Kuvat: Papa Wilska / Svart Records
LEVYT | Mitä tapahtuu, kun Faarao Pirttikangas ja Black Magik Sixin Taskinen lukitaan yhdessä pimeään kellariin?
”Rytmikäs puksutus on se ydinuoma, jonka kiihkeässä virrassa Goblin Shark vinguttelee, rouheilee, murisee ja svengaa.”
Goblin Shark on peikkohai tai kärsähai, hidasliikkeinen syvän meren rustokala. Rujon näköiseltä meripedolta nimensä napannut kotimainen yhtye ei sitä vastoin ole lainkaan hidasliikkeinen, vaikka sen louhikkoisessa askeleessa ja rosoisessa ulosannissa on hain tapaan rutosti aavemaista uhkaa ja vinoa purentaa. Sen vauhti kuitenkin muistuttaa enemmän öljytyn ja äärimmilleen viritellyn dieselveturin jyskytystä kuin eteerisesti kääntyilevää haikalaa. Ehkä mereen on tippunut tuoretta verta?
Cosmo Jones Beat Machine ja Astro Can Caravan -yhtyeistä ja moninaisista muista kokoonpanoista tuttu Pekka Faarao Pirttikangas antaa laulullaan ja soitollaan rupisen tavaramerkkisoundinsa Goblin Sharkin käyttöön. Tuntuu että on aika pitkälti sama, minkä nimikkeen tai taiteilijanimen alla Pirttikangas pistää laatikkokitaransa murisemaan; soittosoundi ja nariseva laulu tallaavat samaa likaisen bluesin maailmoista ammentavaa uraa.
Jos joku edes hiukan samansuuntaisia mielikuvia nostattava kotimainen muusikko pitäisi mainita, niin Black Magik Sixin ja Disgracen Jukka Taskinen olisi ensimmäisiä mieleen nousevia. Goblin Sharkissa laulaja-kitaristit lyövät osaamisensa toimivasti yhteen rytmistä vastaavan Neuvosen täydentämänä.
* *
Rytmikäs puksutus tuntuu olevan se ydinuoma, jonka kiihkeässä virrassa Goblin Shark vinguttelee, rouheilee, murisee ja svengaa. Sveitsiläisen Voodoo Rhythm -yhtiön julkaiseman debyyttilevyn avausraidalla modernien aikojen Genghis Khan juoksee hikisesti, luvaten katseellaan tuhoa ja kuolemaa kuin historiallinen esikuvansa. Äijämurisevassa uhossa on kuitenkin liukkaat lanteet ja sen verran hengitystilaa ja krumeluureja, että yksiuraiseksi touhu ei jyrästään huolimatta livahda.
Levylle nimen tarjonnut Rat Bone on useamman askeleen veikeämpi, kulmikkaasti poukkoileva ja paikoin jopa heleästi hilipatihippaava vaaniskelu tarttuvalla kitarakierrolla.
Kulmikkaan kompastelevasti töksäyttelevä Where’s the Money saa pelkistetyn ruosteisella ja helposti tarttuvalla pyörteellään niskan pyörimään mukana. Serial Eater polkaisee veikeästi murisevan svengipedaalin jälleen kohti pohjaa hikisesti kreisibailaten. Kun Mumbai Mama luo uhkaa myöhäisen yön vaaniskelevilla käärmelanteilla, laukkaa toinen äiti eli Mother Tiger viidakossa huomattavasti suoraviivaisemmin.
Mad Marian kertosäe junttaa hyvin, vaikka rupisen tuhnuinen paahto alkaa paikoin toistaa itseään. Human Fountainin primusmainen venkoilu hymyilyttää ja keskiarvoa kepeämpi svengi nostaa peukkuja.
Root Canal Surgery sen sijaan lähtee melkein saman tien käsistä, mutta purskahtelee toimivasti keulien. Kyllä se puolitoista minuuttia on sille silti aivan riittävästi. Shake Your Hips pistää otsakkeensa mukaisesti liike-energiaa oikeisiin paikkoihin pirullisella voodooloitsullaan.
Garagebluesin, rupisen boogierockin ja artisteille ominaisen nyrjähtyneisyyden muodostama pyhä palaneen kumin ura on kolmikolla niin hyvin lapasessa, ettei lopputuotteesta löydy valuvikoja. Riittävästi maltetaan hengittää ja lanataan välillä myös kevyemmällä auralla. Sillä lailla!
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaita Isäri Seppälä debytoi maukkaasti – arviossa Korpit kyselevät
LEVYT | Harri Lindin johtaman yhtyeen jytärockin ja kuolemalle virnuilevan nuotionäppäilyn välillä vaihteleva musiikki onnistuu nappaamaan kyytiinsä.
Repatriaatiota ja ilmastohuolta – arviossa Ánnámáretin huikaiseva Bálvvosbáiki
LEVYT | Anna Näkkäläjärvi-Länsman tutkii joikua. Hän tutkii samalla itseään. Voiko saamelainen, joka ei lapsena edes puhunut saamea, oppia joikaamaan?
Wintersunin kauan odotettu Time II on massiivinen ja monipuolinen kokonaisuus, mutta sielua ja syvyyttä puuttuu
LEVYT | Wintersun-mies Jari Mäenpää sai vihdoin pihalle pitkään tekeillä olleen Time II -levyn. Sille kasaantuneita hurjia odotuksia on mahdotonta lunastaa, mutta paljon hyvää levyllä on.
Juankoskelta geysirin lämpöön – arviossa NEØVin viides albumi Soft Atlas
LEVYT | Soft Atlas kuulostaa samaan aikaan karulta kuin koleat rantakivikot, mutta lämmittää kuin islantilainen villapaita.
