Kuva: Orffit
LEVYT | Orffit on tuottanut laadukasta lastenmusiikkia jo neljännesvuosisadan. Kummitädin kainalossa ylistää pieniä hetkiä kummitädin kanssa ja viihdyttää niin lapsia kuin aikuisia.
”Orffien kappaleet ovat oivaltavia ja vaihtelevia, eivätkä aliarvioi lapsikuulijoita tai pitkästytä aikuisia.”
Orffit aloitti toimintansa nimellä Tohtori Orff & Herra Dalcroze vuonna 1996. Kimmo Ojalan (kitara ja laulu), Matti Pollarin (puhallinsoittimet ja haitari) ja Hannu Sepposen (rummut ja laulu) orkesteri tiivisti nimensä Orffeiksi vuoden 2011 Puntari-levyn yhteydessä.
Vuosien varrella levyjä on ilmestynyt hyvä pinkka, Kummitädin kainalossa (Uhma, 2022) on jo yhtyeen neljästoista levy. Siinä sivussa orkesteri on keikkaillut ahkerasti, ja tunnettuutta on kertynyt myös Pikku Kakkosessa esitetyn Laulujen osto- ja myyntiliike -sarjan kautta.
Orffien varhaisimmilla lapsifaneilla alkaa olla jo omia lapsia, joille jakaa yhtyeen ilosanomaa. Meidän perheessämme Orffit on aina ollut lastenmusiikin ykkönen, siitä alkaen kun tutustuimme leikkipuistossa Orffien superfaniin, joka vinkkasi, että tällaistakin lastenorkesteria kannattaisi kuunnella. Jäimme koukkuun ja sittemmin olemme monet kerrat todistaneet lapsiyleisön sekoilua Ihmekolmosten vauhdissa ja ilmakitarointia Virtasen Jonen tahtiin.
Kummitädin kainalossa on runsas kokoelma lyhyitä kappaleita; levyllä on 16 kappaletta, joiden keskimitta on vähän yli kaksi minuuttia. Letkeän soundin tunnistaa välittömästi Orffeiksi. Biisit nojaavat Ojalan vähäeleisiin kitaroihin ja Pollarin monipuoliseen puhallinarsenaaliin ja haitarinsoittoon. Tukena on Sepposen kepeä rummutus ja toisinaan piristeenä melodikan kaltaisia mausteita.
Edellisellä Paketti-levyllä (2019) mukana oli Mikkelin kaupunginorkesteri ja sitä edeltäneellä Pääjalkaisilla (2017) vieraili Laitakaupungin orkesteri. Tällä kertaa Orffit soittavat yksin ja meno on lähempänä sitä, mitä se Orffien keikoilla on. Bändin koronatauon jälkeistä livekuntoa ja uusien kappaleiden toimivuutta en ole päässyt tarkastamaan. Lapseni ovat muutenkin siinä iässä, että alan olla itse heitä kiinnostuneempi Orffien keikoista. Paljon on kuitenkin hyviä muistoja Orffien keikoista siltä ajalta, kun lapset olivat pienempiä, enkä epäile lainkaan, etteikö uusikin materiaali keikoilla toimisi.
Orffien kappaleet ovat hauskoja pieniä tarinoita. Musiikillisesti ne ovat oivaltavia ja vaihtelevia, eivätkä aliarvioi lapsikuulijoita tai pitkästytä aikuisia. Sanoitukset ovat hauskoja, sopivasti lasten maailmasta, mutta myös kiinni ajassaan – Prinsessa ja Tubettaja -tarinan lohikäärmeenkarkoitus- ja prinsessanpelastusoperaatio päättyy, kuten sen nykyaikana kuuluukin.
Kappaleet ovat tarttuvia, muutkin kuin Korvamato, ja sillä tavalla suoraviivaisia, että niitä on laulutaidottomankin helppo laulaa mukana. On ollut hauskaa fiilistellä Euroviisuja koko perheen kesken, mutta näin oivan lastenmusiikin äärellä sitä taas toivoisi, että lapset olisivat kymmenen vuotta nuorempia.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ukrainan sota antaa syyn miettiä, millaista oli Suomen lasten sotakurjuus – arviossa Paperinarukengät
KIRJAT | Karoliina Suoniemi on koonnut kirjan kansien väliin tietoa sota-ajan lapsuudesta. Teoksen nimi Paperinarukengät viittaa sen aikaiseen jalkineiden valmistukseen.
Tatun ja Patun fantasiaseikkailussa ilakoidaan fantasiakirjallisuuden kustannuksella
KIRJAT | Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoittaman ja kuvittaman lastenkirjan perustana ovat absurdi kuvitus ja kielellä kikkailu.
Kun kone ottaa vallan, lasta ja aikuista viedään – Risto Räppääjällä on tärkeää sanottavaa meille vanhemmillekin
TEATTERI | Tampereen Komediateatterin koko perheen näytelmä Risto Räppääjä ja villi kone tekee tänä kesänä toisen tulemisensa. Aihe kestää kyllä uusimisen.
Salainen puutarha lumoaa nyt Suomenlinnan kesäteatterissa – arviossa Ryhmäteatterin ensi-ilta
TEATTERI | F.H. Burnettin nuortenkirjaklassikko (1911) on lumonnut sukupolven toisensa jälkeen. Nyt Ryhmäteatteri tuo sen Suomenlinnaan kaikenikäisille sopivana esityksenä.
