaan -lastenkirjan kirjoitustyö ja joukkorahoituskampanja
KIRJALLISUUS | Tässä artikkelissa Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen kertoo teoksensa syntyvaiheista ja kuinka se päätyi julkaistavaksi.
Teatteri Mukamaksen Pupun kevät pitää ensikertalaisen teatterikatsojan hyvin otteessaan
TEATTERI | Teatteri Mukamaksen pääsiäissatu on sopiva aloitus teatteriin ensimmäistä kertaa kurkistavalle nelivuotiaalle.
Siivousta ei juhliin tilata, vaan se tehdään – Teatteri Mukamaksen kantaesitys Juhlapäivä
TEATTERI | Pieni Fea-koira on satuttanut tassunsa ja tepsuttajan pitää levätä. Niinpä perheen lapset päättävät yllättää tämän pienellä juhlalla.
