Kolketta, koukkua ja kovaa menoa – Cleaning Women -yhtyeen esikoinen vihdoin vinyylillä

Kuva: Svart Records

Cleaning Women on se trio, jonka soittajat pukeutuvat… niin, siivoojanaisiksi, ja pelaavat erilaisista puhtaanapitoteknisistä välineistä itse valmistamillaan instrumenteilla omintakeista, tarttuvaa, tanssittavaakin kokeellista rytmimusiikkia, joka pakenee lajityyppimääritelmiä. Lienee paikallaan tähdentää, ettei kyse kuitenkaan ole niin sanotusta huumorimusiikista. Erikoisten soitinten käyttämisen lisäksi ryhmän toiminnan yhtenä kulmakivenä on mykkäelokuvien live-säestäminen, missä se on kunnostautunut maamme rajojen ulkopuolellakin.

Levyjä Cleaning Womeniltä on julkaistu yhtyeen alkuaikojen jälkeen harvakseltaan. Tuorein, Intersubjectivity (Svart Records), ilmestyi vuonna 2019 ja sen edeltäjä «U» (Cobra Records) vuonna 2009. Ryhmän esikoispitkäsoitto Pulsator julkaistiin alun perin vuonna 2001 ja ainoastaan cd-muodossa, elettiinhän tuolloin vielä formaatin kulta-aikaa, jolloin vinyyli oli tutumpaa pukineissa kuin musiikin tallennusmediassa, eikä niin sanottua suoratoistoa oltu vielä keksitty.

Mustalle kullalle levy on saatu ensimmäistä kertaa vasta nyt. Jotain Cleaning Womenin musiikin omintakeisuudesta kertoo sekin, että Pulsatorin julkaisi alun perin BV² Produktions, jonka kiinnityksiä ei parhaiten radioiden soittolistoilta muisteta.

* *

Kaikki Pulsatorin raidat ovat Cleaning Womenin jäsenten (taiteilijat CW01, CW03 ja CW04) tekemiä lukuun ottamatta Auf Der Autobahn -kappaletta, jonka on sanoittanut M. A. Numminen. Muun muassa tämä tieto tarjotaan levyn kansien sisuksista luiskahtavassa liiteliuskassa. Tavanomaisten tekijätietojen ohessa siihen on painettu soittopelejä esittelevät eräänlaiset kaaviokuvat, joista Cleaning Womenia tuntematonkin voi havainnoida pyykinkuivaustelineiden muotoja, ei tosin juuri muuta. Tämän tyyppisestä tarpeistosta yhtye joka tapauksessa kokoaa käyttöönsä erilaisia kolkuttimia, kilkuttimia ja kielisoittimia.

Cleaning Womenin instrumenttien sointi ei lopulta eroa ”tavallisten” soittopelien tuottamasta niin paljon kuin kuvitella saattaisi. On ”rumpuja”, jotka kuulostavat rummuilta, kielisoittimia, jotka kuulostavat bassoilta ja kitaroilta. Eräs yhtyeen musiikkia määrittävä tekijä on niin sanottu perkussiivisuus; juuri erilaiset kolkuttelut, kilkuttelut ja ”narskuttelut”. Näiden yhteydessä voisi joku puhua ns. teollisuusmetelistä. Edellisten lisäksi Pulsatorin musiikki rakentuu usein jumputtavan ”bassorummun” sekä säröytettyjen kielisoittimien muodostamien soundien varaan. Huomionarvoisia ovat monia kappaleita suurelta osin kuljettavat bassokuviot. Melodioitakin on.

* *

Karkeasti ottaen Pulsatorin kappaleet voidaan jakaa kahteen vatiin. Ensimmäistä täyttävät rivakkatempoisemmat menopalat, jotka edustavat yleensä levyn tarttuvampaa antia. Toisessa soikossa on keskitempoisia kappaleita, joiden joukosta paljastuu sitten on vähän sitä sun tätä. Draaman kaari ei ole loivinta mahdollista.

Pulsatorin käynnistävä Ricewestern tarjoaa puhtaan paketin levyn musiikille leimallisia piirteitä. Kappale alkaa kolkutteluilla ja kilkutteiluilla. Tanssittava, jykevästi pörisevän hienon bassokuvion kuljettama jumputus on helposti pureksittava pala ja saa kuuntelijan pään nyökyttelemään ja jalan polkemaan rytmikkäästi. Tempo a-puolen kappaleiden välillä vaihtelee hieman, mutta periaatteessa samat elementit pysyvät mukana.

Jykevän, menevän bassokuvion vetämässä ja toisen – säröytetyn – kielisoittimen väkevöittämässä Za Bounakih -siivussa mennään hieman nopeammalla poljennolla sekä kuullaan säröistä ”melulaulua”. Keskitempoinen kokeellinen kolkuttelu Speed-O-Machine edustaa kaikessa rikkaudessaan levyn kiehtovimpia kappaleita. Kuin vimmaisilla akustisilla kitaroilla ja sitareilla alkava Hyper Cleaner taas on funkahtavine osineen, muhevine, menevine ja venyvine bassokuvioneen sekä wah-wah-efekteineen yksi levyn tarttuvimpia. Kohottaa hymyn kyynisenkin kuuntelijan huulille. Lyriikka washing machine <> silver machine muistuttaa Hawkwind-yhtyeen unohtumattomasta Silver Machine -kappaleesta.

Hyper Cleanerin jälkeen rauhoitutaan. Levyn ilahduttavan a-puolen viimeistelee kauniisti kaikuvine kalkutteluineen ja kilkutteluineen keskitempoisena junnaava, krautahtava tunnelmapala Pneumatik. Apunani levyjä arvosteleva kissaystäväni ilmaisi kahdella yhteisellä kuuntelukerrallamme tämän lempikappaleekseen.

Pulsatorin kovasta tasosta erottuvat levyn loppupuolella vähemmän tarttuvat ja ei-niin-onnistuneet kappaleet. Syvän bassogruuvin muhevoittama teollisuushallitanssipala Delay voisi hajota kaikkeen kalkkeeseensa, mutta toimii kuin männynraikas Andy. Vielä b-puolen kakkosraita Clean Up Your Body on bassokuvioitaan myöten tarttuva jorausjumputus, joka sopisi epäilemättä mitä parhaiten siivousmusiikiksi. Se on kertosäettään lukuunottamatta instrumentaali. Clean Up Your Bodyn laulut on johdettu vocoder-efektien läpi. Tämä ei ole ainut Krafwerk-tunnelmaa herättelevä tekijä. Kokeilkaapa hyräillä kertosäkeen päälle yhtyeen hittikappaleen sanoja ”we are the robots”. Kyllä vain; hienosti osuu kohdalleen.

Clean Up Your Body on levyn onnistuneimpia – ellei onnistunein – raitoja, siksi sitä seuraavat ovat hankalassa paikassa. On niissäkin silti jotain mieleenpainuvuutta. Keskitempoinen Nakiha erottuu itämaisilla melodiakuluillaan ja ”basson” suurelta osin vetämä rytmikäs mutta rasittava teollisuusmelupala Auf der Autobahn sillä, että laulajana kiekuu M. A. Numminen. (Nakiha on muuten ainakin Wikipedian mukaan muinainen korealainen höyryveturimalli.) Jotain kappalekaksikon sävellyksistä ja sovituksista jää kuitenkin puuttumaan – vähintäänkin sitä menevyyttä, joka monessa viisussa jalan alle väen vängälläkin änkeää. Varsinkin Auf der Autobahn kolisee tyhjyyttään ja näyttäytyy suorastaan huonona huumoripalana.

Sen kanssa levyn joutavimman kappaleen titteliä tavoittelee keskitempoinen kolkuttelu-kilkuttelu Ukko, joka jää mieleen kolmesta syystä. Ensinnäkin siksi että Auf der Autobahn on vihdoin loppunut ja tunnelma rauhoittunut. Toiseksi moniäänisellä joikauksella, ja kolmanneksi siksi että kestää liian pitkään. Kontrasti on komea, kun tempo vaihtuu levyn viimeisellä siivulla Samba pari kolme pykälää kiivaammaksi ja eturiviin astuu tuimasti säröytettyjä kielisoittimia. Tämä ei täysin kuitenkaan riitä. Vaikka toistoa, variointia ja rytmistäkin koukkua tarjotaan periaatteessa tasapainoisessa suhteessa, jää Samba kuitenkin hieman turhan monotoniseksi jyräksi, eikä seiso Pulsatorin tarttuvimpien kappaleiden joukossa.

Albumin taso on yleisesti ottaen kova. Parin edeltäneen kappaleen notkahduksen jälkeen Samba kohottaa sen takaisin pinnan yläpuolelle.

* *

Monen yhtyeen tavoin myös Cleaning Women on parhaimmillaan elävänä yleisön edessä esiintyessään. Aloittaessaan sillä oli käytössään vahva yllätysmomentti, ja kyllä ryhmä monilla aikansa suomalaisilla niin sanotuilla erikoismusiikkiakteilla lattiaa pyyhkikin. Vuonna 2025 yllätysmomenttia ei enää ole.

Aikoinaan Pulsatorin ilmaisu oli tuoretta. Nyt uudelleenjulkaisun äärellä voidaan todeta, ettei se varsinaisesti happamaksi ole päässyt vieläkään. Suurin osa levyn kappaleista nyt vain toimii hemmetin hyvin. On kolketta, koukkua ja kovaa menoa. Äänittäjä ja miksaaja Jarno Sarkula ei ole ollut helpon tehtävän äärellä, mutta hänen työnjälkeään voi kiittää.

Oman osansa tekee sekin, että Pulsator maltettiin pitää inhimillisen vastaanottokyvyn edellyttämässä kestossa, vaikka se julkaistiin alkujaan cd-levyn kukoistuskaudella, jolloin ”pitkäsoitto” yleensä todellakin tarkoitti musiikkia maratonmitassa (täytyihän hintatietoiselle kuluttajalle tarjota sisältöä tallennusmedian täyden kapasiteetin verran). Lisäksi, kokeellista ja usein samanaikaisesti tarttuvaa siivousvälineillä soitettua rytmimusiikkia ei jostain syystä vielä vuonna 2025:kään tule aivan joka tuutista vastaan. Ilmaisua voi edelleen luonnehtia omintakeiseksi.

Eros Gomorralainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua