LEVYT | Tokion-matkasta inspiroitunut Hana tarjoaa tanssittavia hittejä ja monenlaista tunnelmointia Murder on the Dancefloor -hitistään tunnetulta Ellis-Bextorilta.
”Kokeneen artistin albumi on kypsää ja tyylikästä työtä.”
Nyt ei suinkaan olla vesikalusteiden parissa; ”hana” on japania ja tarkoittaa kukkia ja kovin kukkealta Sophie Ellis-Bextor levyn kannessa näyttääkin. Ellis-Bextor aloitti uransa 1990-luvun lopulla Theaudience-indiebändissä. Varsinainen läpimurto tuli vuonna 2000 Theaudiencen hajottua, kun Ellis-Bextorin laulama DJ Spillerin Groovejet (If This Ain’t Love) -kappale rohmusi palkintoja.
Seuraavana vuonna oli vuorossa debyyttialbumi Read My Lips, jolta kaikki sopivan ikäiset tietävät vähintään Murder on the Dancefloor -hitin, joka oli koko Euroopan soitetuin kappale vuonna 2002. Sen jälkeen levyjä on seurannut tasaisesti muutaman vuoden väliajoin – siinä sivussa Ellis-Bextor on ehtinyt myös saada viisi lasta ja tehdä sata jaksoa töissäkäyviä äitejä haastattelevaa Spinning Plates with Sophie Ellis-Bextor -podcastia.
Hana on Ellis-Bextorin seitsemäs albumi. Se on tehty yhdessä Ed Harcourtin kanssa, kuten kaksi edellistäkin albumia (Wanderlust ja Familia). Yhteistyö päättyy ilmeisesti tähän, eli levyistä muodostuu jonkinlainen trilogia. Sen pohjana on juuri ennen Covid-19:ää tehty matka Tokioon; matka oli inspiroiva, mutta olosuhteiden – matkan jälkeen alkanut pandemia, Ellis-Bextorin isäpuolen sairastuminen ja kuolema – johdosta myös ristiriitainen. Hana pohtiikin paljon elämää, kuolemaa, optimismia ja kuolevaisuutta.
Hana ei ole mikään hittiputki ja veikin oman aikansa, että kokonaisuutta oppi arvostamaan. Levy oli meillä alkukesän soundtrack, olemme kuunnelleet sitä paljon, ja siltä on löytynyt ihanaa syvyyttä ja monimuotoisuutta. Jos olisin arvioinut levyn hätäisesti, olisin antanut ehkä kolme ja puoli tähteä, mutta arvio on noussut kuuntelukertojen myötä. Tämä on nimittäin hieno kokonaisuus!
Pitkänpuoleiselle albumille – 12 kappaletta ja 50 minuuttia tuntuu nykyään aika pitkältä – mahtuu monenlaista, eikä jokainen biisi tietenkään timanttia ole. Mukana on kuitenkin monta loistavaa vetoa. Aloituskappale A Thousand Orchids on vähän hidasta lämmittelyä, mutta sen jälkeen tulee tiukka trio: Breaking the Circle, Until the Wheels Fall Off ja varsinkin ihanan makea diskopala Everything Is Sweet ovat levyn huippua.
Levyn loppupuolelta löytyy paitsi kepeää psykedeliaa (Hearing in Colour) ja unenomaista tunnelmointia (He’s a Dreamer), myös avaruudellisiin sfääreihin kurottava, taianomainen Beyond the Universe ja napakan diskopoljennon päälle tunnelmoitu Reflections.
Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on hurmaava matka läpi erilaisten tunnelmien. Kokonaisuudessa on virkistävää rentoutta ja pakottomuutta. Tästä voi poimia kovimmat hitit soittolistoille, toki, mutta albumikokonaisuudellekin kannattaa antaa tilaa kasvaa. Hana on hieno levy.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Levykatsaus: Solemn Golem, Nightbird, Jukka Nousiainen Trio, Penelope Trappes
LEVYT | Unelmien bändi Solemn Golem muotoutuu, Jukka Nousiaisen trio debytoi, Nightbirdin folk ihastuttaa ja Penelope Trappes vie pimeään metsään.
Ghost World hymyilee haikeasti kahvilassa – arviossa Armadillo Café
LEVYT | Ghost Worldin Armadillo Café on sympaattisesti soiva, monivivahteinen poplevy, jossa melodia on kuningas.
Lauluntekijät löytävät yhteisen sävelen – arviossa Ne Lintuizet -yhtyeen Uusi huone
LEVYT | Neljä vahvaa lauluntekijää rakentaa yhteisen tilan, jossa yksilöllisyys, yhteisöllisyys ja laulun voima punoutuvat intiimiksi ja poikkeuksellisen vilpittömäksi debyytiksi.
Faarao Pirttikangas on rakentanut jälleen uuden kiehtovan pyramidin – arviossa Kallorekilauluja
LEVYT | Pekka Pirttikankaan Kalloreki-kokoonpano sukeltaa korpiromuiskelmään tutun suobluesilla pyörteellä.