Kuva: Julian Sartorius
LEVYT | Saksofonisti Pauli Lyytisen trio on löytänyt paikan aarniometsän lammen ääreltä ja yhtyy luonnon hiljaisuuteen.
”Äänimaailma on rikas – ja samalla minimalistinen.”
Saksofonisti Pauli Lyytinen on kekseliäs ja ”moniääninen” soittaja. Se ilmenee hänen monissa soitannollisissa yhteyksissään. Hänen edellinen mestariteoksensa, luontoa kunnioittava sooloteos Lehto / Korpi palkittiin viime vuoden maaliskuussa Jazz-Emmalla.
Lyytinen on monessa mukana. Tunnetuimpia kokoonpanoja ovat Elifantree, Equally Stupid, Raoul Björkenheim Ecstasy ja tietenkin hänen omalla nimellään kulkevat Magnetia Orkesteri sekä Rabbit Hole. Yhteistyö saamelaisrunoilija Niillas Holmbergin kanssa on tuottanut viime vuoden puolella ilmestyneen albumin Naarattu laulu (lue arvio), jonka puitteissa duo tekee keväällä konserttikiertueen ja josta se sai Teosto-palkintoehdokkuuden.
Kuva: Eclipse Music
* *
Pauli Lyytinen Rabbit Hole esittää kokeellista elektroakustista nykymusiikkia ja hakee taustaansa jazzin puolelta. Trio koostuu kolmesta luovasta muusikosta. Pauli Lyytisen kumppaneina ovat norjalaispianisti Andreas Stensland Løwe ja sveitsiläisrumpali Julian Sartorius. Rabbit Hole -albumin (Eclipse, 2026) kymmenen raitaa muodostaa herkän kokonaisuuden, joka sallii kuulijan paneutua mielihyvän tuntemukseen. Vaikka trion musiikki on elektronista, sen akustisen oloinen sointi ja pohdiskeleva, visionäärinen toteutustapa lähenee jopa mystiikkaa.
Lyytisen soittama ewi (Electronic Wind Instrument) on elektroninen puhallinsoitin, jossa yhdistyvät monet puhallinsoittimien edut, muun muassa mahdollisuus muokata ääniä mielin määrin. Soittajat tutkivat musiikissaan erilaisten äänien syntyä ja olemusta ja niiden välistä yhteenkuuluvaisuutta. Instrumenttien erilaiset soundit ja melodiaosuudet ovat helposti eroteltavissa. Äänimaailma on rikas – ja samalla minimalistinen. Kokonaisuus on mietiskelevää, rauhoittavaa ja monella tavalla tulkittavissa. Tuntuu, että trio on löytänyt paikan aarniometsän lammen ääreltä ja yhtyy luonnon hiljaisuuteen.
* *
Korva kaninkoloon, ja kolon perältä se löytyy – värikäs, rauhallinen kolonkumina, jota kuunnellessa mieli tyyntyy. Terapeuttista!
Rauhallinen, mielikuvituksellinen, improvisatorinen musiikki tasapainottaa kummasti mielen pitkän ja vilkkaan päivän päätteeksi.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Anna Inginmaa sukeltaa poppiin elokuvallisen jazzahtavasti – arviossa Yhdeksän elämää
LEVYT | Yhdeksän elämää -albumin kappaleet matkaavat tumman elokuvallisesti laulajakeskeisen jatsahtavan popin maailmoissa.
Nyrkkitappelun jännämies on taantunut taukoamatta kippisteleväksi rentuksi – arviossa Nyrkkitappelu. Nyt!
LEVYT | Nyrkkitappelun iskevät kertosäkeet ovat melodisesti entistä terävämpiä, mutta ylimalkaiset tarinat vauhdilla elämisestä puuduttavat.
Yhteisellä äänimatkalla muusikot ja musiikin rajapinnat kohtaavat – arviossa Jussi Lampela Ensemblen Common Ground
LEVYT | Jussi Lampela on saanut uuden albuminsa pääsolisteiksi kaksi suosikkimuusikkoaan: trumpetisti Jukka Eskolan ja rumpali Teppo Mäkysen.
Tiisu on vapautuneimmillaan ja raikkaimmillaan sitten debyyttilevynsä – arviossa Kuuluisat viimeiset sanat
LEVYT | Tiisu on kuudentoista kappaleen uutuudellaan entistä överimpi ja yhteiskunnallisempi.