160 × 144 pikseliä, 5 760 tavua. Missä kulkevat nykytaiteen muistin rajat? Kuva: Museokeskus Vapriikki

1

Viime vuoden puolella ilmestyi melko vähin äänin kirkkaankeltainen antologia 2040 – Tarinoita demokratian tulevaisuudesta (Teos, 2021). Kokoelma sai uutta nostetta huhtikuussa Sitran ja Lukuliikkeen kampanjasta, jossa sen kirjoittajat tekivät kouluvierailuja kansallisella Lukuviikolla. Itse aihehan on vain muuttunut painavammaksi kevään 2022 prosessien ja operaatioiden myötä.

Teokseen on antanut tekstejään hieno kaarti nykykirjailijoita: Emmi Itäranta, Juhani Karila, Markus Leikola, Maria Matinmikko, Marisha Rasi-Koskinen, Mikko Rimminen, Harry Salmenniemi, Pajtim Statovci, Miina Supinen ja Saara Turunen. Kirjailijat leikittelevät ajatuksella sitä, mitä demokratia tulee olemaan vuonna 2040, mitä tämä hankala käsite ylipäänsä tarkoittaa, ja kuinka se vaikuttaa aivan arkisiin asioihin.

Huikean taidonnäytteen antaa Markus Leikola novellillaan Alastalon striimissä, jossa ”Härkäniemi valitsee itselleen avataria odotushuoneessa ja tuumailee ajankuluksi erinäisiä”. Mikko Rimminen kuvittelee Suomen, jossa on päätetty jopa luopua ääkkösistä. Miina Supisen tekstissä äiti pelkää, että hänen poikansa ei olekaan käynyt polttelemassa pilveä kavereiden kanssa, vaan on sekaantunut johonkin poliittiseen.

2

Kelataanpa vuodesta 2040 vuoteen 1988 ja Helsinkiin, Saloon ja Ouluun. Ohjaaja-käsikirjoittaja Maarit Lalli (Kovat miehet, Kohta 18) on tarttunut järkälemäiseen tehtävään luoda draamasarja Nokian historiasta.

Made in Finlandin ajoitus tuntuu sopivalta: pian perikadon jälkeen ilmestyneistä muistelmista ja jälkiviisaista johtamisoppaista on jo kulunut aikaa. Irtisanomisaalloistakin on jo kymmenen vuotta. Työryhmä on varmasti saanut nyt helpommin haasteltavakseen yrityksen avainhenkilöitä ja sitä kautta sarjaan sattumuksia ja totuuspohjaa.

1980-luvun lopun ajankuva osoittautuu vaikeaksi toisintaa varsinkin sarjan miljöössä, joten katsoja joutuu antamaan hieman anteeksi. Saloonkin ajetaan väärää kautta! Sen sijaan erinomainen oivallus käsikirjoittajilta on ollut kohdistaa huomio toistuvasti asioihin, jotka ovat mullistuneet älypuhelinten ansiosta.

Sarjassa matkalle pakataan herätyskello, autoreissulla eksytään paperikarttojen kanssa, työtoverille laitetaan lehtileike nimetyssä kirjekuoressa, lentokentältä täytyy löytää puhelinkoppi ja firman tiedote faksataan Ouluun. Siinäpä vastausta lapseni paljonpuhuvaan kysymykseen: ”Mikä on Nokia?”

Made in Finland C More -kanavalla.

3

Suomen Pelimuseo on siitä poikkeuksellinen museo, että lähes kaikkia näyttelyesineitä saa räplätä. Kävijä pääsee kokeilemaan eri aikakausien pelejä aidoilla vehkeillä peliautomaateista mobiilipeleihin.

Nyt siellä on kuitenkin näyttely hieman erilaisesta lähtökohdasta: voisiko Nintendo Game Boyta käyttää teknisenä alustana uudelle digitaaliselle mediataiteelle?

Monitulkintaisen nimen Memory Limits saaneessa näyttelyssä on yhdeksän käsikonsolille varta vasten suunniteltua ja ohjelmoitua taideteosta. Taiteilijat 6VCR, Benjamin Bergman, Niina Huovinen, Nalle Mielonen, Tommi Musturi, Ossi Pirkonen, Prowler, Maria Stereo ja Daniel Stolle ovat onnistuneet kääntämään usein hyvin värikylläisenä räiskyvän tyylinsä Game Boyn nelivärinäytölle – siis neljälle eri vihreän sävylle. Lo-fi-estetiikka kannattaa aina, toimihan Hervannan Mikontalokin valtavana 9 x 11 ikkunan resoluutioisena Tetris-ruutuna.

Memory Limits – Game Boy -taidenäyttely museokeskus Vapriikissa 5.6.2022 saakka.

4

Nordic boring -televisiogenren ja luontolivelähetysten ystäviä hemmotellaan jälleen vuotuisella Varhaisperunalivellä. Kausiherkun kypsymistä voi seurata suorana lähetyksenä pellolta Houtskarin saarelta.

Lähetyksessä tavanomaisesti näkyvän tuulessa huljuvan harsopeitteen lisäksi perunanviljelijä Stefan Karlgren lupaa tulla joka tiistai klo 10 linssiluteeksi esittelemään mukuloiden kokoa. Jännitys ei ihan heti purkaudu, koska perunasato on tänä vuonna poikkeuksellisen kylmien säiden vuoksi myöhässä.

Varhaisperunaliveä voi seurata YouTubessa Vihannes-Laitilan kanavalla vuorokauden ympäri.

5

Helposti sulateltavien ja ohuiden tiedekirjojen suosio jatkuu. Viimeisimmäksi käteeni on osunut neurotieteilijä Lisa Feldman Barrettin aivan herttainen Seven and a Half Lessons About the Brain (Picador, 2021). Feldman Barrett on yksi siteeratuimpia tieteentekijöitä maailmassa, mutta hänellä on myös taito selittää monimutkaisia asioita yksinkertaisesti ja huumorilla.

Ellet ole itse aallonharjalla neurotieteen kentällä, saat takuulla seitsemässä ja puolessa luvussa tuoreita tieteeseen perustuvia käsityksiä siitä, miten me ajattelemme, tunnemme ja toimimme. Kirja romuttaa myös kaikkien hyvin popularisoitujen tiedekirjojen tavoin myyttejä, kuten sitkeän oletuksen liskoaivoista tai siitä, että ihmisten aivot ovat kehittyneempiä kuin eläinten. Ja kumpi tulikaan ensin, aistihavainto vai sen tulkinta?

Kirja sopii mainiosti vaikkapa rantalukemiseksi ja keskustelun avaukseksi viereisellä pyyhkeellä loikoilijan kanssa.

Lepe Parviainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua