Kuvat: Juha Aalto / Blast of Silence
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
”Livenä Nyrkkitappelu. Nyt! iskee varmasti alusta loppuun, ja siihen se on luotu.”
”Ei huolia, vasta haudassa aion tuumia, mitä tulikaan puuhattuu”, julistaa Nyrkkitappelu albuminsa Nyrkkitappelu. Nyt! (Blast of Silence Records, 2026) avausraidalla. Tuohon huolettomaan sekoiluun tiivistyy kotimaisen iskevän punkrockin eturivin yhtyeen uutukaisen teema.
Nyrkkitappelun kertoja on ollut kautta tuntemamme historiansa ajan täysillä Tampereen juhlista toiseen rynnivä huithapeli, joka ei moraalisaarnoista välitä. Elämä on yhtä viikonloppua, ja kun muilta hiipuvat voimat, hänen vauhtinsa vain kiihtyy. Hän kulkee laittomuuden rajamailla, joskus menee rajojen ylikin. Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia -levyn (2014) vihaisuus on nyt haihtunut kokonaan pois ja jäljellä on väkisinkin jatkuva hauskapito.
Ennen hänen kanssaan oli jännittävämpää. Nyt jutut alkavat toistaa itseään ja ovat ennalta-arvattavampia. On ihan tervettä, ettei aikuinen halua potkia mummoja, matkustella poliisiautossa tai ryöstää Siwaa koko ikäänsä, mutta pahimpien säröjen hiouduttua toivoisi jotain uutta ajatusta, koukkua ja luonnetta. Jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi. Ryyppäämisestäkin hän osasi ennen kertoa yksityiskohtaisemmin. Oli hauskempi kuulla kolmesta tölkistä Lidlin kassissa kuin ylimalkaisesti siitä, että taas on vedetty.
Ehkä pieni laskuhumala aiheuttaa hetkellisen inhimillisyyden puuskan, ja hän vaikuttaa heti sympaattisemmalta ja kiinnostavammalta; Elämänkoulun etupenkissä -kappale on sävellyksenä vetävä, ja sen aavistuksenomainen vakavoituminen toimii. Herkistyminen jää vain hetkelliseksi, sillä heti perään hypätään takaisin nyssen kyytiin ja taas maistuu.
* *
Kappaleet ovat musiikillisesti aiempaa yhtenäisempiä, kitarasoundit keveämpiä ja sooloilusta on lähes luovuttu. Tänäänkin menee hyvin on kuin tamperelainen versio collegepunkpopista ja onnistunut lajissaan. Kertosäkeet ovat paikoin melodisesti terävämpiä kuin koskaan ennen. Elämänkoulun etupenkissä ja Ei se väärin oo jäävät soimaan päähän kuuntelu kuuntelulta tanakammin ja sopinevat vanhojen klassikoiden oheen keikkasettiin tulevienkin albumeiden jälkeen. Livenä Nyrkkitappelu. Nyt! iskee varmasti alusta loppuun, ja siihen se on luotu.
Hulttion seuraan on kertynyt koko ajan enemmän väkeä, ja miksei jatkaisi samalla kaavalla, kun virtaa riittää, jutut unohdettavuudessaankin vielä kiinnostavat kuulijoita ja esitystapa on koukuttava. Vaarana on, että porukka alkaa pian etsiä uusia ystäviä, kun samat jutut toistuvat ja kiinnostavimmat tarinat on kerrottu vuosia sitten. Nähdään silti pitissä.
Pietari Raekallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.
Kissa pistää kaasun pohjaan ja särön ruvelle – arviossa I Hate Music
LEVYT | Kissa-yhtyeen kolmas albumi on soundeiltaan linjakas mutta laadultaan epätasainen kokonaisuus.
Elektroakustista musiikkia rikkaasti varioiden – arviossa Pauli Lyytinen Rabbit Holen albumi
LEVYT | Saksofonisti Pauli Lyytisen trio on löytänyt paikan aarniometsän lammen ääreltä ja yhtyy luonnon hiljaisuuteen.