Kuva: Anu Leppäharju
LEVYT | Reetta Hotin elektronista indietä taidepoppiin ja vedellisiin ambient-maisemiin sekoittelevan projektin debyyttialbumi Waterphile vangitsee.
”Valtaosiltaan yksin tehty levy huokuu vedenalaista rauhaa ja pelkistetyn kauniita, ajattoman rauhallisesti leijuvia maisemia.”
Omalla nimellään muutaman vuoden musiikkia julkaissut Reetta Hotti sukeltaa Longing Louisa -projektillaan veden alle. Elektronista indietä taidepoppiin ja vedellisiin ambient-maisemiin sekoitteleva debyyttialbumi Waterphile (Soliti, 2025) ammentaa artistin lauluntekijävaikutteita Lana Del Reystä ja Imogen Heapistä Björkin fantasiallisten maisemien ja sykkeen kautta Sufjan Stevensin intiimiyteen. Valtaosiltaan yksin tehty levy huokuu vedenalaista rauhaa ja pelkistetyn kauniita, ajattoman rauhallisesti leijuvia maisemia.
Pianolla sormeileva nimikappale Waterphile sukeltaa vesielementin eteeriseen ja taustahälystä riisuttuun pehmeyteen pelkistetyn lauluntekijäpopin voimin. Hypnoottisen pehmeä syke on rauhoittavaa ja läheltä korvaan puhalteleva laulupohdiskelu ihanan intiimiä.
Old Tricks jatkaa hymyävämmin mutta yhtä lailla jättää kiireen ja stressin kauas ulkopuolelle. Vaivihkaa pienillä elementeillä kasvatettava äänimaisema nousee tasaisesti loppua kohden liukuen sulavasti loppuun. Erinomaista!
* *
Oskari Järvisen rummut tuovat töksäytellen käynnistyvän Blue Moonin maisemamaalaukseen lisälihasta, jossa on kivasti kipakkaa iskua ja pienesti vaanivaa uhkaa. Jykevyys tuo omanlaisensa tulokulman Longing Louisan pääosin keskittyneen intiimisti värisevään lauluntekijäpoppiin. Silti samat pienet elementit hallitsevat ja Hotin laulutarinointi pysyy ytimessä.
Cabin Talkin raukeasti hymyävä folkpop tulee rohkean konstailemattomasti vierelle, eteerisestä avaruudesta kiinni pitäen mutta silti monta muuta raitaa läheisemmin. Kepeä junnaavuus pitää sykettä yllä. Pienellä pyörteellä kuulaan elektronisesti valssaavan Hatchetin loppupuolisko karkaa komean stemmanostatuksen jälkeen hiukan päämäärättömään näpertelyyn, jonka olisi voinut jättää kappaleen lopusta poiskin.
Cavities & You pitää kiinni intiimistä hypnoosista leijailevan maisemansa etualalla askeltavan laulukerronnan voimin. Radiomainen puhevirta-elementti kappaleen lopulla pysyy mausteena ilman että loisi kaaosta kappaleen seesteisyyteen.
* *
Kahden minuutin instrumentaalipyörteily My Head Was Once Filled With Unsteady Vortices näyttäytyy välisoittomaisena, teemallisen vedenalaisesti sykkivänä ja pulppuavana maisemamaalauksena. Pehmeästi pohdiskeleva pianonäppäily Marathon tuo jälleen kuulaan laulun ja sitä tukevat stemmasilittelyt valokeilaan. Pienet purskahtelevat mausteet leijuvat raukeasti ja hiljakseen sivuilla ja sähkökitaran kirskuvat maalauksetkin pysyvät ohjauksessa eivätkä riko kasvavalla pyörteellään hallinnassa pysyvää harmonisuutta.
I Could Try To Reach You soi kauniina pianon äärellä tunnelmoivana lauluntekijänäppäilynä ihanan ajattomasti. Hotin ääni kaartaa heleästi ja kappaleen kiireetön hymistely viehättää. Pikkuhiljaa liikkeelle lipuva How to Dissolve Completely ei oikein ikinä ennätä lähteä liikkeelle vaan tyytyy leijailemaan albumin loppuun.
Longing Louisa luo debyyttinsä vedellisen raukean maiseman hienosti ja rakentaa sen sisään monia intiimin koskettavia tunnelmia. Hiukan siellä on irtonaisiakin rönsyjä, muttei häiritsevän paljon.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.
Kissa pistää kaasun pohjaan ja särön ruvelle – arviossa I Hate Music
LEVYT | Kissa-yhtyeen kolmas albumi on soundeiltaan linjakas mutta laadultaan epätasainen kokonaisuus.